Kurkijokelaista yhteisöllisyyttä
Karjalainen yhteisöllisyys näytti jälleen voimansa, kun talkoovoimin järjestetty juhlaviikonloppu keräsi suuren joukon kurkijokelaistaustaisia juhlijoita Loimaalle elokuun toisena viikonloppuna.
Lauantain iltajuhla muutti muotoaan, kun Kesäinen iltapäivä -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa Kurkijoki-Museon pihapiirissä. Sunnuntai taas alkoi perinteisesti Karjalaisen kansan messulla Kanta-Loimaan kirkossa ja päiväjuhlaa vietettiin Puistokadun koulukeskuksessa, Loimaalla.
Aamu valkeni aurinkoisena
Sää suosi juhlaväkeä ja lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Museon piharakennus muuntui viihtyisäksi kesäkahvilaksi ja puutarhassa oli mukava istuskella ja tavata tuttuja.
Kurkijoki-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Ahokas toivotti yleisön tervetulleeksi ja kertoi idean uudesta lauantai iltapäivän tapahtumasta jalostuneen kotiseutuneuvos Eino Vepsän toiveesta; lauantain tapahtumassa pitäisi tuttujen tapaamiselle ja haastamiselle jäädä aikaa.
Iltapäivätapahtuma sai kiitosta
Lauantain tapahtuma keräsi runsain mitoin juhlaväkeä Kurkijoki-Museon pihapiiriin. Nuorin osallistuja oli varmastikin 1 v. 10 kk ikäinen Vilho Nurmi, joka edusti kurkijokisia sukujuuria kolmessa polvessa yhdessä isänsä Lassi Nurmen ja isoäitinsä Eeva Nurmen kanssa. Vilhon äiti, Anne Laukkanen, on lähtöisin Pohjois-Karjalasta ja miet ja siet kuuluivat murteessa.
Iloinen puheensorina täytti pihamaan ja tuttujen tapaamiselle ja haastamiselle oli selkeästi tilausta ja tapahtuma sai kiitosta monelta taholta.
Tehdyt kotiseutumatkat
Lauantaipäivän ohjelmassa oli tarinointia tehdyistä kotiseutumatkoista. Alustajina toimivat Eino Vepsä, Ahti Kurri ja Riitta Sainio. Kotiseutuneuvos Eino Vepsä muisteli Kurkijoki-Museon pihamaalla ensimmäistä matkaa rajan taakse jääneeseen Karjalaan.
– Kyselin lehdessä, onko lähtijöitä, toista tuhatta ihmistä vastasi. 11 linja-autoa lähti, Vepsä kertoi.
Ahti Kurri ja Riitta Sainio jatkoivat tarinointia sisätiloissa, jossa oli mahdollisuus myös katsella matkoilta otettuja valokuvia.
Myös useat muut tapahtuman osallistujat kertoivat omia muistojaan menneistä kotiseutumatkoista ja esille nousi laajasti murhe siitä, ettei matkoja vallitsevan maailmantilanteen vuoksi enää järjestetä.
Matti Merta soitti haitaria, Martti Kaunisto lauloi. Ohjelmassa oli myös yhteislaulua, johon yleisö innokkaasti osallistui.
Asuja menneiltä vuosikymmeniltä
Tapahtumassa näkyi jonkin verran eri vuosikymmenten asuja. Leikkimielisen pukukilpailun naisten sarjan voittaja Leena Virtanen oli pukeutunut 1940-luvun tyyliin pitsihansikkaita myöten.
– Sunnuntaisin kotona Karjalassa pukeuduttiin aina kauniisti, se oli tärkeää, hän muistelee.
Miesten sarjan voittajaksi valittiin Olli-Pekka Rastas, jolla oli taskukelloa myöten viimeistelty asu 1900-luvun alun vuosikymmeniltä.
Karjalaisen kansan messu
Karjalaisen kansan messussa saarnan piti pastori Kirsti Hildén ja liturgian toimitti kirkkoherra Riku Laukkanen. Kanttorina toimi Sari Jokela ja mukana oli soitinyhtye ja lauluryhmä. Tekstinlukijoina toimivat Pekka Ahokas ja Raija Salo.
Saatesanat luki Kurkijoki-Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Lauri Laukkanen.
– Elämme tällä hetkellä suurten muutosten aikaa. Se rauha, jonka sotiemme sukupolvi meille hankki, on järkkymässä.….Tämä kaikki viime aikoina tapahtunut kehitys asettaa Suomen sotien taistelun uuteen perspektiiviin. Suomen päättäväinen taistelu suurta ylivoimaa vastaan ja itsenäisyyden säilyttäminen on esimerkkinä Ukrainalle. Suomen taistelu ei tullut ilmaiseksi, uhri oli suuri kaatuneina ja haavoittuneina. Tätä uhrausta me tänään kunnioitamme, kun lähetämme seppelepartiot, Laukkanen sanoi.
Seppelepartiot Ahti Kurri ja Outi Terentjeff Kurkijokiseurasta veivät kukat Loimaan kirkolle Sankarivainajien muistomerkille ja Pekka Ahokas ja Taina Suvila Kurkijokisäätiöstä Kanta-Loimaan Karjalaan jääneiden muistomerkille.
Päiväjuhlaa vietettiin perinteisin menoin
Juhlakansaa oli sunnuntain päiväjuhlassa viimevuotista enemmän. Tilaisuuden juonsi Ahti Kurri.
Juhlan aluksi liput saapuivat Tapio Laurilan (piano) ja Sampo Hiukkasen (saksofoni) säestäessä.
Tervehdyssanat lausui Kurkijoki-Säätiön puheenjohtaja Pekka Ahokas.
Sampo Hiukkanen soitti juhlassa saksofonia ja viulua ja Tapio Laurila pianoa.
Kurkijoki-Säätiön stipendiaatti Miro Rasilainen toi puheessaan esille tämän päivän nuorten vaikeuden valita, monien eri mahdollisuuksien joukosta, itselleen ammattia, mutta uskoo oman tiensä löytyvät ajan kanssa. Miro nostaa esille myös hetkessä elämisen tärkeyden.
Emma Tepponen kiitti Kurkijoki-Säätiötä stipendistä ja mahdollisuudesta tulla kertomaan siitä, mitä karjalaisuus hänelle merkitsee.
– Omat isovanhempani ovat kertoneet minulle karjalaisuudesta ja toivoisin niin tehtävän myös kaikissa muissa perheissä. Jos perimätieto ei kulkeudu sukupolvelta toiselle, vanhemmilta lapsille ja isovanhemmilta lastenlapsille, karjalaisuus alkaa nuorista tuntua kaukaiselta. Se olisi sääli, Emma toteaa.
Juhlapuheen piti Outi Örn
Karjalan Liiton 2. varapuheenjohtaja, Outi Örn
nosti juhlapuheessaan esille muun muassa itärajan sulkeutumisen ja sen merkityksen karjalaisille.
– Venäjän toimien myötä huolella rakentuneet yhteistyö ja ystävyyssuhteet luovutetulle alueelle ovat nyt pysähdyksissä. Tämä on todella surullista jo siitäkin syystä, että monen nuoren ihmisen kiinnostus omiin juuriinsa on nimenomaan syttynyt näillä kotiseutumatkoilla, kun oman suvun tarinat ovat heränneet eloon alkuperäisillä tapahtumapaikoilla, Örn sanoo.
Tarja Mäki-Punto-Ristanen toi Loimaan kaupungin tervehdyksen.
– Loimaan kaupungin puolesta haluan syvästi kiittää tämän juhlan järjestäneitä yhdistyksiä, yhteistyötahoja ja henkilöitä tekemästänne työstä ja toivottaa kaikille hyvää juhlapäivää. Juhlikaa yhdessä ystävienne, muiden kurkijokelaisen sukuperimän omaavien kanssa. Muistelkaa ja haaveilkaa, hän kehottaa.
Tilaisuuden päätössanat lausui Kurkijoki-Seuran puheenjohtaja Outi Terentjeff.