Mari Varonen kansallispuvussa

Mari Varonen on taustaltaan taidehistorioitsija ja harrastanut koko elämänsä käsitöitä. Hän on kiinnostunut erityisesti perinnekäsitöiden tekemisestä, kuten kehräämisestä, kasvivärjäämisestä ja nypläämisestä. Ensimmäisen oman kansallispuvun ompelun hän aloitti 2000-luvun alussa. Varonen työskentelee ammattikorkeakoulussa valokuvaajana ja verkkopedagogina.

Ensimmäisenä vuotena ostin 70 pukua

Varonen aloitti kansallispukujen keräämisen vuonna 2015.

– Huomasin, että käytettyjä kansallispukuja saa todella edullisesti verkkomarkkinoilta ja kirpputoreilta. Ensimmäisenä vuotena ostin 70 pukua. Nykyisin ostajia kansallispuvuille on enemmän ja jos aikoo saada puvun ostettua esimerkiksi tori.fi -sivustolta, pitää olla nopea. Parhaimmat diilit menevät kymmenessä minuutissa.

Varosella on kokoelmassaan reilut 200 suomalaista ja 20-30 ruotsista ja muista maista.

– Säilytän pukuja pahvilaatikoissa ja vaikka ne menevät melko pieneen tilaan, niin hyllyjen päälliset ja senkit ovat täynnä laatikoita.

Sivustosta tuli suosittu

Tietoa kansallispuvuista löytyy kirjallisuudesta, internetistä ja omista puvuistaan Varonen tietää jonkin verran taustoja. Joistakin puvuista on tehty tutkimusta ja niistä löytyy enemmän tietoa.

– Keräsin itselleni kirjallisuutta, mutta vanhoissa kirjoissa oli usein suttuisia mustavalkoisia kuvia. Rupesin kuvaamaan omia pukujani, erityisesti niiden yksityiskohtia ja julkaisin niitä Kansallispuvussa-sivustolla. Sivustosta tuli suosittu ja siitä se sitten lähti.

Pukujen tekemiseen käytetään satoja tunteja aikaa

– Eniten pidän itse tekemistäni puvuista. Niiden tekemiseen on käytetty satoja tunteja aikaa ja niistä on tullut rakkaita. Ensimmäinen pukuni oli Jaalan kansallispuku ja sitä olen käyttänyt paljon.

Varonen käyttää kaikkia niitä kokoelmansa pukuja, jotka ovat oikean kokoisia. Kokoelmassa on eri kokoisia pukuja, isoja ja pieniä.

Välillä joutuu tekemään salapoliisityötä

– Viime kesäksi tein itselleni Uuraisten puvun. Siihen ei ollut ohjetta ja kiersin Uuraisilla, kuvasin pukuja ja tein ohjeen itse. Ensimmäinen kangas meni pieleen ja piti muuttaa kangaspuiden sidontaa. Joskus tämä on tällaista salapoliisintyötä. Tarkoituksenani on vielä viimeistellä ohjeet ja luovuttaa ne sitten Kansallispukukeskukselle ja muille harrastajille.

Kansallispukujen ompelu on talviajan harrastus

Kansallispukujen ompelu on Varoselle talviajan harrastus.

– Sohvan nurkassa ompelen. Televisiota katsellessa pitää käsillä olla tekemistä. Ostetuista puvuista puuttuu välillä osia ja niitä täydentelen ja useampi projekti on yhtä aikaa käynnissä.

Varonen on kouluratsastustuomari ja kisakaudella viikonloput menevät tuomaroidessa.

– Hyvää palautetta on tullut, kun kisoissa palkintojen jakajilla on ollut kansallispuvut. Joskus olen ajatellut, että repäisen ja menen tuomaroimaan kansallispuku päällä, mutta sitä en vielä ole tehnyt, hän naurahtaa..

On elämys pukeutua kansallispukuun

Kansallispukuja käytetään erilaisissa juhlissa. Myös hautajaisissa voidaan käyttää kansallispukua ja silloin pukujen kanssa voi käyttää esimerkiksi mustaa silkkiessua tai hartiahuivia ja niin asusta saa paljon vakavamman ja siitä tulee heti ihan eri tyylinen.

Ennen koronapandemiaa Varonen kiersi pukujen kanssa esiintymässä ja kertomassa puvuista erilaisille kohderyhmille. Hän on järjestänyt myös tapahtumia, joissa voi sovittaa kansallispukuja.

– On ihmisiä, jotka eivät koskaan ole pukeutuneet kansallispukuun. Näille ihmisille se on elämys ja muistoksi olen ottanut valokuvia. Jotkut ovat myöhemmin ottaneet yhteyttä ja kertoneet innostuneensa ja hankkineensa itselleen oman puvun.

Pukuja vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin

Pukuja voi vuokrata Kansallispuvussa-sivuston kautta.

– Nyt on sesonkiaika, kun joidenkin koulujen abiturientit pukeutuvat penkkareissa kansallispukuihin. Tänäänkin on tulossa monta ihmistä sovittamaan pukuja.

-Vuokrattavia pukuja menee vaikka mihin. Esimerkiksi Folklandia-risteilylle vuokrattiin pukujani. Uutta on se, että nykyisin joidenkin ulkomailla järjestettävien konfferenssien iltajuhliin toivotaan ihmisten pukeutuvan oman maansa kansallispukuihin. Niihinkin on minulta vuokrattu pukuja ja on ollut hienoa saada kuvia niistä tilaisuuksista.

Puvun osia voi käyttää arkipukeutumisessa

Varonen itse pukeutuu kansallispukuun juhlissa ja erilaisissa kansallispukutapahtumissa.

– Harrastan myös sekakäyttöä eli otan puvun osia ja käytän niitä arkipukeutumisessa. Otan esimerkiksi liivin tai jonkun päähineen, joskus hameenkin ja yhdistän sen arkivaatteisiin. Kansallispukujen hameethan ovat tosi makeita. Niitä voi käyttää vaikka niin, että yhdistää hameeseen mustan trikoopaidan ja mustat sukkahousut, niin värit ja raidat pääsevät oikeuksiinsa.

Jos miettii esiäitejämme 1700-luvulla, niin eihän silloin ollut kahta samanlaista pukua, vaikka alueen puvuissa oli yhteneväisyyksiä. Vaikka kansallispuvut ovat kokonaisuuksia, voi niitäkin personoida. Esimerkiksi pukuihin, joissa ei ole omaa huivia, voi valita silkkihuivin oman mieltymyksensä mukaan, hän kertoo.

Kurkijoen kansallispuku

Kurkijoen kansallispuku on Kurkijoki-Säätiön tilaama ja Tyyni Vahterin vuonna 1947 suunnittelema savakkopuku. Puvun esikuvia löytyy Magnus von Wrightin ”Kurkijokelaisia”-maalauksesta.

– Oman pukuni on valmistanut rouva Pielavedeltä 1900-luvun loppupuolella, Varonen kertoo. Kurkijoen puvussa on läntistä vaikutusta ja vaikka siinä ei ole omaa huivia, niin siihen voi ihan hyvin yhdistää sen, kuten kuvassa olen tehnytkin. Varmasti Kurkijoellakin käyttivät silkkihuivia puvun kanssa, jos heillä sellainen oli.

Laskotetussa hameessa on tummanruskealla pohjalla vihreitä, keltaisia ja punaisia raitoja. Vihreä volliliivi on villakangasta, sen helmassa on vastalaskoksia. Liivissä on vaskihakaset vyötäröllä, hakasten alla pienet punaiset verkaneliöt. Paidassa on poimutuksia ja reikäommelta. Tasku on tummanruskea ja sen nauha on palmikoitua villalankaa. Esiliinassa on neulottu pitsi hapsuilla. Koruna on hopeinen solki, jossa on geometrisiä kuvioita.

– Supikkaita käytetään itäisten pukujen kanssa, mutta tämän puvun kanssa voi käyttää myös mustia kenkiä, Varonen kertoo.

Pellavainen sorokka on kurkijokisten vaimojen päähine, sen otsalla on reikäommelkoristelu ja punaista kirjontaa. Tytöt käyttävän kovitettua punaista pinteliä, joka on silkkiä. Pintelissä on takana pitkät punavihreät nauhat.

Lähde: Kaukonen, 1985 & Suomalaiset kansallispuvut

TE