Masinisti Matti Merta ja vanhat koneet
Sunnuntaina 25.9. oli Loimaan Onkijoella Matti Merran tilalle kokoontunut runsaasti väkeä, niin nuoria kuin myös enemmistönä ollutta varttunutta joukkoa, jotka olivat tulleet tutustumaan Matin järjestämään ”veteraanitraktorien” kyntönäytöksiin. Ilma suosi tätä tilaisuutta, joka Merran toimesta järjestettiin jo kahdeksannen kerran. Kyntäjät ja kyntöpelit olivat kaikki ennen sotia ja tai niiden jälkeen parhaimmillaan olleita.
Katsojat olivat erittäin kiinnostuneita noista traktorivanhuksista, joiden ohjastajat tekivät erinomaista työn jälkeä ja sillä tavalla osoittivat vahvuutensa. Näitä koneita on hyvin huollettu sekä kunnostettu, jotta tuleville polville jäisi nähtävää, koettavaa ja kerrottavaa.
Ennen tilaisuutta on Matti läheisine apureineen tehnyt suuren urakan, kun on saatettu pihapiiri juhlakuntoon. Talkootyö ei mennyt hukkaan, koska väkeä tuli läheltä ja kaukaa päivän mittaan noin 400 henkeä ja joka vuosi on paikalle saapunut aina vain suureneva joukko. Ilma suosi ja kaikki paikalle tulleet olivat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä ja kuulemaansa. Vierailevia kyntäjiä oli myös useita. Kaikkien työn jälki oli erinomaista. Auroja oli, vetokoneesta riippuen, vedettävänä yhdestä useampiin. Konevanhukset osoittivat omat kykynsä ja katsojat olivat innoissaan. Työsuoritukset kirvoittivat varsinkin vanhempien katsojien kielet kertomaan omia muistoja menneiltä ajoilta, jolloin ”meilläkin oli tollanen peli”. Ja mikä oli muistellessa, kun pieneen nälkään oli ostettavissa kuumia makkaroita, jolla tulolla katettiin tilaisuuden kuluja.
Romuista toimiviksi koneiksi
Matti on tehnyt valtaisan työn, kun on haalinut näiden koneiden aihioita ja niihin varaosia. Kun läheskään aina ei saa uutta osaa tilalle, niin mestari tekee sen itse. Eräs asiakkaana ollut mies kertoikin, että ”muut tekevät mitä osaavat, mutta Matti tekee mitä haluaa!” Tämä toteamus kertookin hyvin tyhjentävästi, että koneita kunnostaa todella taitava tekijä, jonka kiinnostus vanhoihin koneisiin on syntynyt jo nuoruudessa.
Viimeisin traktori, jonka Matti oli juuri saanut ajokuntoiseksi oli piikkipyöräinen amerikkalainen Farmall F 14 vuosimallia 1938. Sen konemestari ajoi pellon reunaan yleisön ihailtavaksi. Näihin joihinkin piikkipyöräisiin traktoreihin tehdään nykyään uustuotantona varaosia, joten aivan kaikkea ei tarvitse itse tehdä. Mutta hintaa kertyy.
Matilla on näitä kunnostettuja ajopelejä ainakin 15 ja aihiot lisäksi, joten työsarkaa riittää. Lisäksi hän on entisöinyt käyntikuntoiseksi likimain 20 maamoottoria, jotka ovat aikanaan pyörittäneet silloisia työkoneita kuten puimakoneita, pärehöyliä jne.
On siinä tekijältä kulunut tunti jos toinenkin näissä kunnostushommissa, sillä kaikki on hänelle tullut romuna ja osia on joskus kaivettu lapiolla maasta, kun isäntä on laitetta purkanut ja sitten hylännyt ilmeisesti ”toivottomana tapauksena”. Tällainen löytö oli Merilän tehtaan tekemä ja Kulmalan omistaman hehkuputkimaamoottorin kohdalla. Nyt moottori on kunnossa. Oli ollut vaikea tapaus, sillä toista konetta ei ole malliksi käyntikuntoisena olemassa.
Kaikkia Matin tekemiä töitä on mahdoton näin lyhyessä jutussa esitellä, mutta kyllä on erikseen mainittava kunnostettu raamisaha, joka pihapiirin reunalla omassa rakennuksessaan on valmiina sahauksiin. Sen suuria ja raskaita osia mestari saalisti pitkät ajat ympäri Etelä-Suomea.
Pelimannin penkillä
Merran Matin tuntevat monet hanuristina, jonka soittimesta on saatu kuulla ja tanssia monet kymmenet tilaisuudet. Pelimannimusiikki on kiehtonut miestä jo poikasesta asti, mutta oman haitarin saantiin kului aikaa, kun kukkarossa ei ollut riittävästi rahaa soittimen ostoon.
Isän puolelta tämän monitoimimiehen sukujuuret johtavat Kurkijoen Haapavaaraan ja äidin suku on Loimaan Onkijoelta ja siellä olevaa äidin kotitilaa Matti vaimonsa Merjan kanssa viljelee. Matin harrastukset ja kiintymykset vanhoihin koneisiin ja laitteisiin ovat tuottaneet hyvää ja arvokasta tulosta tulevienkin sukupolvien kuultaviksi ja nähtäviksi. Siitä suuri KIITOS.
Eino Vepsä
