Lauri Laukkanen on 100% Kurkijokelainen

Laurin Isä oli kotoisin Kurkijoen Ihojärven kylästä ja äiti Titon kylästä. Isä ja äiti menivät naimisiin 1946 ja perustivat tilan Alastarolle, jossa Lauri syntyi.

Tila oli tyypillinen evakkotila, 10 hehtaaria peltoa ja vähän toistakymmentä metsää. Navetassa oli lehmien lisäksi kaksi hevosta, muutama lammas, pari sikaa ja kanoja. Myyntitulo tuli maidosta. Tilalla viljeltiin karjarehua ja sokerijuurikasta.

– Kyllä pikkupoikana on tullut kontattua sokerijuurikaspellolla, Lauri naurahtaa. – Kesälomat kuluivat sokerijuurikaspellolla ja heinänkorjuussa.

Harrastuksena yleisurheilu ja partio

Illat Lauri vietti urheilukentällä harrastaen monipuolisesti yleisurheilua kavereiden kanssa ja partiossa samat pojat muodostivat vartion, harrastukset täyttivät sen elämän mikä työnteolta jäi.

– Ylioppilaaksi päästyäni lähdin opiskelemaan Helsinkiin. Agronomiksi ja maatalous-metsätieteiden maisteriksi valmistumisen jälkeen menin armeijaan, Porin prikaatiin ja sen jälkeen RUK:iin

Pitkä työura

Työura alkoi Raisio Yhtymän viljaosastolla ja yhdeksän vuotta Lauri teki viljanhankintaan ja viljelyneuvontaan liittyviä asioita.

– Sen jälkeen siirryin tuotantoon, Myllyteollisuuden tehtaanpäälliköksi ja voisi sanoa, että uran loppuun asti olin elintarviketuotantojohdossa erilaisissa tehtävissä.

Lauri on ollut yli 10 vuotta eläkkeellä.

Mukaan Kurkijoki-Säätiön toimintaan

Lauri on ollut pitkään mukana säätiön toiminnassa. Häntä pyydettiin ensin valtuuskunnan varajäseneksi ja pian sen jälkeen varsinaiseksi jäseneksi. Hän on ollut myös Kurkijoki-säätiön hallituksen jäsenenä ja puheenjohtajana.

– Hallituksen puheenjohtajana toimiminen oli rankkaa, siinä sai taistella talousasioiden kanssa.

Lauri piti välillä taukoa Kurkijoki-säätiön luottamustehtävistä, mutta sitten häntä pyydettiin valtuuskunnan puheenjohtajaksi

– Valtuuskunnan puheenjohtajana käyn hallituksen kokouksissa. Näin pysyn selvillä mitä säätiössä tapahtuu.. Säätiön toiminnassa mukana oleminen on mielenkiintoista. Kun on kurkijokelaiset juuret, niin on ollut hieno matka olla mukana säilyttämässä perinnettä.

Runsaasti kotiseutumatkoja

Lauri on käynyt Kurkijoella noin 30 kertaa. Osa matkoista on ollut säätiön järjestämiä ja osa henkilökohtaisia matkoja sukulaisten tai kaveriporukan kanssa.

– Olen ollut muun muassa hautausmaatalkoissa säätiön järjestämillä matkoilla ja kaveriporukan kanssa kiertänyt Laatokkaa ja käynyt katsomassa sotatantereitakin. Aina on kuitenkin Kurkijoella käyty, kun rajan taa on menty.

Isän kotipaikka säilynyt

Isän kotipaikka on vielä tallella Ihojärven kylässä. Taloa vapaa-ajanasuntonaan pitävä Veera Nikitin on syntynyt talossa 1947 ja viljelee mansikkaa ja herukoita yhdessä miehensä Gennadi Nikitinin kanssa. Pariskunta sai Suomen maa- ja metsätalousministeriön lähialueyhteistyö -projektissa marjan viljelyn perustiedon ja ensimmäiset mansikantaimet.

– He ovat nyt alueensa marjakunkkuja. Heillä on Kurkijoen keskustassa varsinainen asunto, jonka pihapiirissä he pystyvät majoittamaan turisteja. Olen yöpynyt siellä matkoilla ollessani aivan ensimmäisiä matkoja lukuun ottamatta.

Ensimmäisen Kurkijoen matkansa Lauri teki -91 isänsä, tätinsä ja setänsä kanssa.

– He tiesivät ja muistivat. Oli kesäkuun ensimmäinen viikko ja näimme Kurkijoen kirkon, tellingit oli jo rakennettu ja sitä oli aikomus ruveta korjaamaan. Yhtenä heinäkuisena aamuna sitten uutisissa kerrottiin kirkon palavan.

Kotona haastetaan

Laurin vaimo on myös karjalainen, kotoisin Joutsenosta ja kodin ruokapöydästä löytyy karjalaisia ruokia.

– Kun aloimme seurustelemaan, niin täällä Länsi-Suomessa kaikki sanoivat, että muistathan sää pittää auton nokan länteen päin ja tankin täynnä bensaa, Lauri naurahtaa.

Lauri kokee olevansa myös luonteeltaan karjalainen, kova haastamaan.

– Kotona Tuula-vaimon kanssa puhumme karjalan murretta. Meillä on kaksi tytärtä ja kaksi lastenlasta. Heidän kanssaan on aina mukava viettää aikaa. 10-vuotias on vielä ukon pieni poika. Tyttärentytär on jo nuori neiti ja rippijuhlat ovat elokuussa.

Harrastuksena metsästys

Lauri harrastaa peuran- ja hirvenmetsästystä ja kyyhkynmetsästyksen alkaessa lähtee Itä-Suomeen.

– Itä-Suomessa on metsästyskavereita, jotka sitten vuorostaan tulevat tänne peurajahtiin. Metsästys viekin nyt suurimman osan ajasta sinne helmikuun puoleen väliin asti.

Aktiivinen liikkuja

– Meillä on kaksi metsästyskoiraa joiden kanssa ulkoillaan vähintään kolme kertaa päivässä. Joka talvi käymme Lapissa tutun porukan kanssa hiihtämässä ja kesällä taas tehdään pitkiä pyöräretkiä. Koronan vuoksi siirryimme kotimaanpyöräilyyn, aikaisemmin olemme pyöräilleet Virossa ja Latviassa. Ystäväpariskunnan kanssa olemme 30 vuotta tehneet pyöräretkiä ja käyneet yli 10 kertaa Ahvenanmaalla. Viimeisin pyöräretki toteutettiin lähiseudulla ja sille tuli pituutta parisataa kilometriä. Ensimmäistä vuotta alla ovat sähköavusteiset pyörät.

Tehtävänä perinteen vaaliminen

Lauri on miettinyt, miten nuoria saataisiin mukaan Kurkijoki-Säätion toimintaan. Vielä toiminta pyörii ja Kurkijokelainen lehti on se yhdistävä side.

Pitäjäjuhlat ovat kaksipäiväiset ja näkyvä osa toimintaa ja toistaiseksi on riittänyt talkooväkeä juhlien järjestämiseen.

– Tehtävänämme on perinteen ylläpito ja vaaliminen. Museo ja kaikki siihen liittyvä, esimerkiksi kuvat ja esineluettelot ovat tärkeitä, vaikka eivät suuria yleisömassoja vedäkään. Tulevia tutkijapolvia ajatellen on tärkeää, että asiat on tallennettu ja se on mahdollista museoviraston avustuksien turvin. Kurkijoesta on kirjoitettu paljon, edelleen on uutta tutkimustietoa saatavilla.

 Käynnissä on historiahanke ja Ville Laakso on apurahan turvin kirjoittamassa ajantasaista kirjaa Kurkijoesta. Nuoria Kurkijoki-säätiö tukee stipendein ja se on yksi kanava lisätä tietoisuutta Kurkijoesta.

– Säätiön toiminnassa mukana oleminen on ollut mielenkiintoista ja olen saanut täältä hyviä ystäviä. Olen luonteeltani aktiivinen ja luotettava. Jos jonkin asian lupaan tehdä, niin vien sen loppuun asti.

Lauri on ollut mukana muun muassa politiikassa, maataloustuottajissa, kirkkovaltuustossa ja kirkkoneuvostossa.

-Pikkuhiljaa luovun luottamustehtävistä, mutta Kurkijokelaisuudesta en luovu, se on minuun sisäänrakennettuna.

Teija Eloranta