Taina Suvilalle karjalaiskuviot tuntuvat kotoisilta

– Asiakaspalvelu on mun juttu, toteaa Loimaan Lukon laatuvastaava Taina Suvila, joka hymyillen ottaa asiakkaat vastaan.
– Tykkään työstäni ja viihdyn työssäni, hän jatkaa, ja kertoo työskennelleensä yrityksessä vuodesta 1990. Isä, kurkijokelaisjuurinen Erkki Kettunen, on yksi yrityksen perustajista ja omistaa sen nyt puoliksi toisen osakkaan kanssa.
Loimaan Lukko valittiin Vuoden loimaalaiseksi yritykseksi muutama vuosi sitten. Kuten nimikin kertoo, laaja-alaiset lukituspalvelut kuuluvat toimialaan, lisäksi hälytysjärjestelmät, sammuttimien myynti ja huolto, lasituspalvelut ja uusimpana siivousaineiden myynti.
Asiakaspalvelijana Tainan tulee hallita monialainen osaaminen kaikkiin myyntituotteisiin liittyen. Vaativiakin tilanteita tulee toisinaan.
– Parasta on, jos asiakas tulee pahalla päällä ja saan hänet lähtemään hymyillen.

Pitäjäjuhlilla lapsesta lähtien

Ensimmäiset muistot karjalaisuuteen liittyen Tainalla ovat karjalanpaisti ja karjalanpiiraat. Isän äiti Mandi Kettunen ei kovin paljon muistellut ja kertonut, mutta sen kuitenkin, että Mikrilässä asunut perhe lähti evakkomatkalle Elisenvaaran asemalta. Tainan isä syntyi toisella evakkomatkalla Ylistarossa.
Tainan äiti Saini Repo on hengeltään kurkijokelainen johtaen nykyisen miehensä kanssa Kalakurkien toimintaa.
Taina Suvila on kasvanut karjalaisessa hengessä. Kurkijoki-juhlilla hän on käynyt yhtä kertaa lukuun ottamatta joka vuosi pikkulapsesta lähtien. 12-vuotiaana alkoivat vastuutehtävät jäätelön myynnillä.
– Pesiskentän katsomossa kiersin penkkien välissä kylmälaukun kanssa. Muutaman vuoden päästä sain ylennyksen ja pääsin kahvilaan kahvin ja leivonnaisten myyntiin, silloin kahvilassa myytiin myös tupakkia, muistelee Taina.
Vastuutehtävät ovat vuosien kuluessa lisääntyneet luottamustehtävien myötä mm. Karjalan Liiton Varsinais-Suomen piirissä, Loimaan Seudun Karjalaseurassa ja Kurkijoki-Säätiössä.
Kotiseutumatkoille lähdöstä Tainalla oli periaate, että sitten vasta, kun Venäjälle pääsee viisumitta. Periaate kumoutui, kun hän sai pari vuotta sitten lahjaksi Kurkijoki-matkan.
– Kävimme Mikrilässä, kivijalka löytyi pöperiköstä. Siellä oli hieno käydä.
Viime kesänä hänellä oli suunnitelmissa mennä uudelleen, mutta koronavuosi sotki viime ja tämän kesän matkasuunnitelmat.

Kyllä ne nuoremmatkin kiinnostuu

Karjalaisuuden ja kurkijokelaisuuden tulevaisuutta Taina on miettinyt niin yksin kuin luottamustehtävissä ja toteaa ettei siitä liikaa kannata olla huolissaan.
– Vasta aikuisena minäkin kunnolla kiinnostuin, vaikka Kurkijuhlilla olin käynyt koko ikäni. Kyllä ne nuoremmatkin polvet kiinnostuvat aikaa myöten, vaikka eivät kenties samalla tavalla.
Tainalla ja loimaalaisella puolisolla on kaksi aikuistunutta lasta, jotka toisinaan kyselevät, mitä kokouksissa suunnitellaan ja tapahtumissa tehdään, vanhempi on myös vieraillut Kurkijoki-museossa.
Vuosittaiset pitäjäjuhlat Taina näkee yhtenä toiminnan kulmakivenä ja puolustaa juhlien kaksipäiväisyyttä.
– Kyllä Kurki-juhlilla pitää olla lauantainen iltajuhlakin, se on rennompi ja ihmisillä on enemmän aikaa kohdata toisiaan. Sunnuntai on sitten virallisempi, Taina kiteyttää mielipidettään.
Vaikka Tainalta löytyy juuria myös muualta kuin Karjalasta, niin karjalaisuus on voimakkaana mielessä.
– Karjalaiskuviot tuntuvat kotoisilta. Olen karjalainen ja ylpeä siitä.

Tainan valinnat

Karjalanpiirakka, kalakukko vai hampurilainen? Karjalanpiirakka
Mie, mä, mää vai minä?  Mie
Nettilehti, paperilehti vai ei kumpikaan? Paperilehti
Some, tapaaminen vai puhelu?   Tapaaminen, puhelu ja some
Perinteet, nykypäivä vai tulevaisuus?  Perinteet mukana nykypäivässä ja tulevaisuudessa

Taina Suvila

Työ: laatuvastaava, Loimaan Lukko Oy
Perhe: puoliso ja kaksi aikuista lasta
Luottamustehtävät: Karjalan Liiton Varsinais-Suomen piirin hallituksen jäsen, Loimaan seudun Karjalaseuran sihteeri ja rahastonhoitaja, Kurkijoki-Säätiön hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja, Elisenvaaran Marttojen jäsen