Karjalaisuus on osa sukuni tarinaa

Laura Helin sai Kurkijoki-Säätiön stipendin vuonna 2013. Silloin hän päätti opiskelunsa Elisenvaaran lukiossa.
Innokkaana opiskelijana opiskelut ovat jatkuneet ja valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi on tavoitteena ensi vuonna. Elämä ei ole ollut pelkkää opiskelua. Opiskelujen ohessa Helin on toiminut yrittäjänä.
Tuleva kesä tuo taas onnellisia muutoksia elämään.

Vuonna 2013 Laura Helin oli nuori ylioppilas Elisenvaaran lukiosta. Syksyllä tie vei opintojen pariin.
– Lukion jälkeen opiskelin liiketaloutta Turun Ammattikorkeakoulussa vuoden verran, jonka jälkeen pääsin opiskelemaan kauppatieteitä Oulun yliopistoon. Valmistuttuani kauppatieteiden kandidaatiksi kesällä 2017, perustin ensimmäisen yritykseni Turkuun ja vietin kolme vuotta opiskellen työn ohessa terveys- ja hyvinvointialaa. Tällä hetkellä opiskelen kauppatieteiden maisterin tutkintoa Turun kauppakorkeakoulussa sekä toimin edelleen yrittäjänä.

Laura asuu tällä hetkellä Turussa ja viettää onnellista arkea puolisonsa ja kahden koiran kanssa.
– Ostimme muutama viikko sitten ensimmäisen oman asunnon Turusta, ja olemme menossa naimisiin elokuussa, mikäli nykyinen maailmantilanne sen sallii.
Laura on syntyisin Turusta, mutta vietti lapsuuden ja nuoruuden valtaosin Pöytyän Kyrössä, myöhemmin opiskelut veivät aina Ouluun asti. Ympyrä on sulkeutunut Lauran palatessa Turkuun.

Lauran sukujuuret löytyvät Keski- ja Varsinais-Suomesta sekä Kurkijoelta. Hän toivoo, että tuntisi juurensa paremmin.
– Tiedän sen verran, että isäni isän puoli tulee Varsinais-Suomesta, ja isäni äidin puoli Karjalan Kurkijoelta. Äitini sukujuuret ovat vuorostaan Keski-Suomessa.
Lauran mummi Liisa Helin (o.s. Eklund) on syntynyt Kurkijoen Rummunsuon kylässä Kauneelan tilalla. Mummin vanhemmat olivat Tyyne ja Albert Eklund. Thor Albert Eklund oli Liisa-mummin isän isä.
– Stipendin saaminen oli arvokasta, sillä se lisäsi ymmärrystä isän puoleisen sukuni historiaa ja sukujuuriani kohtaan.

Hän kokee tärkeäksi siirtää karjalaista perinnettä eteenpäin ja ”mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän minua on alkanut kiinnostaa”, toteaa tämä 27-vuotias nuori nainen.
– Koen karjalaisuuden osana sukuni tarinaa. Karjalaisuus on vaikuttanut elämääni eritoten sukuni historian, kokemusten ja tarinoiden kautta, kertoo itsensä pääosin varsinais-suomalaiseksi mieltävä Laura.
– Koen tärkeäksi siirtää perinteitä ja tietoa jälkipolville, kuten esimerkiksi omille lapsille tulevaisuudessa. Minua on alkanut kiinnostaa sukujuureni, ja arvostan sukuni historiaa ja perinteitä. Kuuntelenkin mielelläni isovanhempieni tarinoita heidän lapsuus- ja nuoruusajoiltaan.

Lauran valinnat
Karjalanpiirakka, kalakukko vai hampurilainen?  Karjalanpiirakka
Mie, mä, mää vai minä? Mää
Nettilehti, paperilehti vai ei kumpikaan? Paperilehti
Some, tapaaminen vai puhelu?  Tapaaminen
Perinteet, nykypäivä vai tulevaisuus? Nykypäivä