Kurkijokelaista yhteisöllisyyttä 73. kerran

Juhlapäivä alkoi Karjalaisen kansan messulla Kanta-Loimaan kirkossa. Messussa saarnasi kurkijokelaisjuurinen rovasti Jouko Paukkunen ja seppelpartioiden saatesanat lausui Olli-Pekka Rastas, joka myös yhdessä vaimonsa Sirpan kanssa toimi päiväjuhlan juontajana.
Seppelpartiot lähtivät kirkkoväen saattelemana rankkasateeseen.

Messun jälkeen juhlakansalla oli mahdollisuus ruokailla karjalaisittain, kurkijokelaisjuurinen pitopalveluyrittäjä Hanna Ruohonen vastasi pöydän antimista ja oli yllättynyt useita viime vuosia korkeampaan ruokailijamäärän. Kurkijoen marttojen kahvipöydästä löytyi piiraita, joiden koossa ei oltu pihistelty. Martat vastasivat myös väliaikakahvien myynnistä.

Valppautta ja työtä Suomen hyväksi

Päiväjuhlan juhlapuhuja, everstiluutnantti evp. Hans Adolf Ehrnrooth kehui puheessaan Kurkijoen kauneutta, mutta toi esille myös sen, että Kurkijokea ei kummassakaan viime sodassa vallattu. Rintamalinja oli lähimmillään 90 km:n päästä.

Kurkijoelta hän siirtyi suurempiin maailmanpoliittisiin kysymyksiin, jotka vaikuttavat tai tulevat vaikuttamaan Suomeen.
– Uusi Silkkitie -hankkeen tarkoituksena on rakentaa muinainen silkkitie meritse ja maitse Kiinasta Eurooppaan. Hankkeen sivuhaarana on Arktinen Silkkitie-hanke, jossa suunnitelmat ulottuvat myös Suomen maaperälle.
Muina Suomelta valppautta vaativina asioina hän mainitsi Yhdysvaltain protektionismin, Kiinan vaikutusvallan nousun ja Brexitin.

Kaikista uhkakuvista huolimatta Ehrnrooth uskoo Suomeen.
– Suomi on hyvä maa, mutta se säilyy hyvänä vain, jos sen eteen on valmis tekemään töitä. Olennaista ei ole, mitä Suomi voi tehdä minun hyväkseni vaan mitä minä voin tehdä Suomen eteen. Veteraanit ja lotat ja Suomen jälleenrakentaneet ihmiset olivat sisäistäneet tämän asian ja toimivat sen mukaisesti.
Hän kuuluttaakin yhteisöllisyyden merkitystä ja kyselee onko se jäänyt ”yksilökeskeisen puuduttavan hömpän alle”.

Ensi vuonna uudelleen

Päiväjuhlan aloitussanat lausui säätiön valtuuskunnan pj Lauri Laukkanen, joka palasi vielä edellisenä päivänä vietettyyn Kurkijokelaisen 70-vuotisjuhlaan todeten sanomalehden olleen perustamisen aikaan ainut mahdollisuus kätevään yhteydenpitoon.

Loimaan kaupungin tervehdyksen tuoja opetusneuvos Heikki Vainio piti Kurkijoki-museota tärkeänä kulttuurikohteena Loimaalla.

Päätössanoissaan Kurkijoki-Seuran hallituksen jäsen Eila Jantunen innosti ensi vuoteen.
– On siistiä kuulua tähän joukkoon. Mikäli meistä riippuu, tulemme taas ensi vuonna. Nyt puristamme kättä ja lähdemme yhdessäolosta voimaa saaneina elämään vahvasti siinä arjessa, joka meidän itsekunkin vastuulla on.

Vuoden Kurjeksi Ville Laakso

– Henkilö, joka ei pidä itsestään meteliä eikä tuo itseään esille, mutta jolta löytyy tietoa ja taitoa. Hän tutkii asioita pintaa syvemmältä, näin luonnehti hallituksen pj Pekka Ahokas Vuoden Kurkea.
FT, arkeologi Ville Laakso on tutkinut Hiitolan ja Kurkijoen esihistoriaa ja ollut toimittamassa monia teoksia. Hän toimi vuosikausia Kurkijoki-museon museotoimikunnan puheenjohtajana.
Työkiireidensä vuoksi hän ei päässyt juhlaan, mutta hänelle toimitetaan pieni leikkimielinen lahja, jolla Vuoden Kurkea omaan alaansa liittyen muistetaan.
Laakson lahjapaketista löytyy suteja, suurennuslasi, taltta ja proteiinipatukka.
Kiitoksia Villelle pitkäjänteisestä työstä museon hyväksi.

Alla Hans Adolf Ehrnroothin juhlapuhe kokonaisuudessaan.

Juhlapuhe Kurkijokelaisten 73. pitäjäjuhlassa 11.8.2019
Everstiluutnantti evp. Hans Adolf Ehrnrooth

Arvoisa juhlaväki,

Kiitos Kurkijoki-Säätiön puheenjohtajalle Pekka Ahokkaalle siitä, että olen saanut mahdollisuuden puhua teille tässä hienossa ja arvokkaassa tilaisuudessa. Kurkijoen pitäjäjuhlilla on pitkät perinteet. Pitäjäjuhlat ovat tarjonneet ja tarjoavat edelleen oivan mahdollisuuden Kurkijoen historiatuntemuksen edistämiselle ja Kurkijokitaustaisten sukupolvien välisen yhteenkuuluvaisuuden lujittamiselle.

Ihmisten työ ja arki ovat nykyään muuttuneet yhä nopeatempoisiksi. Aina ei tahdo löytyä aikaa edes perehtyä oman sukutaustaan. Siksi on tärkeää tarttua tilaisuuteen, kun sellainen tarjoutuu, kuten tänään tässä tilaisuudessa. Haluan myös omalta osaltani myötävaikuttaa Kurkijoen tuntemuksen vahvistamiseen.

Minulla on erityinen suhde Karjalaan isäni sotavuosien kautta, mutta myös sukuni kautta. Käkisalmessa 1600-luvulla tuomarina toiminut Johan Plagman aateloitiin vuonna 1687 nimellä Ehrenrooth. Hänet on haudattu naapuripitäjän Hiitolan kirkon lattian alle. Isäni kävi jatkosodan aikana pystyttämässä esi-isänsä muistokiven hautuumaalle. Kirkkoa ei enää ole, enkä tunne haudan ja muistomerkin kohtaloa.

Kurkijoen kuvaus

Kurkijoki on kauneudestaan kuuluisa kunta Laatokan Karjalassa Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1944 pakkoluovuttamalla alueella. Kurkijoki on monessa mielessä merkittävä paikkakunta. Kunta piirtyy kartalla kaakkois-luoties-suunnassa olevana maa-alueena.

Alueen maastonpiirteet ja luonto ovat monimuotoiset ja hyvin kauniit. Maasto jakaantuu pitäjän kaakkoisosaan Laatokan rantapuoleen ja pitäjän sisämaan luoteisosaan salopuoleen. Rantapuolelle ovat ominaista korkeat kalliot, vuonomaiset lahdet ja niiden välissä kumpuilevat viljavat laaksot. Salopuolelle ovat ominaista harjut, suot ja terävinä piirtyvät soraharjut.

Kurkijoki oli aikoinaan Karjalan kuuluisa kauppapaikka, joka Ruotsinvallan aikana 1600-luvulla sai kaupunkioikeudet. Kurkijoen Lopotti, eli kirkonkylä, oli silloin Kronoborg-niminen kaupunki. Lopotista oli suora laiva- ja maayhteys Pietariin.

Kurkijoen Elisenvaara oli yksi maamme suurimpia rautatieristeysasemia. Asemasta oli yhteydet Viipuriin, Sortavalaan, Savonlinnaan ja Lappeenrantaan.

Asukkaita Kurkijoella oli yli 10.000, näiden joukossa mm. nälkävuosien aikana Pohjanmaalta muuttaneiden ruotsinkielisten ja alueen suomalaisten asuttama Sorjon kylä, jossa toimi ruotsinkielinen koulu pitäjän luovutukseen saakka.

Kurkijoen maanomistusoloja rasittivat Ruotsin ja Venäjän vallan lahjoitusmaajärjestelyt. Talonpojat eivät käytännössä omistaneet maitaan, vaan ne olivat ”hovien” alaisia. Vasta 1800-luvun lopussa talonpojat saivat ostaa maansa takaisin. Kurkijoelle olikin ominaista lukuisat pientilat, jotka olivat keskikooltaan noin 10-15 ha.

Kurkijokelaiset olivat edistyksellisiä maatalouden kehittäjiä. Suomen ensimmäinen meijeri perustettiin Kurkijoelle vuonna 1857. Kurkijoella oli enimmillään viisi erilaista maatalouden oppilaitosta. Myös koulutoiminta oli vilkasta ja hyvin organisoitua. Koulutoiminnan siteet jatkuvat tänä päivänä Pöytyän kunnan Kyrössä, jossa Elisenvaaran koulu ja lukio jatkaa Kurkijoella aloittaneen Elisenvaaran Yhteiskoulun toimintaa.

Kurkijoki sodissamme 1939-45

Neuvostoliitto ei vallannut Kurkijokea talvisodassa 1939-1940 eikä myöskään jatkosodassa 1941-1944. Kurkijokea pommitettiin molemmissa sodissa. Kokonaistappiot sodissa olivat 43 kuollutta. Elisenvaaran pommituksessa 20.6.1944 kuoli lisäksi n. 150 henkeä. Molemmissa sodissa Kurkijokea lähin rintama oli Vuosalmella, lounaassa n. 90 km päässä. Kurkijoki evakuoitiin Talvisodan jälkeen, mutta väestö palasi kotiseuduilleen Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana. Lopullisesti alue evakuoitiin vasta syksyn 1944 rauhanteon jälkeen, mutta silloin lopullisesti. Kurkijoesta evakkotaipaleella lähti pitäjän koko väestö. Taakse jäivät kotikonnut, toimivat maatilat ja järjestäytynyt yhteiskuntaelämä.

Asettuminen Loimaalle ja uuden toiminnan käynnistäminen

Ensimmäiset Kurkijokelaiset sijoitettiin Loimaalle vuonna 1945 ja pääosa vuonna 1947. Loimaan talousalueen 11 kuntaan sijoitettiin noin 6 500 Kurkijokelaista. Johtoajatuksena oli sijoittaa ihmiset ”kylittäin” uusille alueille. Tässä onnistuttiin melko hyvin.

Toiminnan vakiinnuttaminen

Kurkijokelaisten toiminnan vakiinnuttaminen uusille asuinsijoille tapahtui pääasiassa 1960-1970 lukujen aikana. Vakiinnuttamista helpotti Kurkijokelaisten halu juurtua uusille asuinsijoille ja tehdä töitä. Uusi talo rakennettiin kiintopisteeksi, josta lähdettiin töihin ja josta laajennettiin omaa toimintaa. Pienet tilat eivät aina riittäneet elättämään perheitä. Avuksi otettiin talkoohenki. Ihmiset auttoivat toinen toistaan.

Kurkijokelaisten vaikutus Loimaan talousalueeseen

Moni Kurkijoelta evakkoon lähtenyt perusti oman yrityksen Loimaalle ja sen naapurikuntiin. Yritykset perustettiin aivan tyhjästä ilman valtion tukea tai nykyajan starttirahoja. Menestyksen avaimia olivat vahva luottamus omaan osaamiseen, voimakas yrittämisen halu ja ajatus itsensä työllistämisen lisäksi työllistää tarvittaessa muitakin. Tällä konseptilla perustettiin sotien jälkeen mm. Metsämaan Puutyötehdas (Domus Yhtiöt Oy), Syväsen Konepaja ja Lankisen Konepaja ja Vilakone (Wille-kiinteistöhuoltokoneet). Mainitut yritykset työllistivät, ja osa työllistää edelleen, satoja henkilöitä. Kurkijokelaisten panos Loimaan talousalueen kasvun käynnistämiseen oli monessa mielessä näkyvä ja merkittävä. Kurkijokelaisilla on ollut positiivinen vaikutus yhtenäisyyden lujittamisessa.

Kurkijoki elää tänä päivänä Kurkijoki-Säätiön ja Kurkijokelainen-lehden perinnetyön ansiosta. Lehden 70-vuotispäiviä vietettiin eilen. Parhaimmat onnittelut lehdelle ja päätoimittaja Helena Sulavuorelle. Kurkijoen hautausmaita on kunnostettu talkoilla venäläisten viranomaisten luvalla ja hyvässä yhteistyössä vuosia. Pahasti metsittynyttä hautausmaa-aluetta on raivattu, kaadettuja hautakiviä on nostettu pystyyn ja myös pystytetty vanhan mallin mukaan tehtyjä puisia ristejä löydetyille haudoille. Tuloksia on esitelty malliksi muillekin pitäjäsäätiöille ja – seuroille.

Arvoisa juhlaväki,

Teknologian nopea kehitys on johtanut siihen, että maailma on pienentynyt hyvin nopeasti. Ennen kaukaisiksi koetut asiat ovat tänä päivänä osa jokapäiväistä arkeamme. Internet on parantanut ihmisten mahdollisuuksia hankkia tietoa ja vaikuttaa asioihin. Matkustamisen kehittyminen on tuonut eksoottisia kaukomaiden kohteita lähemmäksi meitä.

Kuluvan vuosikymmenen aikana on tapahtunut merkittäviä asioita sekä globaalilla tasolla että Euroopan unionin tasolla. Vuonna 2014 alkoi Ukrainan kriisi ja Venäjä miehitti Krimin niemimaan. Molemmat tapahtumat ovat maantieteellisesti lähellä Keski-Eurooppaa (Wien – Kiova 1325 km, Hki-Nuorgam 1320 km). Vuonna 2016 Yhdysvaltojen presidentiksi tuli Donld Trump. Alkoi uusi repivä aika maan sisä- ja ulkopolitiikassa. Vakautta, demokratiaa ja ennustettavuutta edistänyt maa on muuttunut kansainvälistä sopimusyhteisöä haastavaksi toimijaksi, jolle oman kansallisen edun ajaminen menee kaiken muun edelle.

Kiinan hallitus on jo pidemmän aikaa toteuttanut globaalin tason strategista Uusi Silkkitie-hanketta. Hankkeen tarkoituksena on rakentaa muinainen silkkitie meritse ja maitse Kiinasta Eurooppaan. Hankkeeseen liittyy massiivisia infrastruktuuri-investointeja mm. Euroopassa. Hankkeen sivuhaarana on Arktinen Silkkitie-hanke, jossa suunnitelmat ulottuvat myös Suomen maaperälle. Suomen on tässä oltava erityisen valppaana.

Yhdysvaltojen uusi protektionismi ja Kiinan nouseva mahti ovat olleet törmäyskurssilla jo pidemmän aikaa. Tulokset ovat nähtävissä. Maiden välisessä kauppasodassa ei ole voittajia, mutta sitäkin enemmän häviäjiä, mm. Eurooppa ja viennistä riippuvainen Suomi.

Maapalloa uhkaa väestöräjähdys ja ilmaston lämpeneminen. Erityisen haastava tilanne on Afrikassa. Afrikan väestöräjähdystä voidaan hillitä mm. panostamalla naisten koulutukseen ja työskentelymahdollisuuksien edistämiseen. Ilmastonmuutos on globaali haaste ja siksi ratkaisujen pitää olla vaikutuksiltaan globaaleja. Euroopan unioni ja Suomi eivät yksin pysty ratkaisemaan ilmaston lämpenemistä, mutta voivat näyttää muille hyvää esimerkkiä. EU:n tulee tarvittaessa käyttää kauppapoliittisia keinoja unionin ulkopuolisten maiden taivuttamiseksi ilmaston lämpenemisen vastaiseen toimintaan. Suomessa ilmastoa ja ympäristöä palvelevia tekoja voi tehdä yksilötasolla, kansallisella tasolla ja kansainvälisellä tasolla (EU:n kautta). Suomen toimenpiteiden mitoituksessa olennaista on kokonaisuuden ja Suomen mahdollisuuksien oikea hahmottaminen.

Ilmaston lämpeneminen ja maapallon väestön lisääntyminen tulee jatkossa lisäämään pakolaisuutta ja maahanmuuttoa. Ongelman ratkaisussa tulee keskittyä ongelmien ratkaisemiseen siellä, missä ne ovat syntyneet, eli kohdemaissa. Humanitaarinen avustustyö ja kehitysapu ovat erinomaisia keinoja maahanmuuton ja pakolaisuuden syiden ratkaisemiseksi.

Euroopan unioni läpikäy parhaillaan eksistentiaalista kriisiä. EU:n yhtenäisyyttä nakertavat sisältäpäin Brexit, unionin yhteisiä arvoja ja oikeusvaltioperiaatteita nakertavat Puola ja Unkari ja populismin nousu. Ulkoapäin yhtenäisyyttä nakertavat Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina. Näille maille yhteistä on, että heikko ja epäyhtenäinen Euroopan unioni palvelee maiden omia pyrkimyksiä.

Siksi Suomen on kaikissa tilanteissa huolehdittava omasta turvallisuudestaan ja talouden toimintaedellytyksistä sekä säilytettävä valppaus, harkinta- ja neuvottelukyky.

Arvoisa juhlaväki, ja erityisesti nuoremman polven edustajat,

Suomi on hyvä maa, mutta se säilyy hyvänä vain, jos sen eteen on valmis tekemään töitä. Olennaista ei ole, mitä Suomi voi tehdä minun hyväksi, vaan mitä minä voin tehdä Suomen eteen. Veteraanit ja lotat ja Suomen jälleenrakentaneet ihmiset olivat sisäistäneet tämän asian ja myös toimivat sen mukaisesti.

Entäpä me? Olemmeko sisäistäneet yhteisöllisyyden merkityksen, vai hukanneet sen nykyajan yksilökeskeisen puuduttavan hömpän alle?

Moneen mieltä askarruttavaan kysymykseen saattaa löytyä vastaus vanhemman polven edustajilta. Kurkijoella syntyneitä elää vielä joukossamme. Heillä on kokemuksia vaikeista ajoista, jolloin piti selvitä pitkälle omin päin. Älkää hukatko mahdollisuutta kysyä heiltä neuvoa. Saatatte saada yllättävän ajankohtaisia vinkkejä. On hyvä muistaa, että myös vanhat ovat kerran olleet nuoria.

Minäkin olisin ylpeä, jos minulla olisi Karjalaiset sukujuuret ja konkreettinen yhteys Kurkijoen kaltaiseen kauniiseen rajantakaiseen pitäjään. Teillä, joilla yhteys on, ottakaa selvää ja tutustukaa vanhempienne ja isovanhempienne rajantakaiseen kotipitäjään. Siihen tarjoaa oivan mahdollisuuden Kurkijoki-Seuran vuosittain järjestämät tasokkaat ja mielenkiintoiset kotiseutumatkat. Ja kun käytte siellä, älkää ihmetelkö talojen tai palvelujen vähyyttä tai netin toimimattomuutta. Ottakaa kouraanne maata ja sanokaa itsellenne; tämä on samaa maata, jolla sukuni on astellut sukupolvien ajan. Paljon on muuttunut, mutta henkinen perintö maahan säilyy.

Kiitos!