Kurkijoki-museon uusi näyttely aukeaa: ”Kurkijokelainen syntyi piiska kainalossaan”
– Voisko tämän vällyn vielä sovittaa reen nurkkaan, kyselee Leena Virtanen.
– Entä jos rekiryijyn siirtäisi niin, että kuviot näkyvät paremmin, pohtii Helena Saarinen.
Naiset mallaavat ryijyä ja vällyä. Lopulta toteavat järjestelyn miellyttävän silmää ja siirtyvät Kurkijoki-museon toiseen nurkkaan miettimään esineiden sijoitteluvaihtoehtoja.
Museon varaston yli 1000 esineestä on etsitty hevosaiheiset. Valokuva-arkistosta on katsottu hevosiin, hevostalouteen ja koulutukseen liittyvät.
Uusi näyttely nimeltään Piiska, vempele ja Willi – hevospitäjä Kurkijoki.
Museotoimikunta päätti kevättalvella uuden näyttelyn liittyvään hevoseen, nimi oli silloin vielä etsinnässä.
– Kurkijoki oli tunnettu hevospitäjä. Suomen parhaat hevoset olivat syntyisin kurkijokelaisista kantakirjasuvuista, tiivistää Leena Virtanen museotoimikunnan päätöksen taustoja. Hyväkkäiden ja Willien jälkeläiset ravaavat tänäänkin raviradoilla
Kurkijoella hevosjalostus oli korkeatasoista ja hevosalan koulutustakin löytyi kotikunnasta Kurkijoen maamiesopistosta ja hevoshoitokoulusta.
– Hevonen oli tarpeellinen myös kaikissa maatalouden töissä eikä sovi unohtaa sen tärkeyttä evakkomatkoilla, lisää Helena Saarinen.
Hevonen oli hyvä työjuhta, sitä tarvittiin niin sodassa kuin rauhassa. Hevonen kuuli niin isännän kuin evakkomatkojenkin murheet. Hyvä hevonen oli luotettava kumppani.
Hevonen toi töitä monille
– Vempeleiden ja piiskojen teko oli suunnatonta. Piiskoja tehtiin vuosittain n. 40 000 kappaletta, niiden tekemisen historia ulottuu vuosisatojen jopa tuhannen vuoden taakse. 1800-luvun lopulla vempeleitä valmistui 80 000 vuodessa, sanottiin niiden myynnin tuovan kuntaan enemmän tuloja kuin karjatalouden. Niitä myytiin Pietariin ja ympäri Suomea, valaisee Leena Virtanen hevosten työllistävää vaikutusta ja jatkaa, ettei se jäänyt vain Kurkijoelle vaan näkyi myös uusilla asuinsijoilla.
– Luokkien teko oli isällenikin hyvä lisätienesti, kun muutimme tänne.
Kertoessaan Leena Virtanen vaihtaa vempele-sanan luonnikkaasti Länsi-Suomessa käytettyyn luokki-sanaan kertoessaan isänsä töistä Loimaan seudulla.
”Vääryydentekijät”, kuten vempeleen tekijöitä leikillisesti kutsuttiin, ovat jo edesmenneitä, mutta tarinat heistä elävät.
”Ei ole turhaan sanottu kurkijokelaisen syntyneen piiska kainalossaan”, on painettuna Kurkijoen historia IV-teoksessa. Piiskan käyttö päättyi eläinsuojelulakiin, mutta ehtipä piiska sitä ennen olla näytteillä jopa Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.
Näyttelyn rakentaminen jatkuu innokkaissa tunnelmissa. Naiset kurottelevat tikkaille ja keittiöjakkaroille ripustaessaan tavaroita seinille.
– Tämä kuvio on moderni ollakseen niin vanha, esittelee Helena Saarinen kotoaan tuomaansa vanhaa kurkijokelaista kurki-aiheista ryijyä, joka päätyy museon ”tuvan” seinälle.
Toiseen nurkkaan tulee heinäharava, jonka Saarinen on tuonut omasta runsaasta vanhojen kurkijokelaisten tavaroiden kokoelmastaan, onhan hän kurkijokelaista Heikinmaan sukua.
Markkinat, kilpa-ajot, kirkkomatkat. Kurkijoen rikas hevoshistoria on kesäkuun 9. päivästä lähtien kaikkien tutustuttavissa, avajaisia vietetään klo 13-16 ja silloin museoon on vapaa pääsy. Kahviakin löytyy.
HS
”Kurkijokelainen syntyi piiska kainalossaan”
