Kun Suomen kohtalo oli veitsenterällä
”Täten Suomen maa-, meri- ja ilmavoimat, sijainnistaan riippumatta, antautuvat ehdoitta.”
Näin alkaa 26.6.1944 laadittu Suomen ehdotonta antautumista koskeva sopimusluonnos.
”Antautumisehtojen täyttämiseksi ja SNTL:n etujen turvaamiseksi Neuvostoliiton sotavoimien ylipäällystö – omin asevoimin ja oman harkintansa mukaan – miehittää osittain tai kokonaan Suomen alueen…”
Saksalaisen rynnäkkötykin, StuG III:n, tuhoama venäläinen T-34 -panssarivaunu eli Sotka savuaa Ihantalassa Kilpeenjoentiellä suomalaisten pst-miesten ohittaessa sen panssarinyrkit olallaan. SA-kuva.
Edelleen asiakirja sanelee, että ”kaikki suojeluskunnan jäsenet on internoitava ja … matkustaminen Suomen rajojen ulkopuolelle ja saapuminen maahan kielletään kaikilta ilman Neuvostoliiton sotavoiminen ylipäällystön lupaa.” Lisäksi muun muassa koko armeijan kalusto on luovutettava Neuvostoliitolle ja viestiyhteydet sekä liikenne, jopa huvitilaisuudetkin määrätään Neuvostoliiton valvonnan alaisiksi.
Kaikkiaan 57 pykälää toinen toistaan ankarampia antautumisehtoja.
Asiakirjaa ei allekirjoitettu
Sotiemme veteraanien – miesten ja naisten – ansiosta tätä asiakirjaa ei koskaan allekirjoitettu. Kesällä 1944 Suomen kohtalo oli veitsen terällä, mutta murskaavan ylivoimainen vihollinen onnistuttiin Mannerheimin johdolla pysäyttämään ja turvaamaan Suomen itsenäisyys.
Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi Karjalan kannaksella 10.6.1944 edellisen päivän massiivisen tulivalmistelun jälkeen. Puolustuksen kannalta kelvottomaan maastoon sijoitettu pääasema eli etuasema murtui Valkeasaaressa samana päivänä, ja suomalaiset joutuivat vetäytymään taaempaan VT-asemaan (Vammelsuu–Taipale-linja). Valtavalla ylivoimalla puna-armeija vyöryi eteenpäin ja VT-asema murtui Kuuterselässä 14. kesäkuuta.
VT-asema kuitenkin piti Siiranmäessä, missä everstiluutnantti Adolf Ehrnroothin johdolla saavutettiin ensimmäinen ja ehkä ratkaisevin torjuntavoitto kesäkuun puolivälissä. Siiranmäki osoitti, että vihollinen on pysäytettävissä. Tällä oli myös suuri psykologinen merkitys. Jos Siiranmäki olisi murtunut, niin puna-armeija olisi päässyt suomalaisten selustaan. Siiranmäen torjuntavoitto antoi aikaa joukkojen ryhmittämiseen kolmannelle puolustuslinjalle eli VKT-asemaan (Viipuri–Kuparsaari–Taipale-linja).
Siiranmäestä jouduttiin luopumaan, koska VT-asema oli murtunut ja Mannerheim oli antanut käskyn vetäytyä. Mutta kuten everstiluutnantti Ehrnrooth totesi, niin Siiranmäestä lähdettiin esimiehen käskystä eikä ryssän painostuksesta.
Ihantalassa kääntyi Suomen historian lehti
Viipurin menetys 20. kesäkuuta lähes taisteluitta oli traumaattinen kokemus koko Suomelle. ”Viipuri on mänt, kaik on mänt”. Mutta ei sittenkään. Vihollisen hyökkäykset torjuttiin heti Viipurin laidalla Tienhaarassa, missä suomalaisten tykistötuli pysäytti vihollisen jo ryhmitysalueilla. Viipurin koillispuolella vihollinen sai kuitenkin murtuman VKT-asemaan ja pääsi etenemään ensin Taliin ja sitten Ihantalaan.
Alueella käytiin kesä-heinäkuun vaihteessa Pohjoismaiden kaikkien aikojen suurin ja yksi koko toisen maailmansodan suurimmista taisteluista. Vihollinen pysäytettiin ja yksi Suomen ovi lyötiin säppiin.
Ihantalassa kääntyi Suomen historian lehti. Puna-armeijan Leningradin rintaman komentaja, marsalkka Leonid Govorov joutui 29.6.1944 toteamaan, että hän ei pääse eteenpäin. Suomen kohtalo oli nyt siirtynyt veitsen terältä hamarapuolelle.
Äyräpään–Vuosalmen alueella käytiin heinäkuun alkupuolella Karjalan kannaksen viimeinen suurtaistelu. Suomalaiset joutuivat vetäytymään Äyräpäästä Vuoksen yli Vuosalmelle, missä Ehrnrooth pani kaikki peliin. Hänen kerrotaan kysyneen esikuntansa lotalta, että osaako lotta ampua. Saatuaan myönteisen vastauksen Ehrnrooth oli antanut lotalle pistoolin ja käskenyt linjaan. Puna-armeija sai sillanpääaseman Vuosalmen puolelta, mutta siihen hyökkäys pysäytettiin. Suomen toinen ovi oli lyöty säppiin.
Heinäkuussa vihollinen torjuttiin myös Viipurinlahdella. Aunuksen kannakselta hyökännyt vihollinen pysäytettiin heinäkuun puolivälissä Nietjärvellä U-asemassa ja näin estettiin vihollisen koukkaus Kannaksella taistelevien joukkojen selustaan.
Suomen viimeinen ovi suljettiin Ilomantsissa elokuun puolivälissä 1944.
Veteraanien perintönä vapaus
Vaikka rauhanehdot olivat raskaat, niin Suomi ei joutunut allekirjoittamaan antautumisasiakirjaa. Suomi oli Iso-Britannian ohella ainoa sotaa käynyt Euroopan valtio, jota ei miehitetty.
Veteraanien perintö Suomelle on vapaus. Sankarihautakivet muistuttavat meitä sotilaidemme uhrivalmiudesta. He antoivat oman henkensä, jotta jälkipolvilla olisi tulevaisuus vapaassa maassa. Heidän muistonsa on ikuinen. Ragnar Nyholmin sanoin ”Vain kukkivat kummut nuo kalmistoiden, lie kaikki mi’ jäljellä on.”
Matti Hyvärinen
Lähteitä:
Ari Raunio – Juri Kilin: Jatkosodan torjuntataisteluja 1942 – 44 (Karttakeskus 2008)
Paappanen, Tapio: Suomen kohtalonhetkiä 1917–1945 (Julkaisija Tapio Paappanen Ky 2020)
Kliment Vorošilovin komission laatima Suomen ehdotonta antautumista koskeva sopimusluonnos 26.6.1944 (Rautkallio, Hannu (toim.): Sotasyyllisyyden asiakirjat (EC-Kirjat 2006)
