Kurkijoen maanviljelysalan oppilaitoksen kehittyminen maamies-opistoksi
Kurkijoella, kuten Hiitolassakin valtaosa maaomaisuudesta oli 1800-luvun jälkipuolelle saakka venäläisten lahjoitusmaaisäntien hallinnassa. Lahjoitusmaatalonpojat, lampuodit, jotka olivat entisten itsenäisten talonpoikien jälkeläisiä, olivat vaarassa joutua entistä heikompaan asemaan v. 1826 annetulla ukaasilla.
Lahjoitusmaaisännillä oli uuden säädöksen perusteella mahdollisuus entisestään lisätä talonpoikien vero- ja työrasitusta, mikä synnytti laajasti tyytymättömyyttä, joka kärjistyi eri puolilla maata myös aktiiviseksi toiminnaksi alustalaisiaan sortavia isäntiä vastaan. Kärjistynyt tilanne pakotti Suomen senaatin etsimään kestävää ratkaisua tilanteen rauhoittamiseksi. Seurauksena oli, että vuoden 1864 säätyvaltiopäivät tekivät päätöksen ryhtyä hankkimaan lahjoitusmaita valtiolle ja myydä ne perintötiloiksi pitkillä laina-ajoilla maita viljelleille talonpojille.
Maanomistuksessa meneillään ollut muutos johti siihen, että Kurkijoen hovi lunastettiin valtiolle vuonna 1871 ja hovin kantatilalle perustettiin v. 1874 kolmevuotinen alempi maanviljelyskoulu, joka ajan kuluessa ja usean muutosvaiheen kautta kehittyi arvostetuksi maataloushallituksen alaiseksi maamiesopistoksi.
Pitkien, ammattiin valmistavien opintojen ohella maamiesopisto järjesti myös lyhyitä erikoiskursseja ja opetustilaisuuksia sekä aktiiviviljelijöille että mm. maatalouden piirissä toimiville neuvontahenkilöille ja yhdistyksille.
Yhdeksän oppilasta aloitti opiskelun
Maanviljelysalan opintojen alkamisajankohdaksi Kurkijoella on määritetty 5.12.1874, jolloin oppilaitokselle nimetty johtokunta piti ensimmäisen kokouksensa läänin kuvernööri Christian Oker-Blomin johdolla. Johtokunnan puheenjohtajaksi oli määrätty maanviljelyksen ylitarkastaja A.E. Lång, muita jäseniä olivat varatuomari N. Borisov, maanviljelijä Heikki Jaatinen (Hiitola), kirkkoherra A.E. Olsoni ja lääninagronomi A. Gylden (pöytäkirjanpitäjä). Varsinainen opetustyö uudessa Kurkijoen Maanviljelysopistossa käynnistyi kuitenkin vasta 1.3.1875, jolloin ensimmäiset yhdeksän oppilasta aloittivat opiskelunsa. Seuraavana vuonna opiskelijoita oli jo 45, joista 12 oli naisia.
Tietopuolista ja käytännöllistä opetusta
Oppilaitos oli aluksi kolmivuotinen ja sen tarkoituksena oli antaa opiskelijoille tietopuolista ja käytännöllistä opetusta maanviljelyssä ja karjanhoidossa. Opiskelijat pääsivät opiskelunsa aikana perehtymään uusimpiin maanviljelysmenetelmiin sekä alan tekniseen kehitykseen, työkoneisiin ja -välineisiin. Koulutus mahdollisti valmistuneiden opiskelijoiden sijoittumisen mm. alansa työnjohtotehtäviin. Tässä muodossa opisto toimi vuoteen 1896 saakka, minä aikana laitoksessa oli kirjoilla 398 opiskelijaa. Oppilaitoksen johtajana toimi koko tämän vaiheen ajan A.E. Lång. Opettajakuntaan kuului myös agronomi Evald Kristian Relander, jonka poika Lauri (Lars) Kristian Relander toimi K.J. Ståhlbergin jälkeen Suomen järjestyksessään toisena presidenttinä v. 1925 – 1931.
Ylempi maanviljelyskoulu
Vuosien kuluessa Kurkijoen Maanviljelysopiston opetuksen tasoa haluttiin nostaa mm. lähemmäs Mustialan Maanviljelysopiston tasoa. Niinpä Kurkijoen Maanviljelysopiston hallitus päätti vuonna 1896 muuttaa oppilaitoksen ylemmäksi maanviljelyskouluksi. Opiskelijoiden pääsyvaatimuksia kiristettiin ja yleiseksi pääsyvaatimukseksi asetettiin lyseon viidennen luokan oppimäärän suoritus. Oppilaitoksen tarkoituksena oli kouluttaa opiskelijoista itsenäisiä maanviljelijöitä, tilanhoitajia ja -vuokraajia. Opetus oli opiskelijoille muilta osin ilmaista, mutta ruuasta perittiin vuosittainen korvaus. Oppiaineita olivat kotieläinoppi, luonnontiede, metsänhoito ja eläinlääkintä. Lisäksi opiskelijat saivat ohjausta käytännöllisissä töissä.
Kurkijoen Maamiesopisto
Vuoden 1896 opintosisällön mukaisesti annettiin opetusta vain vuoteen 1910 saakka. Tässä yhteydessä opiston nimeksi tuli Kurkijoen Maamiesopisto. Tällä kertaa sisäänpääsyvaatimuksia madallettiin, koska vuonna 1896 käyttöön otetut koulutustasovaatimukset täyttäviä hakijoita oli liian vähän ja toisaalta opiskelijoiksi haluttiin ottaa muitakin kuin ylimpiin yhteiskuntaluokkiin kuuluneita kansalaisia. Lyseon 5.luokan opintojen vähimmäismäärän ohella riittäviksi opinnoiksi määriteltiin ”muulla tavalla hankitut vastaavat tiedot”. Teoreettisten valmiuksien ohella pääsyvaatimuksena oli vähintään kahden vuoden harjoittelu ja 18 vuoden ikä. Opiston yhteyteen perustettiin myös kaksivuotinen käytännöllis-tietopuolinen karjanhoitokoulu ja yksivuotinen hevoshoitokoulu.
Väliharjoittelu harjoittelutiloilla
Vuonna 1918 maamiesopiston pääsyvaatimuksia muutettiin jälleen ja ne yhtenäistettiin Mustialan Maamiesopiston kanssa. Muutokset säädettiin asetuksella, joten ne koskivat kaikki vastaavia oppilaitoksia. Opintojen pituudeksi säädettiin edelleen kaksi vuotta. Molempien opintovuosien aikana opiskelijoiden tuli suorittaa 4,5 kk:n pituinen työharjoittelujakso, ns. väliharjoittelu. Myöhemmin ensimmäisen opintovuoden väliharjoittelu piteni 5,5 kuukauden mittaiseksi. Ensimmäisen vuoden väliharjoittelu oli suoritettava valvottuna jollakin harjoittelutilaksi hyväksytyllä tilalla. Toisen vuoden väliharjoittelun suorittamiselle oli enemmän vaihtoehtoja. Opintonsa hyväksytysti suorittaneet opiskelijat valmistuivat agronomeiksi.
Käytännön opetusta lisättiin
Vuoden 1927 lopussa astui voimaan uusi asetus maamiesopistoista. Asetuksen perusteella laadittiin maamiesopistoille myös uusi ohjesääntö toukokuussa 1929, minkä on todettu muuttaneen opetusohjelmaa oleellisesti. Muutokset koskivat tietysti myös Kurkijoen Maamiesopistoa. Asetuksella ohjeistettiin käytännöllisten ja teoreettisten opintojen järjestämistä. Aikaisemmin talvikausilla annettu tietopuolinen opetus oli ollut täysin erillään kesäkausien käytännön. Uusi asetus edellytti, että toisen vuoden opintovuoden opiskelijoiden kurssimuotoista käytännön opetusta koulutilalla lisättiin. Lisäksi asetuksella määrättiin lisättäväksi erityisesti maanviljelyksen talousopin opetusta. Vuodesta 1928 alkaen Kurkijoen Maamiesopistossa oli kuusi vakituista opettajaa oppiaineiden mukaisesti. Oppiaineita olivat maanviljelysoppi, kotieläinoppi, metsätalous, maanviljelys- ja kansantalous, luonnontiede ja eläinlääkintä. Maatalouden eri alojen käytännön opetusta annettiin koulutilalla, jonka pinta-ala oli enimmillään lähes 1900 hehtaaria.
Edellä mainittujen opetusta koskevien uusien säädösten tultua voimaan kuului toisen vuoden opiskelijoiden opinto-ohjelmaan tärkeimpien maatalouden alojen käytännönläheisiä erikoiskursseja muun muassa salaojituksessa, koneiden hoidossa, navettatöissä, hevosen kengityksessä, peltojen kartoittamisessa ja taloussuunnitelmien laadinnassa. Pisimmät kurssit kestivät noin 10 päivää. Kurssien toimeenpanoon liittyi lyhyt valmistava luento-osuus, mutta pääosa kurssiajasta käytettiin käytännön harjoitteluun alan erikoisasiantuntijan johdolla. Yksi maatalouden myöhemmän kehityksen kannalta merkittävä on ollut salaojituskurssi. Tähän kurssiin liittyi teoriaopetusta noin 10 tuntia ja käytännön harjoittelua noin 80 tuntia.
Vuosien 1912 – 1934 aikana Kurkijoen Maamiesopistosta sai tutkintotodistuksen kaikkiaan 560 opiskelijaa, joista vain runsas 10 % oli kotoisin Viipurin läänistä. Suurin oppilasmäärä oli kotoisin Hämeen läänistä. Joukossa oli myös inkeriläisiä opiskelijoita (ennen vuotta 1918).
Elisenvaaran Maanviljelyskoulu
Alemman tason opetusta Kurkijoella ei kuitenkaan lopetettu vuonna 1896, jolloin Kurkijoen silloinen Maanviljelysopisto alkoi antaa ylempää maanviljelysopetusta, vaan alemman tason opetusta varten perustettiin Elisenvaaran Suohovin ulkotilalle Elisenvaaran Maanviljelyskoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1897 johtajanaan agronomi, myöhemmin (v.1920) maanviljelysneuvos Evald Relander, jonka johtajakausi kesti aina vuoteen 1921 saakka. Opintojakson pituus oli kaksi vuotta ja opiskelu oli hyvin käytännön läheistä. Elisenvaaran Maanviljelyskoulun aloittaessa toimintansa ei kyseisellä ulkotilalla ollut lainkaan viljeltyä peltoa, vaan vain heinämaata. Relanderin toimikaudella viljelysmaata raivattiin vuoteen 1912 mennessä yli 200 hehtaaria. Vuonna 1904 Elisenvaaran Maanviljelyskouluun perustettiin naisille yksivuotinen käytännöllis-tietopuolinen karjanhoitokoulu, myöhemmin nimeltään Itä-Karjalan tietopuolinen karjanhoitokoulu, mistä opiskelijat valmistuivat maatalousalan työnjohtajiksi ja karjakoiksi.
Maatalousalan oppilaitosten merkitys Kurkijoen ja sen naapurikuntien maatalouden kehitykselle
Tarkasteltaessa maatalouden kehitystä lahjoitusmaakauden jälkeen on useassa yhteydessä korostettu maanviljelysalan oppilaitosten keskeistä merkitystä. Kurkijoen historian IV-osassa todetaan ”… kyllä kurkijokelaisten on myöntäminen, että pitäjän maataloudelliset oppilaitokset ovat tehneet Kurkijoesta kuulun maatalouspitäjän.” Saman sisältöisen viestin voi lukea myös Hiitolan historiasta. Oppilaitoksilla oli kiinteä yhteys maanviljelysseuroihin, joilla myös oli tärkeä rooli maanviljelyn ja koko maatalouden monipuolisessa nykyaikaistumisessa. Oppilaitosten opettajat ja muu henkilöstö toimivat opettajina myös opiston ulkopuolisille sidosryhmille suunnatuilla kursseilla, opintopiireissä ja muissa opetustilaisuuksissa. Myös tällä tavoin maatalouden ja sen sivuelinkeinojen piirissä uudet menetelmät sekä tiedollinen että tekninen kehitys kohtasivat suoraan käytännön toteuttajat.
Raimo Hannukainen
Lähteet:
1. Kurkijoen Maamiesopisto 1910 – 1935, useita kirjoittajia, 1935
2. V.H. Vainio, Kurkijoen historia IV-osa, 1960
3. Rainar Hakulinen, Kurkijoki kylästä kylään 4. painos, 2019
