Outi Örn: ”Uskon vahvasti karjalaisen perinteen tulevaisuuteen”

Outi Örn on toiminut Karjalan Liiton hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2020 lähtien ja siirtyi tämän vuoden huhtikuussa 2. varapuheenjohtajan paikalle.

Kiteeltä kotoisin oleva Örn asui elämänsä ensimmäiset 26 vuotta Pohjois-Karjalassa ja muutti työn perässä Uudellemaalle vuonna 2008.

– Hakeuduin Lohjan Karjala-seuraan, jossa minut otettiin avosylin vastaan. Sieltä ajauduin Uudenmaan piirin sihteeriksi ja Karjalan Liiton liittovaltuuston varajäseneksi. Uudenmaan piirin puheenjohtaja Jaakko Lyytikäinen houkutteli minut sitten aikoinaan asettumaan ehdolle liiton puheenjohtajaksi.

Työn suolana jäsenseurojen tilaisuudet

– Puheenjohtajuus oli erityisesti viimeisen vuoden aikana todella kokonaisvaltaista, kun valmistelimme strategiaa, talouslinjauksia ym. asioita liittokokousta varten. Samaan aikaan oli meneillään valmistelut Karjala-lehden uudelleen lanseeraukseen, Örn kertoo.

– Työn ehdoton suola on ollut eri jäsenseurojen tilaisuuden ympäri Suomen. Vuonna 2021 laskin, että olin yhteensä 25 viikonloppua tien päällä eri tilaisuuksissa. Nyt 2. varapuheenjohtajana työmäärä on hieman maltillisempi ja sopivampi ottaen huomioon täysipäiväisen virkatyöni ja pienet lapseni, hän toteaa.

Harrastuksille ei jää aikaa

Örn työskentelee talous- ja hallintojohtajana Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa Helsingissä.

– Virkatyön, perheen ja Karjalan Liiton tehtävien ohella ei kovinkaan paljon jää aikaa harrastuksille, mutta aina kun ehdin, niin pyrin edistämään jatko-opintojani Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella.

– Varapuheenjohtajuuden ohella toimin tällä hetkellä myös Karjalaisten Heimotalo Kiinteistöosakeyhtiön toimitusjohtajana, joten myös se näkyy arjessani monien käytännön tehtävien hoitamisena. 

Sukujuuret Pohjois-Karjalassa

Outi Örnin vanhemmat ja isovanhemmat ovat kotoisin Pohjois-Karjalasta Kiteen ja Tohmajärven alueelta.

– Toinen ukkini oli kotoisin Uukuniemen luovutetulta alueelta. Ukkini ei muuttanut sijoitussuunnitelman mukaisesti kauemmas, vaan osti vapaalla kaupalla maatilan Kiteen Riihijärveltä. Kun mennään sukupuuta isovanhemmista vielä eteenpäin, niin sitten löytyy sukujuuria muun muassa Ruskealasta, Örn kertoo.  

Ukki menehtyi jo ennen Outin syntymää.

– Evakkous oli ollut kotipaikkansa menettäneelle ukilleni niin raskas paikka, ettei hän puhunut asiasta juuri omille lapsilleen tai muille. Hänen kotipaikkansa oli Karjalan Pyhäjärven rannalla ja kyseisestä järvestä osa on Suomen puolella. Hän kävi aikoinaan isäni kanssa kalassa kyseisellä järvellä, katseli entiselle kotirannalle ja sanoi itsekseen ”Niin lähellä, mutta niin kaukana”. 

Outi Örn on matkustellut melko paljon luovutetulla alueella ennen koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa. Hän ei kuitenkaan ole pääsyt käymään rajavyöhykealueella sijaitsevalla ukkinsa kotipaikalla.

– Isäni pääsi kerran käymään siellä paikallisten rajavartijoiden kanssa, koska hän oli itse myös ammatiltaan rajavartija. Asuinrakennusta tai muita rakennuksia ei ole enää jäljellä, mutta isäni sai ottaa mukaan yhden kiven talon kivijalasta.

Nauru ja itku tulevat herkästi

Örnin lapsuudessa karjalainen ruokaperinne näkyi arjessa, kyläläiset kävivät toistensa luona rotinoilla, jos kylään syntyi uusia lapsia. Feresit olivat myös yleinen vaate kylän naisilla eri juhlatilaisuuksissa. 

–  Omassa elämässäni karjalainen perinne näkyy luottamustehtävien ohella lähinnä ruokaperinteen ylläpitämisenä eli teemme kotona mieheni kanssa melko paljon karjalaisia ruokia ja leivonnaisia. Karjalaisina luonteenpiirteinä pidän itsessäni ehkä yhtä herkästi ilmenevää iloa ja surua. Nauru ja itku tulevat herkästi. Ymmärtääkseni myös kiinnostus yhdistystoimintaan ja yhdessä tekemiseen on karjalaisille ominaista ja niistä tunnistan myös itseni. 

Karjalaisuus kiinnostaa nuoria

Nuoret ovat Örnin mukaan kiinnostuneita monista karjalaisuuteen liittyvistä elementeistä. Hän uskoo, että kiinnostavat sisällöt tuovat mukaan uusia, nuorempia sukupolvia. Asioita voidaan tuoda esille heitä kiinnostavilla ja helposti lähestyttävillä tavoilla, esimerkiksi verkkokurssien kautta.

– Perinteinen yhdistystoiminta hallinnollisine muodollisuuksineen ei heitä ehkä kiinnosta, mutta sisällöt kyllä. Esimerkiksi kansallispukuperinne on jo jonkin aikaa ollut myös nuorten kiinnostuksen kohteena. Samoin myös ruokaperinteestä löytyy sellaisia elementtejä, jotka voivat heitä kiinnostaa. Esimerkiksi viime keväänä järjestetty karjalaista vegeruokaperinnettä esittelevä kurssi oli todella suosittu. Samoin Karjalan Liiton järjestämillä karjalan kielen verkkokursseilla keski-ikä on ollut parhaimmillaan 27 vuotta.

Karjalaisuudesta puhutaan myös oman perheen sisällä.

– Omat lapseni toki luottamustehtävieni myötä kuulevat paljon Karjalasta ja karjalaisuudesta. Nuorempi poika ei juuri vielä puhu, mutta vanhempi poika jo kovasti kyselee Karjalan Liittoon liittyvistä asioista ja pohdiskelee, että tähtäisikö myös hän tulevaisuudessa Karjalan Liiton puheenjohtajaksi. Hän on jo kysellyt, että mikä koulu kyseiseen tehtävään pitää käydä, Örn kertoo. 

Karjalaisen perinteen tulevaisuus 

Outi Örn uskoo vahvasti karjalaisen perinteen tulevaisuuteen.

– Jo 1940-1950-luvulta lähtien on kannettu huolta siitä, että nuoret menettävät kiinnostuksensa karjalaisiin juuriinsa. Karjalan Liittoa oltiin ajamassa alas 1960-luvulla, kun sille ei katsottu enää olevan tarvetta. Täällä me vaan edelleen porskutamme, niin karjalainen kulttuuri kuin Karjalan Liittokin, hän toteaa. Uskon siis, että näin on myös jatkossa! 

Haluan kiittää Kurkijoki-Säätiötä ja kaikkia lehden lukijoita siitä työstä mitä itse kukin on tehnyt karjalaisen perinteen ylläpitämiseksi ja siirtämiseksi tuleville sukupolville! 

Karjalan Liiton hallituksen 2. varapuheenjohtaja Outi Örn pitää juhlapuheen 13.8. Kurkijokelaisten pitäjäjuhlilla Puistokadun koululla.