Kaapin paikka
Noin vuosi sitten saimme Kurkijoki-museolle viestin Asikkalasta. Siellä oli museossa Kurkijoen karjanhoitokoulun toimiston kaappi. Olisimmeko kiinnostuneita saamaan sen? Asia toki kiinnosti, mutta silloin ei ollut mahdollisuutta lähteä sitä noutamaan.
Noin pari kuukautta sitten asia tuli uudelleen esille ja päätimme, että yritetään saada kaappi museoomme. Olin yhteydessä Asikkalan museoon, josta kerrottiin, että museo mielihyvin luovuttaisi kaapin, joka kuuluisi enemmän Kurkijoki-museoon.
Kysäisin Seppo-veljeltäni, olisiko hän innokas lähtemään hakumatkalle. Niin muutama viikko sitten lähdimme Sepon ja hänen puolisonsa Tuijan kanssa matkaan.
Laatikon pohja paljasti paikan
Perillä Asikkalan museon konehallissa meitä odotteli jo kaapista ilmoittanut Ilkka Murto. Hän kertoi tukevaa kaappia tarkasteltuaan huomanneensa yhden laatikon pohjassa kirjoituksen ”Kurkijoen karjatalouskoulu.” Näin selvisi kaapin alkuperä.
Kaappi oli evakkomatkallaan päätynyt Lahteen Kujalan maatalousoppilaitokseen, Itä-Hämeen tietopuoliseen karjanhoitokouluun. Sinne oli todennäköisesti päätynyt muutakin tavaraa Kurkijoen koululta, mutta niistä ei ole tietoa. Karjanhoitokoulu lakkautettiin 1990-luvulla ja tilat sekä tavarat siirtyivät Päijät-Hämeen koulutuskonsernin (myöhemmin Koulutuskeskus Salpaus-kuntayhtymä) haltuun. Enää näitä koulutuskuntayhtymiä ei ole.
Kuva Tuija Heikinmaa.
Ruuveja sekä maalipurkkeja
Kaappi on tukeva ja ehjä. Laatikoita on paljon, joskaan ei ihan kaikkia enää ole tallella. Kaappi oli palvellut varmaankin koulun teknisen tilan naula-, ruuvi- ja maalikaappina ihan viime aikoihin asti laatikoissa olleista tasa- ja pyörökantaruuviteippauksista ja maalitahroista päätellen.
Kolmen henkilön ja nokkakärryn avulla saimme juuri ja juuri kaapin kellautettua auton peräkärryn lavalle ja kymmeniä laatikoita sen viereen.
Matka kotiinpäin alkoi ja Vampulassa olimme illalla. Seuraavana aamuna puhdistettiin vähän pölyjä ja roskia kaapista ja laatikoista. Samalla löytyi kaksi laatikkoa, joiden pohjissa oli teksti
”Kurkijoen karjatalouskoulu”. Sitten matka jatkui Loimaalle museoon. Taas kolmen henkilön ja nokkakärryn voimin saimme kaapin nousemaan Kurkijoki-museon portaita ylös ja sisälle.
Kuva Tuija Heikinmaa.
Mainiosti se mahtui sille suunniteltuun paikkaan.
Kaappi on hieno. Se henkii historiaa. Kannattaa tulla katsomaan!
Helena Saarinen
