Juhannus – valon ja keskikesän juhla

Juhannus on yöttömän yön juhla, jolloin pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan. Juhannus on virallinen liputuspäivä ja silloin saa liputtaa juhannusaaton kello 18 alkaen koko juhannusyön ajan ja aina juhannuspäivän iltaan klo 21 asti.

Juhannus on alun perin ollut muinaisuskontoon liittyvä juhla. Kesän valoisimpana aikana esi-isämme viettivät säänjumala Ukon juhlaa sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi.

Kristillisen merkityksen juhla sai, kun katolinen kirkko nimesi sen Johannes Kastajan syntymäpäiväksi. Juhannus, joka on Johannes-nimen vanha muoto, vakiintui juhlan nimeksi.

Juhannusperinteet

Perinteisesti suomalaiseen juhannukseen kuuluvat esimerkiksi juhannussauna koivuvihtoineen, juhannuskokko ja juhannustanssit. Juhannuksena kaupunkilaisetkin suuntaavat mökille ja vesien äärille polttamaan kokkoa, saunomaan ja juhlimaan yötöntä yötä.

Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Uskottiin, että mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta.

Uskomukset ja taiat

Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Uskottiin myös pahojen henkien ja kummitusten nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä.

Valkeana juhannusyönä oli mahdotonkin mahdollista. Yhden yön aikana järjestettiin tulevan vuoden toiveet ja haaveet kuntoon.

Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Vuoden rehevimmän ajan voimallisen kukoistuksen on niistä uskottu siirtyvän karjan onneksi ja menestykseksi.

Lemmentaiat

Tunnetuinpia juhannustaikoja ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja katsomalla keskiyöllä lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä vastalla.

Juhannusyönä oli mahdollista nähdä tulevan sulhasensa kuva. Kokolta kotiin palatessa piti kerätä neliapiloita tai kukkia ja sitoa kimppu yhdeksällä heinällä. Kimppu piti panna nukkumaan mennessä tyynyn alle. Ylkä ilmestyi yöllä uniin.

Kullan kuvan saattoi nähdä myös koskessa. Silloin piti mennä istumaan vesikivelle eikä päällä saanut olla muuta kuin vyötäisille kiedottu oljenkorsi.

Juhannusaattoiltana kätkettiin nelilehtinen apila puseron alle povelle. Puolenyön aikaan päästettiin hiukset auki palmikolta ja lähdettiin juoksemaan nelilehtinen apila povella ja hiukset hajallaan kolmanteen tienhaaraan asti. Silloin melkein varmasti tuli sulhanen vastaan.

Kauneudenhoitoa

Juhannusyönä saattoi myös kaunistua käden käänteessä. Poimulehden lehdeltä saattoi löytää kimmeltävän kastehelmen. Helmet piti kerätä kämmenkuoppaan ja huuhdella kasteella kasvonsa. Näin pääsi eroon teerenpilkuista.

Lähteet: Juhannus ajallaan, toim. Juha Nirkko, Juhlat, Mysi Lahtinen, Wikipedia