Sanomalehtikatsaus Kurkijoelta tasan 100 vuoden takaa
Kirjeenwaihtajamme AK lennättää seuraawia uutisia Kurkijoelta tasan 100 wuotta sitten, kesäkuussa 1923:
Emme näköjään vieläkään pääse eroon kahdessa edellisessä katsauksessa käsitellystä, Kurkijoen talvimarkkinoiden aikaan tapahtuneesta murhasta. Sen selviämiseenhän lopulta vaikuttivat ”yliluonnolliset voimat”.
”Avovankilako” Kurkijoella?
Näyttää nimittäin käyneen niin, että em. jutussa avunannosta syytetty ja sittemmin tuomittu kurkijokelainen talollisenpoika oli vielä ennen oikeudenkäyntiä ehtinyt karkaamaan vanginkuljettajalta. Kesäkuussa 1923 sanomalehdet uutisoivat tästä tapahtumasta.
Käkisalmen Sanomat 2.6.1923: ”Wanki karannut Kurkijoelta. Keskiwiikon wastaisena yönä karkasi Kurkijoelta wanginkuljettaja Onni Kurrin luota murhasta syytetty talollisenpoika M.N. Hän on jo toisen kerran karannut samaisesta wankilasta, nimittäin wiime syksynä, jolloin häntä syytettiin Aromäellä tehdystä murhasta. Mainita sopii, että sanotusta wankilasta on tietääksemme aikaisemmin tapahtunut ainakin kahdeksan karkausta.”
Vanginkuljettajat olivat vielä tuolloin siviilihenkilöitä. Heidät nimitettiin aina 3-vuotiskaudeksi, sovittua korvausta vastaan. Ainakin osan aikaa kyseessä oli samantyyppinen huutokauppa kuin köyhäinhoidossa: kuka halvimmalla suostui tehtävän hoitamaan. Vanginkuljettajat kuljettivat vankeja esim. käräjäpaikkojen välillä ja pitivät heitä tarvittaessa säilössä. Vielä v. 1926 säädetyssä vanginkuljetuslaissa tehtävä säilyi siviileillä. Kurkijoella kolmekin saman suvun Raholan Kurria näyttää 1800-luvun lopulta alkaen olleen tässä ”virassa”. Palstanpitäjä on joskus ymmärtänyt, että ainakin jossain vaiheessa poliisivankila olisi sijainnut ”Post-Pekko” Veijalaisen omistamassa Kurki-hotellissa – ulkorakennuksessa tietenkin. 1920-luvulla Lopotissa asui henkikirjojen mukaan ”vanginvartija”. Palstanpitäjä on – varmaan etäisen sukulaisuudestakin vuoksi – kiinnittänyt vuosien mittaan huomiota näihin Kurkijoella uutisoituihin karkaamisiin. Vangit näyttävät usein saaneen jalkarautansa irrotettua ja lähteneet käpälämäkeen esim. ”ulkohuussimatkallaan”.
Väärä ilmianto
Poliisitoimeen liittyy seuraavakin poiminta Käkisalmen Sanomista 23.6.1923. Voisi kuvitella, että kieltolain aikana varsin monet ”korpikuusen kyynelten” tiputtelijat saatiin kiinni vihjeitten perusteella. Mutta näyttää itse poliisikin joutuneen Kurkijoella ilmiannon kohteeksi – tosin aiheetta. Varsinaista sanomalehtiuutista ei tästä asiasta ole silmiin sattunut. Mutta kyllähän ”Lauluweikko” (kurkijokelainen kun oli) tiesi ”Viikon viesteissä” asiasta riimitellä (katso riimittelyt ohessa). – Siltä varalta, että tämä paikannimen muoto olisi lukijalle vieras: …”Elessiistä poliisit hän siitä ilmiantoi” = Elisenvaarasta poliisit hän siitä…
Presidentti L.Kr. Relander 40 v
Seuraavalla poiminnalla ei ole muuta yhteyttä edellisiin kuin se, että tämä merkkipäiväkirjoitus vuotiskirjoitus julkaistiin Suomen Poliisilehdessä. Kurkijoen pojan edesottamukset ennen presidentiksi valintaa on tässä käsitelty yksityiskohtaisesti.
Suomen Poliisilehti n:o 10–11, 1923: Wiipurin läänin maaherra L.Kr. Relander 40-vuotias. 40 vuotta täytti kuluneen toukokuun 31 päivänä Viipurin läänin maaherra L.Kr. Relander. Varmaankin tuntuu tieto monesta lukijastamme oudolta ajatellessaan niitä huomattavia valta-asemia, joissa maaherra Relander on jo ehtinyt olla. Tuskinpa monella 40 vuotiaalla onkaan takanaan niin paljon suoritettua tärkeää työtä kuin hänellä.
Syntyisin Kurkijoelta, kävi hän koulunsa Viipurissa, tullen sieltä ylioppilaaksi 1901, suoritti fil. And. tutkinnon 1905 ja harrastaen maataloudellisia opintoja valmistui agronomiksi 1906, toimien sanottuna ja seuraavana vuotena maatalousaineiden opettajana Impilahden kansanopistossa.
Maisterina vuodelta 1907 alkoi hänen työnsä valtion maanviljelystaloudellisen koelaitoksen kasvinviljelysosaston assistenttina, jota kesti v. 1917 ja jonka yhteydessä hän jatkoi opintojaan sekä käytyään valtion stipendiaattina tutkimassa maataloudellista koetoiminta- ja tarkastustyötä ynnä kasvinjalostusta vuosina 1907–08 Saksassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa ja v. 1912 Venäjällä, suoritti viime mainittuna vuonna fil. lisenssiaattitutkinnon. Käytyään v. 1914 vielä ulkomailla jatkamassa tieteellisiä tutkimuksia, valmistui hän samana vuonna fil. tohtoriksi.
Oltuaan 1917–1918 Keskusosuusliike Hankkijan palveluksessa, tuli hän kasvintuotanto-osaston päälliköksi maataloushallitukseen, missä toimi v. 1920, jolloin nimitettiin nykyiseen virkaansa. Edellä mainittujen varsinaisten tehtäväin ohella toi hän maanviljelystaloudellisen koelaitoksen taloudenhoitajana, maanviljelysopin luennoitsijana kansak. opettajien yliopistollisilla jatkokursseilla, samoin ruotsalaisessa kansanakatemiassa jne. On myöskin julkaissut useita maanviljelystiedettä koskettavia teoksia.
Jo aikaisin joutui hän ottamaan osaa valtiolliseen toimintaan, ollen m.m. kansanedustajana 1910–1913 ja 1917–1919, viime mainittuna vuonna eduskunnan puhemiehenä. – Nykyisessä edesvastuullisessa virassaan monessa suhteessa tärkeän Viipurin läänin maaherrana on hän toiminut tarmolla ja asiantuntemuksella sekä pidettynä ja kaikkien tunnustusta ansaitsevana läänin päämiehenä”.
