Viihdytysjoukot kohottivat sotilaiden moraalia ja mielialaa

Viihdytysjoukot toimivat vuosina 1941-1944 aluksi Valtion tiedoituslaitoksen ja myöhemmin Suomen puolustusvoimien alaisuudessa. Viihdytysjoukoissa työskentely oli vaarallista, sillä esiintymispaikat olivat usein hyvin lähellä etulinjaa.

Talvisodan aikana ei ollut aikaa viihteeseen, taistelut kävivät eturintamalla kuumina ja työtä riitti kotirintamallakin. Kotilomia sai harvoin ja toimettomuus lisäsi turhautumista. Korsuissa aikaa tapettiin radion kuuntelun lisäksi pelaamalla tammea, shakkia ja korttipelejä. Puhdetyöharrastus vei hetkeksi ajatukset pois sodasta.

Viihdytyskiertueet olivat suosittuja

Jatkosodan aikana viihdytyskiertueita järjestettiin runsaasti. Ne olivat hyvin suosittuja tapahtumia rintamalla. Asemiesiltoja saattoi rintamalla kuunnella suorina lähetyksinä. Radion merkitys tiedotus- ja viihdytysvälineenä oli suuri, toimihan se kotiseudun ja rintaman välisenä yhdyssiteenä

Päämajan käskykirjeellä komennettiin esiintymistaitoiset miehet viihdytystoimiston käyttöön ja osa esiintyjistä oli siviilejä. Esiintyjistä oli pula ja myös lapsiesiintyjien lähettämisestä opettajattaren johdolla kiertueelle keskusteltiin, mutta onneksi siitä ajatuksesta luovuttiin. Elokuvankin suosio oli kiistaton, mutta oli haasteellista esittää elokuvia asumattomilla alueilla, jotka olivat ilman sähköä.

Kiertueet eivät saaneet pelkkää kiitosta

Varsinkin pappismiehet asennoituivat kielteisesti kiertueisiin, joiden ohjelma oli heidän mielestään liiaksi maallisiin iloihin viittaavaa. Moitteeton käytös ja hyvin esitetyt ohjelmat jäivät huomiota vaille raporteissa ja herkästi tehtiin ilmoitus havaituista epäkohdista. Kirkkoherra, joka toimi valistusupseerina saattoi närkästyneenä istua seuraamassa, kuinka tanssijatar, hanuristi ja laulaja houkuttelivat viattomat Suomen armeijan sotilaat pois kaidalta tieltä.

Toisaalta papit tekivät tärkeää työtä kiertämällä sotilaiden keskuudessa jakamassa heille rohkeutta ja sielunhoitoa.

Tauno Palo ja Ansa Ikonen

Suomen kuuluisimmista näyttelijöistä rintamalla kiersi muun muassa Kansallisteatterin näyttelijä Tauno Palo, joka oli sotilasarvoltaan kersantti. Hän työskenteli viihdytyskiertueilla ja asemiesilloissa joutuen ajoittain vaaraan neuvostoliittolaisten pommikoneiden takia.

Jatkosodan aikana myös Ansa Ikonen kuului viihdytysjoukkoihin ja oli mukana viihdytyskiertueilla rintamalla ja sotasairaaloissa, usein Tauno Palon kanssa.

Leif Wager oli Norjan kansalainen

Talvisodan sytyttyä Leif Wager, joka oli Norjan kansalainen, pakeni perheensä kanssa Norjaan. Huhtikuussa 1940 Saksa hyökkäsi Norjaan ja pian sen jälkeen Wager palasi Suomeen.

Jatkosodan alettu Wager ilmoittautui vapaaehtoiseksi Suomen armeijaan ja toimi aluksi ambulanssinkuljettajana ja pelastajana Helsingissä. Wager siirrettiin viihdytysjoukkoihin ja hän esiintyi rintamakiertueilla seuraavat kaksi vuotta kiertäen aina Ahvenanmeren saaristosta syvälle Itä-Karjalan korpiin.

Lasse Pöysti vietti lapsuutensa Sortavalassa

Lasse Pöystin juuret olivat Laatokalla ja sen saarilla. Lapsuutensa hän vietti Laatokan Karjalan Sortavalassa. Talvisodan ajaksi Pöystin perhe jäi Sortavalaan, kunnes helmikuun 1940 pommituksissa talo paloi ja oli pakko lähteä evakkoon. He asettuivat Helsinkiin. Ennen talvisotaa Pöysti oli käynyt Sortavalan lyseota. Helsingissä hän halusi ehdottomasti päästä Helsingin normaalilyseoon eli Norssiin. Kouluun perustettiin teatteri­kerho, joka esiintyi myös sota­sairaaloissa.

Eugen Malmstén ja elämää juoksuhaudoissa

Talvisodan ajan ja jatkosodan ensimmäiset seitsemän kuukautta Eugen Malmstén taisteli rintamajoukoissa. Sodan laannuttua asemasodaksi hän liittyi vastaperustettuihin viihdytysjoukkoihin. Eugen kierteli linjojen takana Bunker Boys-nimisen kymmenhenkisen swing-orkesterin kanssa. Tuon ajan Malmstén-levytyksiä olivat muun muassa ”Elämä juoksuhaudoissa” ja ”Sillanpään marssilaulu”.

Olavi Virta haaveili konserttilaulajan urasta

Olavi Virran laulajanura keskeytyi talvisodan alettua. Virta piti rintamalla kitaraa mukana ja toimi samalla jonkinlaisena viihdyttäjänä, vaikka vastaanotto ei aina ollut paras mahdollinen. Vielä välirauhan aikana hän haaveili konserttilaulajan urasta ja suunnitteli jopa opintomatkaa Italiaan, joka jäi taloudellisista syistä toteutumatta. Jatkosodan aikana Virta oli Kannaksen radiossa muun muassa kuuluttajan tehtävissä.

Harmony Sisters saavutti menestystä

Lauluyhtye Harmony Sisters perustettiin1930-luvun puolivälissä Kotkassa ja se oli erittäin suosittu Suomessa ja saavutti menestystä myös muualla Euroopassa.

Yhtyeen muodostivat kolme sisarusta; Vera, Maire ja Raija Valtonen. He esiintyivät asemiesilloissa, sotasairaaloissa ja Päämajan viihdytyskiertueilla jatkosodan aikana.

Rautavaaran ääni tuli tutuksi suomalaisille

Tapio Rautavaara suoritti varusmiespalveluksensa 1936–1937 laivastossa. Varusmiesajan jälkeen hän nousi paikalliseksi suosikiksi, kun hän lauloi erilaisissa tilaisuuksissa Oulunkylän seudulla ja joskus kauempanakin.

Syksyllä 1939 järjestettiin ylimääräiset kertausharjoitukset, ja Rautavaarakin sai liikekannallepanomääräyksen, mutta oli talvi, eikä laivastolla ollut hänelle tehtäviä. Rautavaara jatkoi talvisodan ajan työssään ja toimi lisäksi ilmavalvontatehtävissä. Jatkosodan alkaessa hän sai määräyksen siirtyä maavoimiin, ja sen jälkeen hän oli noin vuoden ajan etulinjassa.

Kesällä 1942 Rautavaara pyrki viihdytysjoukkoihin Maaselän Radion kuuluttajaksi, ja hänet valittiin tehtävään, jossa hän toimi lähes sodan loppuun asti. Hän juonsi ohjelmia, soitti levyjä ja lauloi, ja niin hänen äänensä tuli ensi kertaa laajemmin tutuksi suomalaisille. Kesällä 1944 Rautavaaran komppania vetäytyi Itä-Karjalasta Suomen puolelle, jossa Maaselän Radio jatkoi vähän aikaa toimintaansa Joensuussa.

TE

Lähteet:

Niin se on poijaat, viihdetaiteilijat sodissamme 1939-1945

Wikipedia