Vaalitaan yhdessä karjalaista perintöämme
Päiväjuhlaa vietettiin Puistokadun koulukeskuksessa, Loimaalla, jossa oli mahdollisuus ruokailla karjalaisittain. Kurkijokelaisjuurinen pitopalveluyrittäjä Hanna Ruohonen vastasi pöydän antimista ja Kurkijoen Martat väliaikakahvien myynnistä.
Ahti Kurrin johdolla kokoontui Hiitolan-Kurkijoen sukututkimuspiiri. Väliajalla oli mahdollisuus tutustua Kari Äikään museon digiarkistosta kokoamaan näyttelyyn: Näkymiä Kurkijoelta ja tehdä ostoksia myyyntipöydissä.
Tallentakaa suvun historiaa jälkipolville
Päiväjuhlan juhlapuhuja Minna-Mari Kaila jakoi yleisön kanssa muun muassa muutamia katkelmia isoisänsä Vilhon eli ukon sota-ajan kirjeistä.
Ukko kirjoitti tammikuussa -42:
Kun ajattelee kesää, tulee mieleen ne monet menneet kesät silloin ennen muinoin. Silloin oli elämä tähän verrattuna niin kuin kaunista juhlaa. Muistuu mieleen ne monet valoisat yöt, jolloin saimme tavata toisiamme vaikkakin salaa.
Sitten ne monet kesäiset sunnuntaipäivät, jotka vietimme luonnonhelmassa. Täällä ne kaikki palautuvat niin elävinä mieleen, niin kuin ne olisi vasta äsken eletty. Arvelen, että sinäkin joskus muistelet noita kauniita aikoja, kun olet yksin. Jospa vielä pääsisin luoksesi, niin eläisimme nuo hetket uudelleen moneen kertaan. Ehkä tuo kerran vielä toteutuu jos kohtalo niin suo.
– Ukon haave ei toteutunut, kohtalo ei sitä suonut. Ukko kuoli Metsäpirtissä 4.4.44, sotapäiväkirjan mukaan sydänhalvaukseen. Viisi vuotta rintamalla vaati veronsa, Kaila toteaa.
Kaila esittää toiveen, että kaikki osaltaan vaalisimme sukujemme historiaa ja tallentaisimme sitä jälkipolville.
– Kiinnostus omiin juuriin herää usein vasta vähän varttuneemmalla iällä, ainakin omakohtaisten kokemusten perusteella näin voin todeta. Silloin kaikki talteen säilötty materiaali on todella arvokasta. Historiamme ja esi-isiemme tunteminen auttaa paremmin ymmärtämään, miksi meistä on tullut juuri sellaisia kuin olemme.
– Vaalitaan yhdessä arvokasta karjalaista perintöämme!
Kotiseutumatkailu tuntuu kaukaiselta
Päiväjuhlan tervehdyssanat lausui Kurkijoki-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Pekka Ahokas. Hän otti esille toimintaa haitanneen koronapandemian ja Venäjän tilanteen ja sen vaikutuksen Kurkijoki-Säätiön toimintaan.
– Monet meistä luulivat, ettei tarvitsisi nähdä sotaa ja sen tuomaa epävarmuutta meidän elinaikanamme, vaan se tilanne on nyt käsillä.
Ahokas toteaa muuttuneen maailmantilanteen vaikuttavan kaikkien elämään, eikä ole tietoa kuinka kauan tilanne jatkuu.
– Kotiseutumatkailu, ainakin Säätiön näkökulmasta, tuntuu vielä kaukaiselta tällä hetkellä. Toivotaan, että tilanne rauhoittuu ja jossain vaiheessa pääsemme vielä käymään vanhempiemme kotipaikoilla, Ahokas jatkaa.
Ahokas luonnehtii Kurkijokelaista toiminnan kruununjalokiveksi. Lehti on tärkeä tiedonvälityskanava ja toiminut myös korona aikana.
– Ollaan aidosti ylpeitä meidän toiminnastamme ja tehdään sitä edelleen yhdessä ja yhteisvoimin. Pidetään kurkijokelaisuutta vahvasti esillä nyt ja tulevaisuudessa.
Nämä juhlat ovat erityiset
Kurkijokelaisen pitkäaikainen päätoimittaja Helena Sulavuori toteaa päätössanoissaan kahden välivuoden jälkeen näiden juhlien olevan erityiset.
– Nämä juhlat ovat erityiset myös minulle. Reilun 13 vuoden työ on päättymäisillään ja olen uuden edessä. Tämä on ollut enemmän kuin työ, tämä on ollut elämäntapa.
Helena on tyytyväinen juhlien onnistumiseen.
– Näemme, että juhlia tarvitaan. Tämä on yksi tapa ylläpitää karjalaisen perinteen säilymistä.
– Kiitos kaikille teille, jotka olette mahdollistaneet juhlien onnistumisen omalla työ- tai talkoopanoksellanne. Tiimi on toiminut.
Kurkijokelaisen pitkäaikainen päätoimittaja pohtii tunnelmiaan eläkkeelle jäämisestään.
– Toisaalta on rajaton vapauden tunne ja toisaalta haikeus. Yksi elämänvaihe on päättymässä, uusi alkamassa. Mitä se tuo tullessaan en tiedä.
-Tämä on viimeinen virallinen tehtäväni säätiön edustajana. Säätiön puolesta kiitän kaikkia juhlaan osallistuneita ja toivotan hyvää kotimatkaa.
Teija Eloranta
