Kurkijokelaisen päätoimittaja Helena Sulavuori: Miet ja siet ovat kulkeneet mukanani
Loppukesästä toimituksen jättävällä Helena Sulavuorella on takanaan runsaan 13 vuoden työrupeama Kurkijokelaisen päätoimittajana.
– Näin ilmoituksen, että päätoimittajan paikka on auki, tein hakemuksen, tulin valituksi ja aloitin työt Kurkijokelaisessa vuonna 2009. Helena on asunut monessa maakunnassa; Etelä-Karjalassa, Hämeessä, Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Kymenlaaksossa ja Lapissa.
– Loimaa valikoitui asuinpaikaksi vuorotteluvapaan jälkeen. Miehen työpaikka oli Liedossa ja haimme taloa, joka sijaitsisi korkeintaan tunnin ajomatkan päässä sieltä.
Karjalaa monelta kantilta
– Mie oon Ruokolahelta, ihan rajan pinnasta kotoisin ja äiti on nykyisen rajan toiselta puolelta Ensosta. Karjalaisuuden lisäksi muita juuria löytyy vähän, isomummo oli kotoisin Jämsästä.
Helena on päässyt työvuosiensa aikana näkemään Karjalaa monelta kantilta.
– On antanut paljon, kun on päässyt tutustumaan kurkijokelaisiin ja muihin karjalaisiin. Välillä työssä on ollut haastavaa saada kaikki palaset osumaan kohdilleen, kun kaikki tuntuu tapahtuvan samanaikaisesti. Priorisointi ja ajanhallinta ovat tässä työssä tärkeitä.
Tässä työssä ei tylsisty
Helenan pitää työn vaihtelevuutta positiivisena asiana.
– Tässä työssä ei ole päässyt tylsistymään. Helena on näiden 13 vuoden aikana tehnyt 29 kotiseutumatkaa rajan toiselle puolelle. – Iso maa, isot kuopat, hän naurahtaa. – Päätoimittajuuteni alkuaikoina tiet Venäjällä olivat huonossa kunnossa, varsinkin rospuuttoaikaan. Uuden valtatien valmistuttua tilanne korjaantui. Käkisalmesta kun mentiin laivalla Kurkijoelle, niin Laatokan maisemat olivat henkeä salpaavia. Välillä pysähdyttiin Heinäsenmaan saarelle ja istahdettiin rantakalliolle. Myös luostarit, Valamo ja Konevitsa olivat upeita nähtävyyksiä. Ja välillä sitten rämmittiin pitkin pusikoita etsien kivijalan paikkaa.
Ei suuria suunnitelmia
Helenalla ei ole eläkepäiviksi suuria suunnitelmia. – Kesään kuuluu perinteinen melontareissu ja syksyllä annan itselleni luvan tehdä mitä huvittaa. Luen mielelläni ja olen joskus tehnyt paljon käsitöitä, täytyy katsoa josko harrastus heräisi uudelleen. Suunniteltu etelän matka on peruuntunut koronan vuoksi jo kahteen kertaan ja se olisi mukava toteuttaa. Kuvittelen, että elämään tulee lisää aikaa eläkepäivien koittaessa, mutta saa nähdä, eläkeläiset ovat tunnetusti kiireisiä.
Helena pitää luonnossa liikkumisesta ja nyt siihen on enemmän aikaa. Kesällä hän kerää tontin nurkalta sienet ja marjat ja haahuilee mielellään metsässä pienen astian kanssa. – Olemme mieheni kanssa molemmat lintuharrastajia ja teemme yhdessä linturetkiä eri vuodenaikoina. Erämelonta Suomen joissa on kuulunut 30 vuotta lähes jokaiseen kesään. Kunhan mieskin jää eläkkeelle ensi vuonna, niin suunnitelmissa on hankkia retkeilyauto ja lähteä reissaamaan Suomeen ja erityisesti Norjaan.
Tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä
Helena ei pidä itseään minään vilkkaana karjalaisena, vaikka jotkut niitä piirteitä hänessä näkevätkin. – En ole mikään keskipiste. Olen introvertin ja extrovertin sekoitus. Tykkään olla ihmisen kanssa tekemisissä, mutta välillä tarvitsen omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Työssä olen aika järjestelmällinen organisaattori. Karjalaisuus läsnä elämässä Karjalaisuus on läsnä Helenan elämässä. Häntä kiinnostaa Karjalan historia ja kodin kirjastossa on paljon sitä käsittelevää kirjallisuutta.
– Miet ja siet ovat kulkeneet mukanani kaikkien eri muuttojen aikana. Äitini kautta minulla on jatkuva yhteys Etelä-Karjalaan ja käyn siellä aika useasti. Karjalaisuus näkyy myös Helenan ruokataloudessa. Karjalanpiirakat kuuluvat ruokapöytään ja karjalanpaisti paistuu meheväksi tuvan uunissa marjamämmin kanssa sulassa sovussa.
Kurkijokelaisuus ja karjalaisuus muutoksessa
Helena pohtii Kurkijokelaisen tulevaisuutta. – Kurkijokelaisuus ja karjalaisuus ovat muutoksessa ja vähitellen vanhempi väestö siirtyy tuonilmaisiin ja jälkipolvet hajaantuvat laajemmalle alueelle. Koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on estänyt kotiseutumatkailun.
– Eri sukupolvien yhteiset matkat innostivat nuorempia ihmisiä ottamaan selvää omista juuristaan ja sitä kautta tulemaan mukaan toimintaan. Helena on huolissaan siitä, että kaikki aikuisetkaan ihmiset eivät ole tietoisia siitä, mitä Suomen historiassa on sodan aikana tapahtunut.
– 14-vuotias lapsenlapseni kysyi muutama vuosi sitten evakkojuttuja kuunnellessaan, että onko isomummo venäläinen. Pitää toistaa uudelle sukupolvelle, miten asia on ollut ja miten se on vaikuttanut. – Kurkijokelaisella on tulevaisuutta, mutta millaista, jää nähtäväksi. Vastuunkantajia eivät enää ole Kurkijoella syntyneet, vaan heidän lapsensa ja lastensa lapset. Lähtevätkö 1/8 kurkijokelaiset enää toimimaan näissä ympyröissä.
Talkoohenkeä on löytynyt
Helena lähettää lämpimät terveisensä Kurkijokelaisen lukijoille. – Suuri kiitos lukijoille ja tilaajille. Kurkijokelainen on perustettu yhdyssiteeksi laajalle alueelle hajaantuneille kurkijokelaisille. Toivon, että uusia lukijoita ja kirjoittajia riittää tulevaisuudessakin. Lehden toimittajia ovat kaikki Kurkijokelaisen ystävät, lehti on talkoohenkinen ja päätoimittaja on lehden kokooja. Olen kiitollinen, että talkoohenkeä on vuosien mittaan löytynyt. Helenalta saa myös uusi päätoimittaja saatesanat. – Siulla on edessäsi mielenkiintoinen sarka, tulevaisuudessa on paljon ihania asioita.
Teija Eloranta
