Kurkijokelaisen päätoimittaja Teija Eloranta: Rakastan tarinoita ja Karjalan evakoilla niitä on

Lehden ilmestyessä Kurkijokelaisen uudella päätoimittajalla Teija Elorannalla on jo muutama työpäivä takanaan. Pinnalla odotuksia, kysymyksiä ja uuden oppimista.
– Päätoimittajan työ on varmasti mielenkiintoista ja monipuolista, haastavaakin. Minulla on pitkä kokemus lehtityöstä, mutta paljon on varmasti opittavaa. On mukava tavata uusia ihmisiä, oppia uusia asioita ja varmasti kurkijokelaisten historia ja Loimaa tulee ajan myötä tutuksi.
Teija on hyvillään, että heinäkuu on yhteistä työaikaa.
– Olen iloinen, että nykyinen päätoimittaja on opastamassa minua alkuun ja pääsen aloittamaan työni luottavaisella mielellä.
Teijan toimenkuvaan kuuluvat päätoimittajuuden ohella myös Kurkijoki-Säätiön toimihenkilön tehtävät.

Uteliaisuus pitää mielen virkeänä

Teija luonnehtii itseään peruspositiiviseksi ja helposti innostuvaksi niin työssä kuin muillakin elämän aloilla.
– Innostun herkästi uusista asioista ja jos kiinnostun jostakin aihealueesta, haluan oppia siitä lisää. Uuden oppiminen tuo yleensä eteen taas uusia mielenkiintoisia oppimisen kohteita, uusia ihmisiä ja paikkoja. Uteliaisuus uusia asioita kohtaan ja uuden oppiminen pitää mielen virkeänä.
Hän tituleeraakin itseään ikuiseksi opiskelijaksi.
– Tällä hetkellä opiskelen Tampereen avoimessa yliopistossa draamakasvatuksen aineopintoja työn ohessa.
– Peruspositiivisuuden olen varmasti perinyt Karjalasta kotoisin olevalta äidiltäni. Äidin mottona oli ”Ilo pintaan vaikka syvän märkänis”.
– Olen rauhallinen ja minua on vaikea saada suuttumaan. Olen myös melko rohkea heittäytyjä ja uskon selviäväni monenlaisista haasteista.

Juuret Muolaassa ja Hämeessä

Karjalaisuus on ollut Teijan elämässä läsnä aina.
– Äiti oli karjalainen, haastoi tavatessaan toisia karjalaisia ja pöytä oli aina koreana vieraiden tullessa. Ehkä osa siitä vilkkaudesta ja peruspositiivisuudesta on siirtynyt minuun, vaikka tunnistan itsessäni myös hämäläisiä piirteitä.
Teijan äiti oli kotoisin Muolaan Nurmin Pällilästä. Hän syntyi vuonna 1943 ja oli vuoden ikäinen perheen joutuessa lähtemään toistamiseen evakkoon vuonna 1944. Perhe asettui Somerolle asumaan. Isä on hämäläinen, Jokioisilta kotoisin.
– Olen puoliksi karjalainen, puoliksi hämäläinen. Äidin puoleisen suvun historia kulkee mukanani ja varsinkin nyt Ukrainan sodan sytyttyä, olen pohtinut paljon omia sukujuuriani ja Karjalan evakoiden kohtaloita.
Kiinnostus Karjalan historiaan on noussut Teijalle omien sukujuurien myötä. Äitinsä viimeisinä elinvuosina hän keskusteli paljon äitinsä kanssa suvun kohtaloista ja evakkomatkoista sekä kirjasi ylös äidin tarinoita.
– Rakastan tarinoita ja Karjalan evakoilla niitä on.
Teijan äiti kävi moneen otteeseen kotiseutumatkoilla Muolaassa ja olisi halunnut Teijankin mukaan.
– Mutta silloin, lasten ollessa pieniä, ei tuntunut olevan aikaa siihen, Teija harmittelee nyt jälkeen päin.
– Ja kyllä ne omat sukujuuret, yhteys karjalaisuuteen sai hakemaan Kurkijokelaisen päätoimittajan paikkaa.

Tarinoista taiteeksi

Tarinat ja niiden työstäminen luovaksi taiteeksi näkyy Teija Elorannan harrastuksissa.
– Harrastan kirjoittamista ja tarinoiden ja teatterin maailma on minulle hyvin rakas. Käsikirjoitan ja ohjaan lastennäytelmiä omalle näytelmäryhmälleni (Ihan koirana mennään ry).
– Toukokuun 2022 lopussa vierailimme Keisarin uudet vaatteet -näytelmän kanssa Forssan teatterin lavalla. Olemme kiertäneet esittämässä kiusaamista käsittelevää ”Pupu Pitkäkorvan hauskanhupsu hännäntupsu” -näytelmää muun muassa Forssan kouluissa. Pupu Pitkäkorva pääsee lavalle seuraavan kerran 28.8. Saaren kansanpuiston Metsäjameissa, Tammelassa. – Olen mukana myös seudun kesäteatteritoiminnassa; viitisen vuotta näyttelin Kyläsepän kesäteatterissa Luodesuolla ja nyt pari viime vuotta Rauhaniemen kesäteatterissa, Tammelassa. Tämän kesän näytelmänä on Kiljusen herrasväki. Olen näytelmässä rouva Hiljasen roolissa.
Teija nauttii teattereissa, erilaisissa tapahtumissa, museoissa ja näyttelyissä käymisestä. Moninaisen tekemisen ohessa hän pyrkii myös pitämään kunnostaan huolta.

Helena Sulavuori