Maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston osastopäällikkö Minna-Mari Kaila: ”Saappaat ovat vieläkin syvällä saviseudun savessa.”

Minna-Mari Kailan tie on johtanut maatilalta Loimaan Niinijoelta vastuullisiin tehtäviin valtionhallinnossa. Valtioneuvosto nimitti maatalous- ja metsätieteen maisterin tutkinnon suorittaneen Kailan nykyiseen tehtäväänsä huhtikuussa 2021, sitä ennen hän hoiti tehtävää määräaikaisena vuodesta 2017.
Minna-Mari Kaila on Kurkijokelaisten 74. pitäjäjuhlien juhlapuhuja 14.8.2022.

Juuret maaseudulla loivat hyvän perustan elämälle. Kotitila Niinijoella on edelleen merkittävä hengähdyspaikka.
– Juuret maaseudulla ovat minulle tosi tärkeät, saappaat ovat vieläkin syvällä saviseudun savessa. Minulla oli hyvä ja onnellinen lapsuus, joka loi perustan elämänarvoille. Rehellisyys, yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat minulle tärkeitä. 
– Työnteon ja ahkeruuden arvostamisen opin jo pienenä ollessani isäni apuna ja välillä varmasti vaivanakin maatilan töissä.
Minna-Mari Kailan juuret ovat Kurkijoella ja Loimaalla. Isä Risto, Helena (o.s. Häyhä) ja Vilho Vehviläisen kuopus, oli kotoisin Kurkijoen Saviin kylästä. Äiti Margit on Loimaan Seikunmaalta lähtöisin.
– Haluan ajatella, että minussa on karjalaisen ja varsinaissuomalaisen heimon ominaispiirteistä tietysti ne parhaat puolet ja sopivassa suhteessa. Karjalaisuus on antanut eläväisyyttä ja iloa, varsinaissuomalaisuus taas vakavuutta ja vakautta. Karjalaisuus minussa näkyy myös siinä, että tulistun todella nopeasti ja lepyn vielä nopeammin. Välillä nuo tunnekuohut jäävät hitaammilta kokonaan huomaamatta. 

Tarinat herättivät kotiseuturakkauden

Kurkijoki on muodostunut Kailalle tärkeäksi paikaksi, vaikka hän ei ole siellä käynytkään. Mummon tarinat siirsivät pieneen tyttöön jo varhain kotiseuturakkauden. Tarinoiden myötä siirtyi myös kaipuuta ja katkeruuttakin menetetystä Karjalasta.
– Olen ylpeä karjalaisista juuristani. Harmillista kyllä, kiinnostus omiin juuriin on herännyt niin myöhään, ettei enää ole juuri ketään, jolta kysyä, millaisia persoonia ja tarinoita suvussa on ollut. Onneksi vanhat kirjeet, kirkonkirjat, sotapäiväkirjat ja vanhat lehtijutut ovat antaneet osviittaa.
Kaila jatkoi lukion jälkeen opintojansa Loimaan maatalousoppilaitoksessa ja kauppaoppilaitoksessa siirtyen sitten Helsingin yliopistoon. 
– Valmistuin agronomiksi liki kolmekymppisenä.
Karjalaisia luonteenpiirteitä hän kiittää rohkeudestaan ottaa haasteita vastaan.
– Ne ovat auttaneet minua eteenpäin, ehkä juuri niiden takia olen myös hiukan yllytyshullu ja en ole epäröinyt ottaa työelämän haasteita vastaan. En ole ikinä tehnyt urasuunnitelmia, vaan olen antanut asioiden tapahtua ja mennyt sinne, minne olen päässyt tai minne on pyydetty, missä on ollut kiinnostavia tehtäviä ja vaikutusmahdollisuuksia. 
– Olen työskennellyt maatalouslomittajana, tutkijana, ylitarkastajana, ministeri Sirkka-Liisa Anttilan erityisavustajana ja valtiosihteerinä, MTK:ssa asiantuntijana ja maatalousjohtajana. MTK:n maatalousjohtajan tehtävästä hain maa- ja metsätalousministeriön ruokaosaston osastopäällikön virkaan. 

Olen siellä, missä tarvitaan

Ruokaosaston ja päällikön tehtäväkenttä on laaja. Osastolla työskentelee noin 135 henkilöä.
Ruokaosastolla hoidetaan asioita pellolta pöytään. Osastolla on kahdeksan yksikköä ja substanssiasioina hoidetaan maatalouden tukijärjestelmiä ja markkinatoimenpiteitä, maaseudun kehittämistä, elintarviketurvallisuutta ja eläin- ja kasvinterveyttä. 
Ministeriössä tehdään paljon säädösvalmistelua ja toteutetaan hallitusohjelmaa. EU- ja kansainväliset asiat ovat isossa roolissa. 
– Olen mm. puheenjohtajana ryhmässä, jossa valmistellaan Suomen kantoja maatalouteen ja elintarvikkeisiin liittyviin EU-asioihin ja osallistun lähes joka kuukausi pidettävään EU:n maatalousministereiden kokoukseen. Tällä hetkellä yksi työllistävimmistä asioista on maatalouspolitiikan uudistus, joka toimeenpannaan vuonna 2023. 
– Osastopäällikön tehtävässä vastaan osaston johtamisesta, teen asiantuntijoiden valmistelun pohjalta linjauksia yhdessä yksikönpäälliköiden kanssa, olen puheenjohtajana tai jäsenenä erilaisissa työryhmissä ja neuvotteluissa muiden ministeriöiden, sidosryhmien ja puolueiden kanssa, pidän puheita ja alustuksia. 
– Olen siellä, missä tarvitaan ja hoidan ne hommat, mitkä pitää. 

Korona ja sota nostivat esille varautumisen

Ruoka ja sen riittävyys on puhuttanut viime kuukausina paljon suomalaisia. Ukrainan sota on nostanut esille elintarvikkeiden, erityisesti viljan riittävyyden.
– Meidän ministeriöllemme kuuluu elintarvikehuoltoon liittyvä varautuminen ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut paljon työtehtäviin. Varautuminen lisääntyi jo koronan aikana. Olemme mukana tilannekuvien laadinnassa ja pyrimme ennakoimaan tulevia huoltovarmuuskapeikkoja ja reagoimaan niihin. Tarvittaessa teemme esimerkiksi muutoksia lainsäädäntöön tai tukijärjestelmiin. Hallituksen päättämän yli 300 miljoonan euron huoltovarmuuspaketti maataloudelle oli yksi konkreettinen lisätehtävä alkuvuodesta 2022. 
– Kausityövoiman saatavuus oli iso asia koronapandemian aikana. Venäjän hyökkäys Ukrainaan puolestaan nosti vahvasti esiin tuotantopanosriippuvuuden Venäjästä. Sitä pyrimme vähentämään yhteistyössä muiden ministeriöiden ja Huoltovarmuuskeskuksen kanssa, kertoo Kaila, joka on Huoltovarmuuskeskuksen hallituksen jäsen ja johtaa puhetta huoltovarmuusorganisaatioon kuuluvan elintarvikehuoltosektorin kokouksissa. 
– Ukrainaan liittyvät kysymykset ovat esillä keskeisesti myös EU:n maatalousministerien kokouksissa.
– Suomessa aineellisesta varautumisesta vastaa Huoltovarmuuskeskus. Sanotaan, että huoltovarmuuskeskus varastoi ”aikaa”. Keskuksen varastoissa on keskeisiä tuotantopanoksia kuten lannoitteiden raaka-aineita, öljyä, kasvinsuojeluaineita, siemen- ja leipäviljaa. Esimerkiksi leipäviljaa on varastossa noin 6 kuukauden tarve, siemenviljaa parin vuoden tarpeeseen. 
– Huoltovarmuuskeskus ei varastoi valmiita elintarvikkeita, vaan koko huoltovarmuusajattelu perustuu siihen, että maatilat ja muut yritykset pystyvät toimimaan myös kriisitilanteessa ja yrityksillä onkin keskeinen rooli huoltovarmuuden turvaamisessa. Tästä syystä huoltovarmuuden osalta tehdään läheistä yhteistyötä Huoltovarmuuskeskuksen, hallinnon, yritysten ja järjestöjen kesken, selvittää Kaila varautumistilannetta.

Maatalouden kannattavuus huolestuttaa

Virassaan Kailalla on näköala koko Suomen maatalouteen. Hän näkee siinä paljon hyvää, mutta huolestuttaviakin asioita nousee esille.
– Suomalainen ruoka on laadultaan erinomaista, puhdasta, turvallista ja maukasta. Maanviljelijät ovat ammattitaitoisia, toiminnan keskeisenä arvona on ylisukupolvisuus. Eläimistä, pelloista ja metsistä pidetään hyvää huolta. Suomalaisesta maataloudesta ja ruuasta voi olla aidosti ylpeä.
Hyvästä tuotteesta tulisi saada sen arvon mukainen hinta. Tämä ei valitettavasti toteudu nykyisin.
– Olen todella huolestunut tällä hetkellä maatalouden kannattavuudesta. Tuotantopanosten hintojen nousua ei ole pystytty siirtämään tuottajahintoihin. Liian moni tila on tällä hetkellä heikosti kannattava ja maksuvaikeuksissa, tulevaisuus nähdään vaikeana ja uusia viljelijöitä on vaikea saada alalle. 
– Maatalouden heikko kannattavuus on arvioitu yhdeksi suurimmista riskeistä elintarvikehuoltovarmuuden kannalta.

Mikä epäonnistui tänään, voi onnistua huomenna

Voimavaroja Minna-Mari Kaila ammentaa perheestä ja läheisitä. Myös maanläheiset harrastukset auttavat jaksamaan.
– Pitkiäkin päiviä jaksaa, kun yksityiselämässä kaikki on hyvin ja ehtii nukkumaan riittävästi. Myös hyvät työkaverit ja työyhteisö ovat keskeisiä työssäjaksamisen kannalta. 
– Vapaa-ajalla teen käsitöitä, leivon, marjastan, sienestän ja mökkeilen. Voimaa löytyy siis ihan arkisista asioista. Kun työ on pääasiassa kokouksia, neuvotteluja ja paperitöitä, on tärkeää, että vapaa-ajalla voi tehdä ihan jotakin muuta.
– ”Ilo pintaan, vaik syvän märkänis” voisi olla mottoni. Eipä ole vielä tullut vastaan niin surkeaa tilannetta, ettei siitä löytäisi jotakin positiivista tai jopa hauskaa. Positiivisena asiana voi ajatella myös sen, että aina tilanne voisi olla vielä vaikeampi tai sen, että mikä epäonnistui tänään, voi onnistua huomenna.

Helena Sulavuori