Outi Terentjeff on uppokastettu kurkijokelaisuuteen

– Arvostan vanhaa, hyvin tehtyä ja laadukasta käsityötä, sanoo restaurointialan ammattilainen Outi Terentjeff, joka työkseen Osuuskunta Juurevan kautta restauroi taloja ja huonekaluja.
– Kulttuurihistorialliset arvot ovat myös merkityksellisiä. Taloissa minua kiinnostavat tarinat. Ketä siellä on asunut, mitä siellä on tapahtunut. Samoin esineiden historia. Ne eivät ole pelkkää pintaa.
-Esineet ja talot liittyvät myös suurempaan kontekstiin. Mitä niiden aikana on tapahtunut maailmahistoriassa. Kun näen vaikkapa 1900-luvun alun talon, mietin, millaista elämä oli Suomessa silloin ja millaista laajemmin maailmalla.

Outi purkaa, korjaa, entisöi, restauroi

Purkaessa saattaa löytyä yllätyksiä.
– Löytyy monta kerrosta pinkopahvia ja niiden päällä useita tapettikerroksia. Samoin maalikerroksia on useampia. Tämä työ on kuin sairaus, Outi naureskelee ja kertoo, että kun näkee jostain maalin kuluneen, tekee mieli kynsiä esiin seuraava ja sitä seuraava kerros.
– Sykähdyttävintä on päästä restauroimaan vanhaa maalaistaloa. Niistä löytyy kerros kerroksen perään erilaisia pintoja ja lisäksi niihin on usein tuotu tavaraa tavaran päälle – siellä on vuosikymmenten aarreaitta.
– Toivoisin, että ihmiset alkaisivat arvostaa omia nurkkiaan, ei vain hankittaisi uutta. Ennen on tehty laadukkaista materiaaleista paljon hyvää ja kestävää.

Vanhaa löytyy myös Kurkijoelta

Kurkijoella Outi on käynyt kaksi kertaa. Tereskä, mummin syntymäpaikka Otsanlahdella, kosketti. Mummin ja papan paikka Karvatsunmäki löytyi seuraavalla matkalla Riikosen Pekan avustuksella, siellä ei ollut enää kivijalkaakaan, mutta paikan osasi hahmottaa maaston perusteella.
Suvun Kurkijoen matkoihin liittyy 1950-luvulta tarina, joka todennäköisesti pitää paikkansa.
– Isä teki teini-ikäisenä Martin kanssa todellisen tempun. He lähtivät Pöytyältä, matkustivat rajalle ja kävelivät sen ylitse Neuvostoliittoon. Kävivät Kurkijoella ja pääsivät palaamaankin jäämättä kiinni.

Vanhaa ortodoksisukua

Outi oli mumminsa kanssa erittäin läheinen. Aikuisiällä Outi vaihtoi sukunimensä Terentjeffiksi, joka oli mummin tyttönimi. Tosin sekin oli 1930-luvulla ”suomennettu” Teriläksi. Outi halusi kuitenkin ottaa käyttöönsä alkuperäisen nimen.
– Mitä minä suomentelemaan, se on kelvannut vuosisatoja, kelpaa minullekin.
– Minut on uppokastettu kurkijokelaisuuteen. Vietin paljon aikaa mummin ja papan luona, eikä siellä mennyt päivääkään, ettei olisi puhuttu Kurkijoesta, muistelee Outi lapsuuttaan ja nuoruuttaan 1970-80 -luvuilla.
Terentjeffin ortodoksisukua on tutkittu pitkälle ja Outi tutkii myös itse.
– Kun sukua tutkii, tutustuu ihaniin ihmisiin ja saa selville kiinnostavia ihmiskohtaloita ja tarinoita.
– Jossain kirjassa puhutaan Kurkijoen ”noitapapista”, joka oli nimeltään Terentjeff, hän oli syytettynä noitaoikeudenkäynnissä. Olisi mielenkiintoista selvittää, miten hän yritti luovia luterilaisten ja ortodoksien välissä ja millaista hänen elämänsä oli.
Mummin suvussa oli paljon seppiä, Mummi ja Outin edesmennyt isä olivat taitavia piirtämään. Lienevätkö Outin taitavat kädet heiltä peruja.
– Mummilla ei ollut mahdollisuutta kehittää taiteellisuuttaan, oli lapset, evakkous, maatalon emännyys.

Outi harrastaa öljyvärimaalausta ja maalaa nyt mumminsakin edestä.
– Maalaan mieluiten kaikkea kaunista. Elämässä on paljon surullista, rumaa ja väärää, kauneus on vastapaino kaikelle sille.
Outi ihmettelee maailman menoa, jossa on unohdettu ekologisuus ja eettisyys.
– En ymmärrä, miksi meistä on tullut tällaisia. Olemme hairahtuneet kauas luonnosta. Joissain asioissa voitaisiin mennä taaksepäin ja ottaa sieltä se hyvä, mikä on mahdollista romahduttamatta elintasoa. Onko järkevää vetää vessan pytystä alas juomavettä, hän mainitsee esimerkkinä.
Haaveena hänellä onkin jossain vaiheessa punainen torppa luonnon lähellä.

Outi Terentjeff – Kurkijoki-Seura ry:n puheenjohtaja

– Olen toiminut vuoden verran Kurkijoki-Seuran puheenjohtajana. Pesti tuli hivenen yllättäen.
Outi Terentjeff on toiminut korona-ajan puheenjohtajana, viime vuoden joulujuhlat olivat ainoa yleisötilaisuus pitkää aikaan, muutoin toimintaa ja yhteyksiä on hoidettu etänä.
Tulevaisuuden suhteen hän ei mainitse olevansa niin pessimisti kuin osa karjalaista jäsenistöä. Hän uskoo tulevaisuuteen.
– Olen huomannut, että jo joillakin 20-30 -vuotiailla alkaa olla kiinnostusta juuriin, vaikka suurimmalla osalla se iskeekin vasta keski-iän jälkeen.
– Itsekin katselin nuorena kurkijoki.fi -sivustoa, mutta sitten se jäi. Arki oli täynnä kaikkea muuta: lapset, työ yms., muistelee kahden, nyt jo aikuisen pojan äiti.

Outi nostaa esille vanhemman sukupolven sinnikkyyden nuorempien mukaan saamisessa ja avoimuuden, jotta suvun historiasta kerrotaan jälkipolville mahdollisimman paljon.
Tapahtumilta hän odottaa konkreettisuutta vaikkapa suku- tai kotiseutuklinikoiden muodossa, joissa perehdyttäisiin tiettyihin sukuihin tai paikkoihin ja joissa kaikilla olisi mahdollisuus osallistua.
– Nykyään kaikkea on tarjolla, mutta nuoremmillakaan löytäminen ei ole aina helppoa, pitää auttaa alkuun.
Tänä vuonna koronan helpottaessa otettaan etätapaamiset osittain jatkuvat ja niitä pyritään kehittämään enemmän yhteisöllisiksi, yhteiset etäkahvit tulevat kokoamaan keskustelijoita kahvikuppien äärelle.
Paikallistoimintaa on myös kehitteillä. Pienryhmätapaamiset voisivat kiertää eri paikkakunnilla ja joillekin paikkakunnille on jo saatu henkilöitä rekrytoitua aloittamaan toimintaa.