Yrittäjä Jaakko Ahokas: ”Nuorempana ajattelin, että olen Loimaalla syntynyt ja loimaalainen, vanhemmiten Karjala merkitsee yhä enemmän.”

Kun Jaskan Kahvila Loimaalla avaa ovensa aamuisin kello kahdeksan, ensimmäiset vakiokahvittelijat ovat heti oven takana. Pulla tuoksuu. Lounasaikaan pöydät täyttyvät keittolounastajista. Yrittäjä Jaakko Ahokkaan päivä kahvilassa on alkanut jo kello kuusi ja päättyy illalla ovien sulkeutumisen jälkeen.

Jaakko ”Jaska” Ahokas on pitkän linjan kauppias. Työ kaupassa alkoi 16-vuotiaana.
– Koulunkäynti ei maittanut. Äiti kertoi, että läheisessä leipomosta tarvittaisiin apua, soitin ja kysyin. Leipomon ja kaupan omistaja Aaltosen Antti sanoi, että kaupan puolella tarvittaisiin joulun jälkeen työntekijää. Siellä aloitin oppisopimuksella.
Siitä alkoi Jaakon kauppiaan ura, joka johti ensimmäisen oman yrityksen perustamiseen 24-vuotiaana. Ensimmäinen yritys oli kioski Loimaalla. Sieltä tie johti Humppilaan, Forssaan ja Loimaan Metsämaalle kyläkauppiaaksi.

Vapautta ja vastuuta

Metsämaan kyläkauppa tuli elinkaarensa päähän reilu kolme vuotta sitten.- Silloin ajattelin, että eläkeikään on aikaa kymmenisen vuotta, jospa siirtyisi vieraalle töihin loppuajaksi. Minut saatiin kuitenkin puhuttua perustamaan Jaskan Puoti ja Jaskan Kahvila Loimaan torin viereen.
– Olisihan se varmaan ollut aika vaikeata mennä vieraalle töihin, Jaska pohdiskelee ja kertoo yrittämisessä olevan parasta määrätynlainen vapaus ja mahdollisuus päästä itse suunnittelemaan työnsä.
Vapautta ei ainakaan kauppiaan arjessa näy. Päivät jatkuvat aamuvarhaisesta iltaan, sunnuntai on ainut vapaapäivä. Ne kuluvat vanhan maatalon tilakeskuksen ylläpitämisessä.
– Talvella lumityöt ja kesällä saa tovin istua ruohonleikkurin päällä, kun hehtaarin pihapiirin leikkaa. Nyt istutetut puut hivenen pienentävät leikkuualaa, Jaakko tuumaa.
Jaakolla on kaksi aikuista lasta, jotka jo varhain totesivat, etteivät halua kauppiaiksi, koska siinä on koko ajan kiinni. Kaikkien kauppiasvuosien aikana Jaakolla on ollut ainoastaan yksi jouluaatto vapaana.
– Kun viimeinen suklaarasia on myyty, silloin on alkanut oma joulu.
Pari kertaa vuodessa mies ottaa lomaviikon ja suuntaa tutun porukan kanssa Lappiin.
– Osa porukasta on ollut mukana 15 vuotta. Hiihtäminen ei ole pääasia, mutta joka päivä hiihdetään, Jaakko hymyilee ja antaa ymmärtää, että reissuilla tanssijalkakin pääsee vipattamaan.

Muutoksia tulossa

Nyt yritykseen on tulossa muutoksia, Jaskan Puoti pienenee kioskivalikoimaksi ja puodin tilasta tehdään kabinetti.
Kabinettia tarvitaankin, sillä kahvila toimii monien ryhmien kokoontumispaikkana. Kalakurjet, kurkijokelaisjuurinen kalastuksesta kiinnostunut joukko, kokoontuu toripäivisin, joka arkipäiväaamu kahvittelee kymmenen hengen miesporukka ja viikoittain naisporukka.
Jotkut yksittäiset aamuiset vakioasiakkaat ilmoittelevat jo edellisenä päivänä, jos eivät seuraavana päivänä tulekaan.
Muutoksen myötä aukioloaika pitenee aamusta tunnilla, jotta kahdeksaan töihin menevät ehtivät aamukahville. Samalla järjestetään työntekijöiden aamu- ja iltapäivävuorot ja Jaakko suunnittelee itsekin siirtyvänsä vuororytmiin, jolloin työpäivät lyhenisivät.

Kurkijoen merkitys kasvaa vanhemmiten

Jaakko harmittelee, ettei käynyt yhtään kertaa Kurkijoella isänsä kanssa, Myöhemmin matkoja on tullut kolme. Isä, Teuvo Ahokas, toimi aktiivisesti Kurkijoki-Säätiössä ja Kurkijokelaisen päätoimittajana sekä myöhemmin Kalakurjissa.
– Nuorempana ajattelin, että olen Loimaalla syntynyt ja loimaalainen, siksi ei isän kanssa tullut lähdettyä.
– Mutta kyllä se kosketti, kun ensimmäisen kerran seisoin isän kotipaikalla Mikrilän Hynnisenmäellä. Tuli tippa linssiin. Vanhemmiten Karjala merkitsee yhä enemmän ja keväisin sinne tulee kaipuu.
Äiti on Johanneksesta, siellä Jaakko ei ole vielä käynyt.
Myös Jaakon lapset ovat olleet matkalla mukana ja tytär on jo ilmoittanut lähtevänsä seuraavan kerran mukaan. Seuraavasta matkasta Jaakkokin haaveilee, saa nähdä, milloin toteutuu tässä maailman tilanteessa.
– Ne ovat olleet hauskoja matkoja, etenkin silloin, kun edesmennyt Markku-serkkukin oli mukana, Jaakko muistelee ja palaa täpötäyteen kahvilaan jatkamaan kiireistä päiväänsä.