Vetovastuuta ja yhteistyötä Kurkijoki-Säätiön johdossa

by ·

Pekka Ahokas on toiminut Varsinais-Suomen karjalaseurojen piirihallituksessa vuodesta 2015. Kurkijoki-Säätiön hallituksen puheenjohtaja hän ollut viimeiset 5 vuotta. Tätä ennen hän ehti toimia muutaman vuoden säätiön hallituksessa ja varapuheenjohtajana.

Pekka Ahokas omassa kodissaan. Ahokkaan päärakennus on tehty vuonna 1957. Perhe muutti Kauhanojalle vuonna 1946. Seuraavana vuonna isoisä Jussi hankki vapaaehtoisella kaupalla nykyisen tilan. Isä Teuvo ja hänen veljensä Eino olivat lautarakenteisen talon kannalla, mutta isoisä ei antanut periksi. Karjalaan oli tehty kaksi hirsirakenteista taloa, ja sellainen tehtäisiin tännekin. Hirsirunko on rakentaessa veistelty suoraksi ja peitetty heti pinkopahvilla. Tämän vuoksi värierot näkyvät remontissa paljastetun hirren pinnassa kauniisti. Seinäsammal on kerätty 50-luvulla viereiseltä hyppyrimäeltä.
Pekka Ahokas omassa kodissaan. Ahokkaan päärakennus on tehty vuonna 1957. Perhe muutti Kauhanojalle vuonna 1946. Seuraavana vuonna isoisä Jussi hankki vapaaehtoisella kaupalla nykyisen tilan. Isä Teuvo ja hänen veljensä Eino olivat lautarakenteisen talon kannalla, mutta isoisä ei antanut periksi. Karjalaan oli tehty kaksi hirsirakenteista taloa, ja sellainen tehtäisiin tännekin. Hirsirunko on rakentaessa veistelty suoraksi ja peitetty heti pinkopahvilla. Tämän vuoksi värierot näkyvät remontissa paljastetun hirren pinnassa kauniisti. Seinäsammal on kerätty 50-luvulla viereiseltä hyppyrimäeltä.

Haastattelussa Ahokas toteaa, että sanomalehti Kurkijokelainen on varmasti säätiön tärkein toimintamuoto. Meillä on ainoa edelleen kahdesti kuukaudessa ilmestyvä karjalainen lehti. Säätiön eri toiminnoista Ahokas haluaa nostaa esiin tärkeän Kurkijoki-museon ja uusimman historiakirjahankkeen.
Lisäksi säätiö vastaa tärkeiden avustusten hakemisesta ja järjestää kotiseutumatkoja. Näissä asioissa ja juoksevien asioiden valmistelussa tärkein yhteistyötaho on vuosien ajan ollut Kurkijokelaisen päätoimittaja Helena Sulavuori.
Siirtokarjalaisen säätiön taloudenpito asettaa perinteisesti omat haasteensa. Toiminta ei pyöri pitkään, jos se perustuu oman pääoman syömiseen. Tätä vaihtoehtoa ei ole nähty mielekkääksi, vaan on panostettu talouden tervehdyttämistoimiin. Hiitola-säätiön kanssa on myös yhdessä ideoitu toimenpiteitä. Viime vuosien ison lisähaasteen toi kotiseutumatkojen loppuminen koronan myötä. Tämä merkitsi uudelleen säätiön tulojen radikaalia vähentymistä.
Karjalaisista yhdistyksistä Ahokkaalla on tullut täyteen noin viisi vuotta myös Loimaan seudun karjalaisten toiminnassa, puheenjohtajana. Loimaan seudun karjalaisten sihteeri-rahastonhoitajan Taina Suvilan kanssa on kehitelty uusia toimintatapoja. Kyykkää on pelattu nyt kolmisen vuotta, ja kyykkänappuloita onkin seuralla jo kahdet.
Kurkijoki-seuran aloitteesta on elvytetty joulujuhlaperinnettä täällä Loimaalla. Myös perinteiset onkikilpailut jatkuvat edelleen.
Toimintaan ovat tervetulleita mukaan kaikki kiinnostuneet. Loimaan seudun karjalaisiin voivat mieluusti liittyä myös ei-kurkijokelaiset, eikä osallistuminen ylipäätään vaadi karjalaisia sukujuuria.

Monen luottamustehtävän mies

Pekka Ahokkaalla riittää luottamustehtäviä. Loimaan kunnan ja kaupungin luottamustehtävissä on kulunut yli 30 vuotta. Nyt on meneillään kahdeksas kausi valtuutettuna ja toinen kausi kaupungin taloustyöryhmän puheenjohtajana. Hurjaakin myllytystä on tullut koettua, kun tehtävä on välillä vaatinut isojen leikkaus- ja säästötoimien läpiviemistä. Kovien päätösten kautta Loimaan taloutta on kuitenkin saatu tervehtymään ja talouden seurantaa on saatu tarkemmaksi.
MTK-Loimaan tuottajayhdistyksen puheenjohtajana Ahokas on toiminut vuodesta 2008. Koko EU-ajan eli vuodesta 95 hän on kiertänyt maatiloilla EU-avustajana. Näissä tehtävissä hän jatkaa edelleen. Keväällä tukihakemusten täyttöaikaan tämä merkitsee usean kymmenen maatilan tukipapereiden täyttämistä. MTK:n valtuuskuntaan Ahokas on kuulunut viimeiset 4 vuotta. Toiminta valtuuskunnassa antaa maatalousasioihin valtakunnallista perspektiiviä.
Mustialan yhteismetsässä Ahokas toimii nykyisin hoitokunnan puheenjohtajana. Yhteismetsä on aikanaan perustettu maansa menettäneille karjalaistiloille, jotka saivat ostaa yhteismetsän osuuksia. Osto-oikeus oli myös loimaalaisilla ja ypäjäläisillä maata luovuttamaan joutuneilla maanomistajilla. Yhteismetsään liittyy tärkeä henkireikä eli metsästysharrastus. Metsästettyä tulee sekä Mustialan että Loimaan Kauhanojan porukoissa.
– Jo muutama tunti ilman kännykkää, 2-3 neliömetrin pimeässä kopissa keskellä metsää tekisi hyvää jokaiselle nykyihmiselle, toteaa Ahokas.
– Siellä ollaan keskenään omien ajatusten kanssa. Toisaalta metsästysporukassa on sosiaalisuutta ja hieno ja tasa-arvoinen yhteishenki.

Suvun perintö

Sota ei katkaise oikeutta sukutilan arvoon. Pekka Ahokas otti vastuun kotitilasta vuonna 1990 ja sai 40-vuotiaana sukutilaviirin. Kunniakirja kertoo tästä katkeamattomasta maanviljelyketjusta.
Sota ei katkaise oikeutta sukutilan arvoon. Pekka Ahokas otti vastuun kotitilasta vuonna 1990 ja sai 40-vuotiaana sukutilaviirin. Kunniakirja kertoo tästä katkeamattomasta maanviljelyketjusta.

Pekka Ahokas on molemmin puolin karjalaista sukua. Isä Teuvo on Mikrilän kylästä, Hynnisenmäen tilalta ja äiti Aili Johanneksesta. Maatilan jatkamisesta Ahokas otti vastuun 24-vuotiaana. Karjalaisista piirteistä Ahokas tunnistaa itsessään vieraanvaraisuuden ja sosiaalisuuden. Kotoa vahvasti peritty vieraanvaraisuus ei aina tarkoita sen seitsemän sortin tarjoamista, mutta jos joku tulee kylään, kuuluu asiaan laittaa jotain pöytään.
Äidin lauantaisin paistamat karjalanpiirakat, karjalanpaisti ja rosolli ovat Ahokkaalle ne tärkeimmät perinneruuat. Karjalanpaisti Ahokkaan tapaan valmistuu porsaanlihasta ja riistasta. Sekaan laitetaan juureksia, sipulia ja riistamausteseosta. Paisti kypsennetään edelleen oman tuvan leivinuunissa.
Myös äidin riisipiiraiden perintö jatkuu, tytär Hanna on jo tuonut ensimmäiset kerrat piirasmaistiaisia.

Kulttuuriperinnön vaalimista

Säätiön toimintaa voi kannattaa aivan kuka tahansa esimerkiksi laatimalla testamentin tai osoittamalla merkkipäivämuistamiset Kurkijoki-Säätiölle. Tällainen apu on ollut kullanarvoista. Kurkijokelaisen tilaajakampanjoihin on tartuttu, ja tätä toivotaan edelleen. Jokainen uusi tilaaja on säätiön toiminnalle tärkeä.
Ahokas kannustaa edelleen tallentamaan ja lähettämään lehteen vanhempien ja isovanhempien tarinoita Kurkijoelta. Kurkijoki-museon kokoelmissa on myös poikkeuksellisen suuri valokuva-arkisto. Suuri osa kuvista on jo digitoitu, mutta digitointityö jatkuu edelleen.
Kotiseutumatka on avannut monen kävijän silmät: tällaistako siellä tosiaan on. Uudet sukupolvet ovat matkojen myötä kiinnostuneet Kurkijoesta, ja toisaalta kaikille kurkijokelaisille tärkeän sukututkimuspiirin toiminnasta. Kurkijokelaisen tilaajille säätiön puheenjohtaja lähettääkin selkeät terveiset:
– Kirjoittakaa kotiseutumatkoista! Kohta sinne taas päästään.

Taina Lehto

Lisää luettavaa...