Kulta kuljettaa miehiä

Eipä tiennyt lahtelainen Marko Touru reilu kymmenen vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran iski lapionsa joen penkkaan ja vaskasi ensimmäisen vaskoolillisen, mihin kulta hänet johtaisi.
Nyt hän johtaa Tankavaaran Kultakylää ja kaivuukin hoituu koneella palkatuin voimin.
Yrittäjyyden ohella kultamaat kutsuvat, mies vaskaa kilpailuissa niin Suomessa kuin ympäri maailmaa – ja hyvin tuloksin.
Kulta toi myös Kimmo Panulan Lappiin, ensin vaeltamaan, sitten vaskaamaan. Kulta vaikutti työpaikan saantiin ja muuttoon aluksi Tankavaaraan ja sitten naapurikylään Purnumukkaan.
Lapin luonto oli pitkiltä vaelluksilta tuttu ja vapaus kiehtoi. Lappeenrannasta Lappiin muuttaneelta mieheltä sujuu niin kullanhuuhdonnan opetus, retket luontoon, porosafarien vetäminen, kotaillallisten järjestäminen kuin joulupukin hommatkin.
Kummallakin miehellä on sukujuuria luovutetussa Karjalassa.

Tankavaaran Kultakylän yrittäjä Marko Touru:
”Tarinat syntyy onnellisten sattumien kautta”

Ei kultaa ensimmäisellä kerralla paljon löytynyt, mutta vaskaamisen taito oli opittu ja kipinä voimistunut.
– Se kipinä syttyi jo varhain, Dawson City oli tuttu luettuani lapsuudessa tarinoita kullankaivajista. ja kultamaista.
Ensimmäisen kesäviikon jälkeen vuonna 2009 kipinä roihusi, syksyllä piti päästä uudelleen ja talvellakin. Eikä tunne johtunut vain kullankaivuusta vaan myös Lapista. Kesän reissu oli ensimmäinen matka Lappiin.
– Se oli kokonaisvaltainen isku Lapin hulluutta ja kultakuumetta. Syksyllä löytyi 0,4 gramman hippu, silloin se oikein roihahti.
– Talvella tulin velipojan kanssa. Moottorisahalla teimme reiän puron jäähän ja vaskasimme jäistä hiekkaa sormet jäässä. Seuraavana kesänä vuokrasimme oman paikan ja kaivoimme koko kesän.

Kilpavaskausta. Vuonna 2012 Marko Touru osallistui ensimmäisen kerran Kullanhuuhdonnan SM-kisoihin. Aloittelijoiden sarjassa tuli kultaa.
– Seuraavana vuonna MM-kisoissa Italiassa voitimme viiden hengen joukkueella MM-kultaa.
”Marko on Suomen huippuvaskaaja”, toteaa Tankavaarassa kullanhuuhdontaa vetävä Kimmo Panula.
Tankavaaran sisäkullanhuuhdontapaikan seinä on täysi pokaaleja ja muita Markon palkintoja.

Yrittäjäksi Tankavaaraan. Ravintola- ja rakennusalan yrityksiä Virossa luotsannut mies järjesti lomansa ja vapaa-aikansa niin, että pääsi kisoihin eri puolille maailmaa ja Lappiin vaskaamaan.
Oman valtauksen lähettyvillä huuhtoi mies, jonka kanssa keskusteltiin muustakin kuin kullasta.
– En tiennyt, että hän oli konkurssiin menneen Tankavaaran Kultakylä Oy:n pesänhoitaja.
Hän otti yhteyttä ja totesi, että Tankavaaran vetäjäksi tarvittaisiin aikoinaan kokiksi valmistuneen Markon kaltainen ravintola- ja rakennusalaa tunteva henkilö. Tarjouksen jättämiseen oli aikaa viikko, muutoin uhkana oli paikan hävittäminen.
– Jätin veljeni kanssa tarjouksen ja niin meistä tuli Tankavaaran Kultakylän omistajia ja yrittäjiä syksyllä 2013.
– Tarinat syntyy onnellisten sattumien kautta, tänne yrittäjäksi tuleminen oli monien sattumien summa, Marko kiteyttää.

Kultakylään kuuluu ravintola, eritasoisia majoituspaikkoja kullankaivajien mökeistä hotellihuoneisiin sekä ohjelmapalveluita kullanhuuhdontoineen.
Veli on jo palannut etelään, mutta Marko näkee tulevaisuutensa vahvasti Tankavaarassa. Yritystoiminta Virossa on jäänyt ja vaskoolinkin Marko ottaa käsiinsä vain kisoissa.
Tankavaaran Kultakylä täyttyy normaalivuosina kesäisin suomalaisista ja talvisin kansainvälisistä kävijöistä. Vieressä sijaitseva Kultamuseosäätiön ylläpitämä maailman ainoa Kansainvälinen Kultamuseo luo yhdessä Kultakylän kanssa kiinnostavan ”kultakokonaisuuden” keskellä Lapin luontoa. Saariselälle on matkaa reilu 30 kilometriä.
– Kyllä tämä on loppuelämän kuvio, vastaa Marko tiedusteluuni tulevaisuudesta.
– Yrittäjyyttä jatkan jonnekin asti. Tämän kautta on tullut paljon ystäviä ja kilpailumatkoja maailmalle. Tulevaisuudessa kiinnostaa kiertää maailman legendaarisia kultamaita.

Karjalaista levottomuutta. – En tiedä, onko minussa muuta karjalaisuutta kuin tietty levottomuus, en koskaan juurtunut samalla lailla Lahteen kuin velipoika.
Marko Tourun äidin isä Uuno Rakkolainen (1925-2001) oli kotoisin Räisälästä. Hän tapasi vaimonsa Annan Hämeessä. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, joista tytär Maija on Markon äiti.
– Pappa oli kiinnostunut kivistä ja geologiasta. Hän lähetti Geologian laitokselle materiaalia tutkittavaksi, sieltäköhän oma kultainnostus on lähtöisin, pohtii Marko ja kertoo pappansa evakkomatkan päättyneen Lahden lähelle Kalkkisiin, jossa toimi pienviljelijänä.
– Karjalassa en ole vielä käynyt, tällä hetkellä on suurempi palo kultaan kuin Karjalaan, vaikka tykkäänkin itäeurooppalaisesta ja venäläisestä kulttuurista.

Tankavaaran sekatyömies Kimmo Panula:
”Lapissa voi aloittaa alusta”

Kimmo Panula tituleeraa itsensä Tankavaaran ”sekatyömieheksi”. Lappiin hänet toi kulta, jota hän tuli kymmenkunta vuotta sitten huuhtomaan, sitä ennen Lappi oli tuttua vaelluksilta. Kulta sai jäämäänkin.
– Viisi ensimmäistä kesää kaivoin Kullankaivajien Liiton valtauksella. Viisi vuotta sitten siirryin kullanhuuhdontaoppaaksi tänne.
Vieläkö itse jaksaa innostua vaskaamisesta, kun päivittäin opettaa sitä?
– Kun työnään opastaa, niin vaskaamista tulee sitä kautta tarpeeksi. Kuulun 30 hengen kaivuuporukkaan. Valtaukselle mennessäni tärkeintä on istua nuotiolla ja vaihtaa kuulumisia. Siellä kuulee aitoja kultamaiden tarinoita, joita voin sitten jakaa turisteille.
Työhön tuo vaihtelevuutta vuodenajat ja kansainvälisyys. Kimmo kertookin eri kansallisuuksien opastamisesta.
– Saksalainen odottaa yksityiskohtaista opastusta eri kullanhuuhdonnan työvaiheista, ranskalainen on jo aloittanut huuhdonnan ennen kuin ehdin suuni avata.
Kansainvälisiä kävijöitä on käynyt joka maanosasta, suurin osa maailman maista on edustettuina.

– Vapaus toi minut Lappiin. Kullankaivuussa saa olla vapaa, saa olla luonnossa, ei sillä voi ansaita, mutta yhteisöllisyys on tärkeintä.
– Sotien jälkeen kultamaille tuli paljon juurettomia miehiä aloittamaan alusta. Täällä ei kysellä titteleitä. Mitä vaikeammin saavutettava paikka ja mitä kauempana kulkuväylistä, sitä enemmän on toisista huolenpitoa myös nykyään.
– Lapissa voi aloittaa alusta.
Kimmo pohtii pitkään vastausta kysyessäni, olisiko Lappi loppuelämän paikka.
– Minulla on kaksoisidentiteetti, on vaikea tehdä päätöstä. Aikuiset lapset ovat etelässä. Täällä pitää asennoitua niin, että on neljä kuukautta työttömänä, lisäksi kyläyhteisöön hyväksyminen ottaa aikansa. Mikään ei ole ikuista, mies toteaa lopuksi, mutta jatkaa, että tällainen sopii tällä hetkellä hänelle.
– Tämä sopii omalle luonteelle, saa olla omalaatuinen ja ”Lapinhullukin”.

Juuret Valkjärvellä. Kimmo Panula on syntynyt Laukaalla ja asunut pitkään Lappeenrannassa ennen muuttoaan Sodankylään.
Äiti Ulla Panula (o.s. Nousiainen) oli kotoisin Valkjärven Nousialan kylästä, isä helsinkiläinen.
– Äiti teki monta kotiseutumatkaa syntymäpaikalleen. Äidin eläessä en siellä käynyt.
– Lappeenrannassa asuessa tankkausmatkat Venäjälle tulivat tutuiksi, Viipurissa käynnit kuuluivat asiaan. Siitä ei ole pitkä matka Valkjärvelle. Kävin äidin syntymäpaikalla. Etsin kotiseutukirjasta paikan, mutta eihän siellä enää mitään ollut.
Kimmo nauraa olevansa itsekin tällä hetkellä evakko, hänet ja vaimonsa on kirjattu ”vailla vakinaista asuntoa”, koska he asuvat Purnumukan kylässä vapaa-ajan asunnoksi luokitellussa asunnossa.
– Täällä puhutaan paljon saamelaisuudesta, se nostaa esille kysymyksen, mikä on oma identiteetti. Minulla karjalaisuus nousee esille, siinä on paljon säilytettävää. Äiti korosti aina, että karjalapiirakoita pitää osata leipoa.
Se taito Kimmo Panulalla on hallussa.

Helena Sulavuori