Markku Paukkunen johtaa Hiitola-Säätiötä

Karjalaiset pitäjäsäätiöt perustettiin pääsääntöisesti Pariisin rauhansopimuksen (10.2.1947) solmimisen jälkeen hallinnoimaan Neuvostoliitolle luovutettujen kuntien, seurakuntien, julkisyhteisöjen ja yhdistysten varoja sekä käyttämään niiden tuottoa entisten kuntalaisten hyväksi ja vaalimaan entisten kotiseutujen perinteitä.

Nykyisen Hiitola-Säätiön, entisen Hiisi-Säätiön perustava kokous pidettiin Porissa 28.6.1947. Säätiön nimi muutettiin nykyiseen asuunsa v. 1998 lopulla, kun Suomi oli vapautunut kaatuneen Neuvostoliiton säätiöiden nimeämiselle asettamista rajoitteista.
Hiitola-Säätiön järjestyksessään kymmenentenä hallituksen puheenjohtajana on toiminut Markku Paukkunen vuodesta 2015 lukien. Tätä ennen hän oli säätiön valtuuskunnan, nykyisen hallintoneuvoston jäsen vuodesta 2010 alkaen hallitukseen siirtymiseensä saakka.
Säätiöiden tehtävien luonne on muuttunut vuosikymmenien kuluessa. Entisten kuntalaisten edunvalvonta ja suoranainen tukeminen ei ole enää ajankohtaista.
Markku Paukkunen pitää johtamansa säätiön tärkeimpänä tehtävänä hiitolaisen perinteen säilyttämistä ja sen siirtämistä sukupolvelta toiselle.
Säätiön tulevaisuus kuitenkin askarruttaa puheenjohtajaa, vaikka säätiö on taloudellisesti kunnossa ja vakaalla pohjalla. Huoli on siitä, löytyykö säätiön toiminnalle jatkajia tulevaisuudessa, kun Karjalassa syntynyt sekä välittömästi sotien jälkeen evakossa syntynyt sukupolvi joutuvat ikänsä vuoksi luopumaan yhdistystehtävistä.
Säätiön tulevaisuuden näkymiin liittyy läheisesti Hiitolan Pitäjäseuran toiminta ja sen jatkuvuus, sillä pitäjäseura toimii monessa mielessä säätiönkin tavoitteiden käytännön edistäjänä ja hiitolaisen yhdistystoiminnan toteuttajana.

Hiitolainen tausta ja
karjalainen arvomaailma

Markku Paukkusen molemmat vanhemmat ovat hiitolaissyntyisiä. Isä on syntynyt Kosenmuonissa ja on sieltä perheineen joutunut lähtemään evakkoon. Äiti on puolestaan Kavonsalmen Kokkoja.
Osa Markun kuudesta sisaruksesta on syntynyt Hiitolassa, yksi ensimmäisellä evakkomatkalla Parkanossa ja kolme nuorinta, joista Markku nuorimpana (s. 1950), sotien jälkeen Siikaisten Saarikoskella.
Karjalaisuus ja hiitolaisuus ovat olleet kodin perintönä Markku Paukkuselle tärkeitä arvoja lapsuudesta saakka. Kodissa puhuttiin avoimesti karjalaisuudesta ja entisestä elämästä Karjalassa. Kuten useimmissa muissakin karjalaisperheissä, perinneruuat ovat olleet keskeinen tapa vaalia karjalaista perintöä. Karjalan piiraat, karjalanpaisti ja monet muut perinneruuat ovat säilyttäneet asemansa ruokapöydässä.
Markku Paukkusella on itsellään suuri perhe ja hän katsoo, että hänen jälkipolvensa ovat sisäistäneet karjalaisen perintönsä, vaikka vain yksi tytär on mukana karjalaisessa yhdistystoiminnassa. Kaksi tyttäristä on pitänyt nuoren hiitolaisen puheen pitäjäjuhlissa.
Markku Paukkunen onkin sitä mieltä, ettei osallistuminen karjalaiseen yhdistystoimintaan ole karjalaisuuden esillä pitämisen ainoa mittari. Karjalaisuus ilmenee nykyajan nuorissa eri tavoin kuin ennen. Se voi olla ennen kaikkea sisäinen tunne, vahvuus, joka auttaa pärjäämään nykyajan kilpailuyhteiskunnassa.

Karjalassa, sukunsa synnyinsijoilla Markku Paukkunen on käynyt kolme kertaa. Kaikki hänen sisaruksensa ovat myös matkailleet Hiitolan Kosenmuonissa. Markun omista lapsista suurin osa on tutustunut paikan päällä suvun entisiin asuinpaikkoihin. Vanhempien esimerkillä ja omaksumalla arvomaailmalla on tärkeä merkitys perinteen välittymisessä jälkipolville.
Yhteydet muihin Hiitolan Kosenmuonista evakuoituneisiin perheisiin ovat olleet tärkeitä karjalaisuuden sisäistämisen kannalta. Markku Paukkusen vanhemmat perheineen muuttivat v. 1955 Siikaisista Porin Kyläsaareen. Siikaisissa suvulla oli edelleen metsää, jota käytiin ajoittain hoitamassa. Myöhemmin metsäpalstasta kuitenkin luovuttiin.
Markku Paukkunen toteaa, että käydessään synnyinmaisemissaan ja tarkastellessaan vanhempiensa työn tuloksia, hän menee sanattomaksi. Evakkosukupolven edustajat ovat olleet aikansa sankareita.
Vaikka Karjalasta tutut naapurit olivat naapureita myös uudessa elinympäristössä ja olivat verraton tuki uusissa olosuhteissa, pitää Markku Paukkunen tärkeänä, että uusille asuinseuduille ei muodostunut liian ”sisäänpäin lämminneitä” karjalaisyhteisöjä. Sopeutumisessa oli tärkeää päästä mahdollisimman pian yhteistoimintaan kanta-asukkaiden kanssa. Avoimuus ja aktiivisuus kontaktien luomisessa nopeuttivat integroitumista ympäröivään yhteiskuntaan.
Hän kertoi isänsä olleen aktiivinen ja ulospäin suuntautunut osallistuen näkyvästi politiikkaan, karjalaisten asioiden hoitamiseen ja muuhun yhteiskunnalliseen elämään.

Markku Paukkunen ihmisenä ja
yhteiskunnallisena toimijana

Markku Paukkunen valmistui rakennusinsinööriksi vuonna 1975, mutta toimi alan varsinaisissa tehtävissä vain pari vuotta ja siirtyi puusepänteollisuuden myyntitehtäviin. Seuraavaksi oli vuorossa vaneritehtaan johtajuus ja viimein myös omistajuus. Yritystoiminta loppui 1990-luvun taloudellisesti vaikeina vuosina.
Kun työelämää oli takana 20 vuotta, oli elämässä aika kääntää sivua. Hän lähti opiskelemaan silloiseen Tampereen Teknilliseen Korkeakouluun ja valmistui parissa vuodessa (1998) liiketalouden diplomi-insinööriksi.
Vuonna 1999 hän aloitti työnsä yritys- ja elinkeinoelämän edistämistehtävissä Prizztech Oy:ssä ja jatkoi yhtiössä vuoteen 2015 saakka, jolloin hän oli saavuttanut eläkeiän. Työelämä ei kuitenkaan loppunut tähän, vaan hänet kutsuttiin SAMK:n Kiina-projektin vetäjäksi. Tehtävä jatkui aina marraskuuhun 2021 saakka.
Kiina oli tuttu ympäristö jo Prizztechin ajoilta vuodesta 2006 alkaen. Hän katsoo menestyneensä hyvin Kiina-kontakteissaan ja kiinalaiset yhteistyötahot arvostivat häntä. Tämä ilmeni mm. hänen täyttäessään 70 vuotta, jolloin hän sai erään kiinalaisen 100 miljoonan asukkaan provinssin Hyvän tahdon sertifikaatin, jonka on saanut vai kymmenen länsimaalaista. Satakunnan maakunnan kiinalaisen ystävyyskaupungin delegaatio kävi myös hänen kotonaan Luvialla istuttamassa Ystävyyden puun.
Hänen kokemuksensa mukaan kiinalaiset arvostavat suorapuheisuutta ja -selkäisyyttä ja jopa kriittisyyttä. Tällä tavalla menetellen hän uskoo saavuttaneensa kiinalaisten arvostuksen, josta tuo sertifikaatin myöntäminen on osoituksena. Karjalainen välittömyys ja avoimuus ovat selvästi olleet vahvuus tässä työssä.
Isänsä tavoin Markku Paukkunen on toiminut aktiivisesti politiikassa: Kokoomuksen paikallisyhdistyksen puheenjohtajana Luvialla sekä Luvian sivistys- ja rakennuslautakunnan puheenjohtajana sekä kuulunut Kokoomuksen puoluevaltuustoon. Hänen mukaansa karjalainen avoimuus ja yhteistoimintakyky ovat olleet suureksi avuksi myös yhteiskunnallisissa luottamustehtävissä
Markku Paukkunen kertoo olevansa tunnustuksellinen kristitty, jolle kristilliset arvot ovat ylinnä arvoasteikossa. Tämän ohella perhe ja muut läheiset ovat arvomaailman keskiössä. Hän sanoo surevansa sitä, että kristillisten arvojen kunnioittaminen on heikentynyt suomalaisessa yhteiskunnassa. Näiden, ennen niin perinteisten arvojen purkaminen rapauttaa yhteiskunnallisen moraalin ja johtaa itsekeskeiseen maailmankatsomukseen.

Raimo Hannukainen