Hei tonttu-ukot hyppikää… Tontut muuttavat Tiina Tillqvistin kotiin adventtina

Oletko ”Jouluihminen”?

En varsinaisesti koe olevani jouluihminen, mutta tykkään laittaa kodin jouluun. Jouluaatto on minulle se juttu. Silloin pitää näyttää, tuoksua ja tuntua joululta.

Alkaako joulusi erilaisin joulutouhuin pikkujoulusta vai jo aikaisemmin?

Tonttu- ja muu koristesakki muuttaa kotiimme ensimmäisenä adventtina. Silloin koristelen kodin jouluiseksi ja vaihdan pöytäliinat punaisiksi. Jouluaattona poltan kynttilöitä, vaikka muuten en niistä välitä.

Onko joitakin asioita, mitkä ehdottomasti kuuluvat jouluusi?

Perheeni ja minun jouluuni kuuluu ehdottomasti aito joulukuusi, joka otetaan sisään aatonaattona. Valot voi virittää silloin, mutta koristelu tapahtuu aina aattoaamuna. Aidon kuusen tuoksua ei voita mikään. Näin on ollut lapsuudessani ja sitä perinnettä olen jatkanut näihin päiviin saakka. Myös hyasintteja pitää olla ainakin yksi joulun tuoksua antamassa.
23 vuotta sitten muutettuamme omakotitaloon ja poikamme ollessa vauva aloimme miettiä, miten joulut järjestetään. Äitini oli omassa asunnossaan, isä ja hänen vaimonsa omassaan, veljeni ja appivanhempani omassaan. Jouluaatosta oli muodostumassa painajainen, kenen luona ollaan milloin ja mihin aikaan.
Meillä oli paljon tilaa. Jouluaatot alettiin viettää vuodesta 1998 lähtien meillä nyyttikestiperiaatteella. Äitini leipoi piiraat, teki munavoin ja curry-silakkarullia sekä lanttulaatikon. Anoppi teki muut laatikot ja minulle jäi rosollin teko, piparien ja torttujen paisto ja luumukiisselin keitto. Isäni teki graavilohta ja kotikaljaa.
Vuodet ovat kuluneet ja väki vähentynyt, mutta perinne jatkuu. Veljeni tulee kylään ja anoppini luona käydään joulukahvilla, koska hän ei pysty enää kulkemaan portaista.

Karjalanpiirakat ja lihapotti ovat tuttuja äidin ja mummon joulupöydästä, mitkä ruuat ja leivonnaiset kuuluvat ehdottomasti sinun jouluusi?

Karjalaista perintöäni, jotka ehdottomasti kuuluvat jouluuni, ovat karjalanpiirakat ja erityisesti perunapiiraat. Edesmennyt äitini oli mestari piiraiden teossa ja sitä perinnettä oli suorastaan pakko jatkaa.
Äidin tekemä lanttulaatikko oli myös maukasta, mutta se resepti ikävä kyllä oli hänen päässään ja meni hänen mukanaan. Juuri sen makuista en ole sittemmin saanut, mutta lähelle kyllä.
Joulun ruokiin kuuluvat myös kotikalja, kinkku, oma tekemä rosolli, kalaruoat, tortut ja jälkiruokana ehdottomasti luumusoppa runsaalla kermavaahdolla.

Joulun odotukseen kuuluu monia asioita mm. lahjat, joululaulut, jouluvalot ja kynttilät

Lahjoja ei juurikaan enää aikuisille tule ostettua ja kyllä ne mitä ostetaan, jää aika viime tinkaan.
Jouluvaloja on ikkunoissa ja pihalla, kynttilöitä poltan lähinnä jouluaattona.
Joululauluja en oikein tykkää kuunnella. Joululaulujen soitto radiosta ja muualla alkaa mielestäni liian aikaisin. Minun joululauluni ”pilaa” myös se, että lapsena niihin keksittiin omia sanoituksia ja ne tulee vielä nykyäänkin ensimmäisenä mieleen, kun jonkun laulun kuulee. Muutamia kauniita joululauluja tykkään silti kuunnella.
Aaton perinteisiin kuuluu, että jouluruokailun ja muun tohinan jälkeen käydään hautausmaalla viemässä kynttilät ja muistetaan näin edesmenneitä läheisiä. Hautausmaan kynttilämeri on todella kaunis katsella ja jotenkin luo rauhoittavan tunnelman.

Oletko jouluna mieluummin kotona vai jossain lomakohteessa

Ehdottomasti kotona.

Onko lapsuuden jouluista jotain jäänyt erityisesti mieleesi ja onko joku joululahja ilahduttanut sinua?

Joulut Porissa lapsena ja teini-ikäisenä ovat mukavana muistona mielessä, kun kokoonnuttiin serkun luokse Leineperiin lähes koko äidin puoleisen suvun voimin, serkut ja tädit.
Muistissa on se, kun huonona syöjänä tuolloin söin lähinnä vain karjalanpaistia ja perunapiiraita. Joulupukkia piti odotella pitkään, kun toiset tietysti nauttivat pitkän kaavan mukaan joulun herkuista.
Näistä jouluista on tallella, nyt ihanana muistonani, Lyyti-mummon antama pyyhe, jossa on hänen virkkaamansa reunapitsit.
Lapsuudesta nousee mieleen vielä hieno hevoskuvioinen poolopusero, jonka sain mummolta ja tuffalta. Sellaista ei Lahdessa ollut kellään ja ylpeänä pidin sitä koulussa päälläni.

Sinulla on muhkea tonttukokoelma, mistä tämä keräily sai alkunsa? Muistatko ensimmäisen tonttusi?

Olen aina keräillyt kaikenlaista itseäni viehättävää, kirpputoreilta lähinnä. Ensimmäiset tontut ilmestyivät, kun lapseni oli pieni ja halusin koristaa joulua hänelle ja meille. Sitten tonttuja ym. joulukoristeita alkoi vain kerääntyä vuosi vuodelta lisää ja nythän niitä tosiaan on muhkea kokoelma.
Yksi ensimmäisistä on isohko, mieheni tädin tekemä tonttu.

Oletko laskenut kuinka monta tonttua jouluna ”valtaa” kotisi?

En ole laskenut määrää, mutta ihan silmämääräisesti katsottuna kyllä niitä useampi sata jo on.

Onko joku tontuista erikoisen rakas ja tuleeko joka vuosi hankittua lisää tonttuja?

Kaikki vanhat koristeet viehättävät minua, mm. Weisteen tonttukoristeet. Yksi tonttukolmikko on isältäni perintönä ja ollut lapsuudessani mummolassa.
Joka vuosi tulee hankittua lisää tonttuja, vaikka yhtään en enää tarvitsisi. Aina kun käyn kirppiksillä, mukaan lähtee, ei mitä tahansa tonttua, vaan noita vanhempia ja omaa silmää miellyttäviä uudempaakin tuotantoa olevia.
Keräilijänä en ole sellainen, että jotain pitää saada hinnalla millä hyvänsä, vaan lähinnä kirppishintaan. Tärkeintä on, että esine miellyttää silmää.

Raija Laaksonen

Tiina Tillqvist
kotipaikka: Lahti
syntymäpaikka: Pori
juuret Hiitolassa, äiti Ritva Tillqvist (o.s. Tattari)
perhe: puoliso ja aikuinen poika ja portugalin vesikoira Aku
”Arvostan karjalaisia juuriani, mutta lapsena tunsin itseni eniten satakuntalaiseksi. Tulihan kaikki koulujen loma-ajat vietettyä sukulaisissa Porissa, kun kaikki sukulaiset sekä äidin että isän puolelta asuivat Porissa. Tällä hetkellä tunnen itseni eniten lahtelaiseksi.”