Mato Valtonen on maailmanmies, joka ei unohda karjalaisuutta – “Siellä se kuitenkin kytee”
Markku “Mato” Valtonen on kulkenut pitkän tien viihdyttäjänä, yrittäjänä ja hyväntekijänä. Moni tunnistaa miehen, mutta harva tietää hänen elisenvaaralaisista sukujuuristaan. Ikiliikkuja ei oikein osaa olla paikoillaan, mutta Kurkijokelaisen pyynnöstä hän pysähtyi hetkeksi pohtimaan karjalaisuutta ja muistelemaan vähän myös lapsuuden Loimaata.
Valtosen elämä on hiljattain pantu kirjoihin ja kansiin. Mato Valtonen – Hullunrohkea monitoimielämä (Docendo 2021) on antoisa katsaus monitaiturin elämään ja kiinnostava ajankuva Suomesta 1950-luvulta nykypäivään.
Usein muistetaan ensimmäisenä Valtosen ura muusikkona. 1970- ja 80-lukujen uneliasta Suomea ravisteli Sleepy Sleepers-yhtye ja maailmanmainettakin Mato sai maistaa Leningrad Cowboysin mukana. Musiikkiuran lisäksi Valtonen on kuitenkin jättänyt jälkensä myös kunnallispolitiikkaan, kaupallisen radion kehittymiseen, elokuviin, ravintolabisnekseen, hyväntekeväisyystapahtumien kehittämiseen ja jopa matkapuhelinpalveluihin.
Elämäkerrassaan Mato ei kaunistele asioita, virheet tunnustetaan ja vaikeat kaudet käydään rehellisesti läpi. Päällimmäisenä lukijalle jää silti mieleen kuva miehestä, joka ei jätä ystäviä pulaan, keksii herkeämättä jotain uutta ja heittäytyy asioihin iloa ja lämpöä unohtamatta.
– Olen syntynyt Loimaalla, joten on minussa äitini puolelta sitä varsinaissuomalaisuuttakin, mutta isän peruja ehdottomasti on kova touhukkuus. En oikein osaa istua aloillani. Jos ei muuta tekemistä, niin jopa sitä huomaa, että tuo lauta hieman repsottaa. Vasara on kädessä saman tien. Terassillamme on aurinkotuolit, olen 12 vuoden aikana makoillut niissä yhteensä korkeintaan 10 minuuttia, Valtonen tunnustaa.
Loimaa muistoissa,
Karjala mielessä
Valtonen syntyi vuonna 1955, kun hänen perheensä asui osoitteessa Satakunnantie 39. Samassa rakennuksessa oli tuolloin isovanhempien firma, Loimaan Faneri. Äiti Liisa oli loimaalaisia ja isä Viljo kotoisin Kurkijoen Elisenvaarasta, kaksi kertaa sieltä evakkoon lähtenyt ja Loimaalle päätynyt.
Loimaalta perheen tie vei pian Helsinkiin, Malmille, mutta pikku-Markku ei saviseutua kokonaan jättänyt.
– Vietin mummolassa useita kesiä ja Leo-eno teki minulle upean putkirunkoisen mäkiauton, siinä oli oikein ohjauksen aurauskulmatkin laskettu oikein. Joulut menivät myös äidin sisarusten ja isovanhempien kanssa, Mato muistelee.
Helsingissä perhe asui Malmilla kodissa, jossa riitti ääntä ja muistoja. Siellä asui myös isänisä, Karjalassa teurastajanakin toiminut ja Matoon suuren vaikutuksen tehnyt Pekka Valtonen. Madon sosiaalinen luonne lienee peruja tuosta kimppakämpästä.
– Siinä Askartien talossa asui isäni puolen sisaruksia kuka milloinkin ja missä huoneissa. Ketkä eivät asuneet, kävivät todella usein kyläilemässä. Tädit, sedät ja serkut pitivät vilkasta keskustelua yllä, tietysti karjalaiseen tyyliin kovalla äänellä ja naurun ryydittämänä.
Keskusteluissa Karjala oli usein läsnä, mutta Valtonen ei muista katkeruutta evakkoon lähtemisestä. Sotatarinoiden sijaan etusijalla olivat lämpöiset muistot.
Helsingistä perheen tie vei edelleen Lahteen, jossa Mato kasvoi aikuiseksi asti.
– Minua ei yleisesti mielletä juurikaan karjalaiseksi, enemmänkin lahtelaiseksi, joten aihe ei ihan ensimmäisenä ponnahda keskusteluissa esiin. Siellä se kuitenkin kytee, Mato pohtii.
Vanhoja aikoja
ei saa unohtaa
Valtonen pitää tärkeänä sitä, että vanhoja tapahtumia ja kotiseutuja yhä muistellaan.
– Karjalasta lähteneille tämä on identiteettikysymys mitä suurimmassa määrin. Isäni ja sukulaiseni tekivät useita retkiä vanhoille kotiseuduille ja kuvat talojen kivijaloista ja maisemista olivat todella tärkeitä.
Mato on tottunut aktivoimaan ihmisiä ja haluaa antaa heille ajattelemisen aihetta. Nykyään hän on mm. juontajia ja yritysvalmentajia välittävän MySpeaker -yrityksen välittämä luennoitsija ja puhuu luovuuden sekä innostavan työilmapiirin puolesta.
Karjalaisen perinteen siirtäminen tuleville sukupolville on kuitenkin visainen pulma.
– Tänä päivänä uusien ihmisten huomion saaminen on vaikeata. Olen ollut mukana sotaveteraaniliittojen kanssa useissa hyväntekeväisyystempauksissa ja siellä on sama kysymys. Millennium -ihmisille sota-ajat alkavat olla kaukaisia asioita ja näiden muistojen herättäminen on vaikeaa.
Koska Mato on Mato, alkavat monitoimimiehen aivot kuitenkin raksuttaa: ratkaisua voisi kenties lähestyä sosiaalisen median ja sen vaikuttajayksilöiden kautta, ehkäpä voisi kehittää jonkun Karjalaan liittyvän pelinkin?
“Pidetään
muistot kultaisina”
Madon Sleepy Sleepers -yhtye teki aikanaan uhomielessä levyn, jonka nimeksi piti tulla “Karjala takaisin”, mutta levy-yhtiön lakimiehet pakottivat muuttamaan nimeksi “Takaisin Karjalaan”. Näin saatiin YYA-Suomea rauhoiteltua.
Valtonen tunnistaa ja tunnustaa Karjala-kysymyksen menevän taatusti tunteisiin.
– Koetan itse suhtautua samalla lailla kuin vanhempani ja sukulaiseni esittivät meille lapsilleen; pidetään muistot kultaisina. Katkeruuteen ei kannata itseään ajaa, katkeruus on eniten ihmisestä energiaa imevä tunnetila. Käyttäkäämme energiamme eteenpäin menemiseen, Valtonen päättää.
Olli-Pekka Lukka
Kuva: MySpeakers OY
