Antero Mertaranta: ”Minussa asuu syvä suomalaisuuden tunne, josta osa on karjalaisuutta”

Antero Mertaranta on suomalaisten hyvin tuntema selostaja, jonka ääni on tullut tutuksi urheilijoidemme myötä- ja vastamäkien kuvailijana. Hänen isänsä puolen suku on tullut luovutetun Karjalan Suojärveltä. Itsessään Mertaranta tunnistaa karjalaisuuden aktiivisuutena ja iloisuutena.

Antero Mertaranta on selostanut itsensä suomalaisten sydämiin. Hänen asiantuntemuksestaan, innostuksestaan ja huumoristaan on saatu nauttia mm. jääkiekon, jalkapallon ja yleisurheilun parissa.
Alun perin Mertaranta oli ala-asteen opettaja, mutta urheiluselostaminen vei mukanaan ja muodostui ammatiksi 1990-luvun avautuessa. Monipuolinen mies on myös juontanut televisio-ohjelmia ja soittanut rumpuja mm. Anza Mertaranta Allstars -yhtyeessä.
Suvun juuret ovat isän puolelta syvällä luovutetun Karjalan maaperässä, Suojärvellä. Olot olivat aikanaan ankarat ja leipä piti repiä sieltä, mistä saatiin. Lapset joutuivat koville ja osalle ei elämä myöhemminkään tarjonnut paljoa mahdollisuuksia.
Sodan jälkeen suvun jäsenten tie vei Suonenjoelle ja muuallekin Savoon. Osa sukulaisista asettui myöhemmin pääkaupunkiseudulle ja lähtivätpä jotkut Ruotsiinkin.
Mertarannan perhe suuntasi Hyvinkään ja Lahden kautta Heinolaan, jossa Anterokin vietti lapsuutensa. Karjalan-kotinsa nuorukaisena jättämään joutunut perheen isä löysi opiskelujen jälkeen paikkansa tili- ja veroasiantuntijana ja sai myöhemmin revisioneuvoksen arvonimen.

Karjalaiset juuret
olivat itsestäänselvyys

Niitä Mertarannan perheessä joskus selviteltiin kun isän sukulaisia tavattiin, mutta muistot olivat kipeitä. Karjalasta lähtö oli kova paikka.
– Aika vähän meillä oikeastaan puhuttiin Karjalasta. Se aika oli äärimmäisen hankalaa kaikille, kun sieltä piti lähteä pois ja muutenkin elämä oli isän suvussa kovaa. Kun Karjalasta puhuttiin, niin sillä lailla tiukka paikkahan se oli, koska sinne piti jättää kaikki.
– Minulla on käsitys, että isä ei siellä kotitalossaan enää koskaan käynyt. Se kynnys tuli niin isoksi. Monilla se on niin valtavan syvä se juopa ollut, kun piti lähteä, Mertaranta kertoo puhelimessa Lahden-kodistaan.
Kotiseutujen jättämisen aiheuttaman surun seurana on karjalaissukuisilla kuitenkin onneksi valoisa luonne. Tämän ilon Mertarantakin löytää sisältään.
-Sellaisia piirteitä huomaan itsessäni pelkästään jo puhumisessa ja asioihin suhtautumisessa. Aktiivisuutta ja reippautta pidän hyvin luonteenomaisina karjalaisille, hän tuumii.
Päijät-Hämeeseen kotiutunut selostaja törmää karjalaisuuteen elämässään joskus muutenkin.
– Suomessa on paljon karjalaisseuroja, joiden kanssa olen ollut tekemisissä ja Lahden seudullehan on asettunut tosi paljon karjalaisia, Mertaranta jatkaa.

Nyky-Karjalakin
tullut tutuksi

Mertaranta on käynyt rajan takana Karjalassa useinkin, mutta Suojärvi-kokemus puuttuu vielä.
– Olen ollut Venäjän Karjalassa erilaisilla lomareissuilla ja työreissuilla. Se on jäänyt mieleen, kun omalla autolla on kuljettu ja Karjalan aluetta kierretty, että kurjaa meininkiähän siellä paikoin on ja entistä pahemmaksi vaan on mennyt. Terveydenhuolto ja elinolot ovat aivan rempallaan.
Karjalan palauttaminen nousee aika ajoin yhteiskunnallisessa keskustelussa esille, mutta tästä on Mertarannalla selvä mielipide.
– Satutarinaahan se on, ei siinä ole enää mitään järkeviä perusteita. Olisi miljardiluokan homma, jos niitä alueita haluaisi kunnostaa.  Pitää muistaa, että on jo kaksi sukupolvea, joilla ei ole mitään kontaktia sinne. Keskustelua olisi pitänyt käydä 1950-60 -luvuilla, Mertaranta huomauttaa.
– Jos yhteistyötä löytyisi Venäjän kanssa, niin silloin voisi paikkoja panna parempaan kuntoon. Ennemminkin silti toivon sitä, että suomen kieltä vaalittaisiin niillä alueilla, missä sitä vielä on.

Karjalaisuutta muistettava,
tietoa siirrettävä

Mertarannan mielestä ei kuitenkaan koskaan pidä lopettaa Karjalan muistelemista.
– Se on yksi osa suomalaista historiaa. Ihmiset, jotka eivät historiaa tunne ja tunnusta eivät myöskään osaa elää nykypäivää. Pitäisi paljon useammin tuoda esiin se, miksi sieltä on lähdetty ja mihin sieltä on lähdetty. Aikanaan ihmisiä lähti paljon Ruotsiin, ja ihan samalla tavalla pitäisi puhua siitä, minkälaisissa puitteissa Karjalasta jouduttiin lähtemään.
– Iso kysymys on se, että sitä perintöä pitäisi osata viedä eteenpäin, koska väestö alkaa voimakkaasti ikääntyä. Jos ei sitä tehdä entistä pontevammin niin sehän hiipuu pois. Lämpimästi toivoisin, että nuoret tutustuisivat asioihin ja muodostaisivat oman mielipiteensä, ettei jossain vaiheessa huomata, että uusi sukupolvi ei edes tiedä mistä keskustellaan.
Mertarannalla on itsellään kolme poikaa, joilla hän on kertonut osan suvusta tulevan Karjalasta.
– Tärkeää on, että ihminen tuntee juurensa ja tietää mistä on lähtöisin, osaa vähän arvioida syy- ja seuraussuhteita ja päätyy siihen, että ilman sitä arvostusta ei voi syntyä seuraavia asioita.
– Minussa asuu syvä suomalaisuuden tunne, josta osa on karjalaisuutta, Mertaranta painottaa.

MM-kisoja
odotellessa

Mertaranta ehtii selostamisen ohella itsekin harrastaa mm. hiihtoa. Jääkiekosta on tietenkin paljonkin erilaisia muistoja ”äärestä laitaan”, mutta talviurheilumuistoistaan hän haluaa vetää esiin yllätyskortin.
– Keski-Euroopassa kun on saanut liikkua, niin talviurheilu on siellä sellaista kansanjuhlaa. Ei tietysti juuri nyt, mutta parhaimmillaan. Tässäkin Suomi on taantumassa, meillä on niin erilaista suhtautuminen ulkoilmaan ja siellä liikkumiseen, mutta kun mennään Saksaan, Sveitsiin tai Itävaltaan, niin siellähän syntyy karnevaalit ulkona, se on jäänyt mieleen.
Musiikkiharrastus on nyt telakalla koronaviruksen takia.
– Kävi kylmät, kun viime vuoden maaliskuussa alkoi tämä show. Kesäksi oli sovittu monia juttuja, mutta kaikki peruuntuivat.
Seuraavana haasteena työasioissa ovat jääkiekon tulevat arvokisat.
– MM-kisoja ja kevättä kohti mennään ja onhan tässä kotimaistakin lätkää. Katsotaan, miten tämä elämä siitä taas lähtee mallilleen, Mertaranta päättää.

Olli-Pekka Lukka
kuvat: Onni Ojala/MTV Oy