Stipendiaatti Joni Schwartz: Haluan kunnioittaa menneitten sukupolvien työtä olemalla yritteliäs, rohkea sekä tulevaisuuteen luottava

Karjalaisuuden ja kurkijokelaisuuden merkitys minulle on muuttunut vuosien myötä. Lapsuudessa se oli kuvia ja tarinoita jostakin kaukaa menneisyydestä. Ukki ja hänen veljensä kertoivat tarinoita, jotka tuntuivat kovin kaukaisilta ja etäisiltä.

Viisi vuotta sitten kävin Kurkijoella ukkini Keijon ja isäni Jarin kanssa. Ukkini vanhemmat olivat nimeltään Tyyne ja Eino Schwartz, jotka asuivat Kurkijoella Titon kylässä. Heille syntyi kolme lasta: Seppo, Sulo ja Keijo. Ukkini Keijo oli pojista nuorin ja hän syntyi vasta evakkomatkan alussa, ei onneksi sentään ihan junaan.
Sillä Kurkijoen matkalla ne lapsuuden tarinat muuttuivatkin hetkessä eläviksi. Ensimmäinen kulttuurishokki oli jo pelkästään Venäjän näkeminen.
Pysähdyimme Tali-Ihantalan taistelupaikalle. Olin katsonut siitä elokuvan ja oli aika erikoinen tunne seistä samoilla paikoilla, missä oli aikoinaan taisteltu Pohjoismaiden historian suurin taistelu. Toivottavasti ei enää koskaan suomalaisten tarvitsisi asein maataan puolustaa. Väkisinkin tuli mieleen Tuntemattomasta sotilaasta Honkajoen toive: ”ja varjele noita Suomen herroja, etteivät toista kertaa löisi päätään Karjalan mäntyyn.”

Kurkijoelle päästyämme lähdimme autolla kotikylää kohden. Loppumatka piti kävellä, koska ”Titto-highway” oli jo kasvanut aika umpeen. Helpompi oli kävellä usein tien ulkopuolella. Myös Titon kanavan ylittämiseen piti etsiä sopivaa paikkaa. Rautatien ylittämisen jälkeen paikka löytyikin helposti.
Olin nähnyt kuvia kotipaikalta ja tunnistin suuret puut niiden perusteella jo kaukaa. Oli sykähdyttävä hetki seistä ja nostaa malja esi-isien kodin paikalla Titossa kolmen sukupolven voimin. Kaikki tarinoiden naapurit ja koulutiet muuttuivat todellisiksi, kun pääsi näkemään ne paikat, joista olen kuullut puhuttavan koko ikäni.
Ihmettelin maisemaa, oli erikoista kävellä kylässä, jossa ei ollut yhtään rakennusta jäljellä – paitsi Keinäsen navetan alakerta. Pellot olivat kuitenkin puuttomat. Maisema oli kaunis ja se kuuluisa Karjalan käkikin kukkui meille.
Olin kuullut tarinan siitä, kuinka upouudet kaivonrenkaat oli ostettu vähän ennen evakkoon lähtöä. Ne eivät varmaankaan olleet mahtuneet evakkomatkalle lähtiessä kärryn kyytiin ja ne oli pitänyt pudottaa matkasta. Siellä ne edelleen odottivat hakijaa 76 vuoden jälkeen! Oli jännittävää päästä näkemään ne vuosikymmenien jälkeen. Vanhoja esineitä keräilinkin matkamuistoksi kaikista eri paikoista.

Kurkijokelaisuuus on osa minua ja minun koko sukuni historiaa. Se on koskettavia tarinoita ihmisten iloista sekä suruista. Puhumattakaan siitä, kun Kurkijoelta jouduttiin lähtemään viimeistä kertaa evakkoon, vaikka Kurkijokea ei edes menetetty varsinaisesti taisteluissa vaan alue periaatteessa ryöstettiin Suomelta rauhanehdoissa.
Nykyaikana on aika vaikea kuvitella vastaavaa tilannetta, että oma koti ja kotiseutu pitäisi jättää tietäen, että sinne ei ehkä koskaan pääse enää palaamaan. Kurkijokelaisten kaipuu ja ikävä kotiin on varmasti ollut suunnaton sodan jälkeen. Samanlaista tunnetta ei kukaan pysty edes kuvittelemaan.
Kurkijokelaisuus on minulle myös selviytymistarina. Kodin menettämisestä huolimatta aloitettiin kova jälleenrakennustyö uudella asuinseudulla. Uusi koti rakennettiin Loimaalle Metsämaan Majanojalle. Se on tarina siitä, miten täällä Loimaalla elämä saatiin uudelleen alkuun vaikeuksien jälkeen.
Kurkijokelaisuus on myös tarina kovasta yritteliäisyydestä. Sitäkin tarvittiin jälleenrakentamisen aikana. Kurkijokelaiset olivat Loimaalla ahkeraa ja yritteliästä väkeä.

Meille kaikille on tärkeää tuntea taustamme ja juuremme. Olen itse tutustunut Keijo-ukkini suvun historiaan Kurkijoella sekä Helmi-mummini suvun historiaan Pentinkulmalla Urjalassa.
Kummankin suvun historiasta löytyy yllättävänkin samantapaisia kokemuksia ja monenlaisia ihmiskohtaloita.
Itse haluan kunnioittaa menneitten sukupolvien työtä olemalla itsekin elämässäni yritteliäs, rohkea sekä tulevaisuuteen luottava.

Joni Schwartz
Kotikunta: Loimaa
Tulevaisuuden suunnitelma: valmistua poliisiksi
Harrastukset: liikunta, kuntosali
Karjalaisuuden vaikutus: Sen myötä sotaan liittyvät asiat ovat kiinnostaneet enemmän, koska se on vaikuttanut oman suvun vaiheisiin niin paljon. Lisäksi olen päässyt näkemään itse Karjalan.
Karjalanpiirakka, kalakukko vai hampurilainen: Karjalanpiirakka
Nettilehti, paperilehti vai ei kumpikaan: Nettilehti
Some, tapaaminen vai puhelu: Some
Onko Karjala mielessä päivittäin, viikoittain, kuukausittain, ei ollenkaan: Kuukausittain. Se kylläkin vaihtelee, toisinaan Karjala tulee keskusteluissa esiin hyvinkin usein, sitten taas välillä saattaa kulua pitkiä aikoja, ettei asia tule esille.