KUUPPALA – kappale kauneinta Kurkijokea

Minut johdatti Kuuppalan upeisiin maisemiin isoäitini neljän sukupolven takaa, Sofia Vepsä o.s. Räkköläinen, isoisäni äiti. Hän oli syntynyt Kuuppalassa 1840 ja meni naimisiin elisenvaaralaisen talollisen Pekka Vepsän kanssa, joka oli aikoinaan Saavan tilan isäntänä.
Maisemien muutos oli Sofian kohdalla melkoinen, sillä synnyinkylän Laatokan vehmaat rantamat vaihtuivat kuivan Saavanmäen rinteisiin.

Kävin ensimmäisen kerran Kuuppalassa 1990-luvun alkuvuosina ja ihastuin heti kylän upeisiin maisemiin. Samanlaisen ihastuksen ovat kokeneet kaikki siellä käyneet sukulaiseni nuorimmasta vanhimpaan.
Kylän merkittävyyttä lisää tietous siitä, että siellä on ollut asutusta jo kivikaudella ja suoritetuissa kaivauksissa, joita tehtiin ennen sotia, on löytynyt sen ajan asukkaiden jäljeltä hyvin runsaasti erilaisia löytöjä, lähes kolme sataa. Ne on tallennettu Kansallismuseoon. Räkköläisen maalla on sijainnut myös vanha kalmisto ja näitä arkeologisia kaivauksia on venäläisten toimesta suoritettu vielä vuosituhannen vaihteen tienoilla inkeriläissyntyisen Aleksanteri Saksan johdolla. Näiden kaivauksien runsaat löydöt ovat jossain Venäjän kokoelmissa.
Kivikauden ajan asukkaiden maisema oli silloin aivan toisenlainen, sillä Laatokan veden pinta oli tuolloin 27 metriä nykyistä korkeammalla. Siksi sen ajan löydökset ovat vähintään 30 metriä nykyistä rantaviivaa korkeammalla. Tuo kivikauden kansa eli metsästyksellä ja kalastuksella ja keräillen luonnon tuotteita. Mutta rukiin viljelykin on aloitettu siellä jo rautakaudella noin vuonna 400-600-tienoilla jKr. Tämä tieto on varma, koska rukiin siitepölyä on löydetty kylässä sijaitsevan Pienen Kuuppalanlammen pohjasedimentistä, joka ajoittuu juuri siihen aikaan.
Kalmistomäki sijaitsee Laikkalanlahden itärannalla ja muinaislöydöt ovat mäen etelärinteellä. Kohde löytyi 1927, jolloin kurkijokelainen kirjakauppias Johan Kauppi ilmoitti Ivan Räkköläisen mailta löytyneistä keihäänkärjistä, kirveistä ja miekasta.
Samalla mäellä on siis kivikautinen ja varhaismetallikautinen asuinpaikka, viikinkiajan polttokalmisto, ristiretkiajan ja keskiajan ruumiskalmisto sekä muita rautakautisen ja keskiaikaisen toiminnan löydöksiä. Kalmistomäeltä kaakkoon 1,5 km päässä sijaitseva Jäämäen Linnavuori on komeine kivivalleineen huomattava nähtävyys. On siinä historiaa muillekin jakaa.

Muistoja Kuuppalastamme

Kirkonkylä oli näköyhteyden päässä Laikkalanlahden takana ja kirkonkellojen kutsut kantautuivat vettä pitkin hyvin kyläläisten kuultaviksi. Veneillä tehtiinkin kirkkomatkat ja muut asioinnit Lopottiin, kauppakylään. Siinä matkalla voi myös vedättää veneen perässä uistinta veden viljan saamiseksi.
Meille monelle kurkijokelaiselle on tullut tutuksi Martti Salmelan ikimuistoiset lauluesitykset, joita saimme kuunnella pitäjäjuhlillamme ja myös kesäisillä kotiseuturetkillämme. Muistamme, kuinka Martti lauloi kanttori Antti Haatasen säestämänä sankarihaudalla Veteraanin iltahuudon. Silloin lähes kaikkien silmäkulmassa kimmelsi liikutuksen kyynel.
Martti Salmela on Räkköläisen sukujuurta, siksi hänet otin tähän mukaan. Martti kertoi monena kesänä olleen pitkiä aikoja ”kesälaitumella” mummonsa luona Kuuppalassa ja hän oli sinne kovin odotettu kesävieras.
Tästä osoituksena lainaan Hilkka Kerotien o.s. Räkköläinen runon kokoelmasta Opotan takaa tuuli. Lainasin sen tekijältä lupaa pyytämättä.Runon nimi

Ensin hankaimen kitinä

Ensin hankaimen kitinä
sitten airojen kolina
lähenevä nuoren pojan ääni
Himohirren takaa:
”Jo Karjalan kunnailla-”
Meijän isä, puolikuuro,
havahtuu pellollaan:
”Kesä on tullut:
Martti laulaa!”
Rannat vaikenevat,
kuuntelevat:
poika selälle soutaa laulaa.

Minulla oli ilo päästä Salmelan Martin kanssa käymään Kuuppalassa, siellä suvun komeilla mailla ja kuunnella hänen muistojaan noilta lapsuuden kultaisilta ajoilta. Näin kylä heräsi silmissäni uuteen mielenkiintoiseen eloon. Samoin olen vienyt sinne serkkuni Yrjön ja Martin kuten myös oman perheeni jäsenet ja tyttärentyttäreni Annin ja Jennyn. Monen ajatuksena siellä ollessamme tuli ajatus huokauksen kera siitä, että olisipa tämä vielä Suomea. Vaan kun ei ole!!!
Martti-serkkuni totesi seisoessaan Räkköläisen talon kivijalalla: ”Liian kaunis on seutu mullikoiden laidunmaaksi.”
Nyt myös Salmelan Martti on siirtynyt muistojen joukkoon vuosia kestäneen sairauden murtamana. Laulujen mahtava tulkitsija jätti meille mieluisat muistot.

Muistelumatkan historialliseen Kuuppalaan teki
Eino Vepsä