Viisaampi muistaa kuin unohtaa
Suomen maatalousmuseon Saran Riihisali pullisteli kuulijoista Karjala-seminaarissa, jonka aiheena oli ”Evakot”. Kaukaisimmat kuulijat olivat tulleet pääkaupunkiseudulta, Lohjalta ja Mäntsälästä asti.
– Evakoiden jälkeläisiä on yli miljoona, siksi teema kiinnostaa, totesi Loimaan Työväenopiston rehtori Ilkka Virta seminaarin alussa ja mainitsi, että kymmenet ihmiset olivat jääneet ulkopuolelle, koska seminaaritilaan ei mahtunut enempää.
Siirtoväen asuttaminen kesti vuosia
Everstiluutnantti, kirjailija Tuomo Hirvonen luennoi evakuointisuunnitelmista ja siirtoväen asuttamisesta.
Hirvonen piti toteutettua evakuointisuunnitelmaa onnistuneena.
– Olette kuulemassa sankaritarinaa, tällaista ei tapahtunut missään muualla, Viipurin läänistä evakuoitiin talvisodan aikana 320 000 ihmistä ja sen jälkeen vielä 100 000 lisää, kertoi Hirvonen todeten, että 1930-luvulla tehdyissä ja 1939 päivitetyissä evakuointisuunnitelmissa olisi ollut parantamisen varaa.
– 1930-luvulla tehdyt ensimmäiset evakuointisuunnitelmat perustuivat väärään uhkakuvaan, jossa suuressa yleiseurooppalaisessa sodassa suurin uhka tulee mereltä, Hirvonen valaisi ja jatkoi, että tänä päivänä suunnitelmat perustuvat yhtä lailla väärään uhkakuvaan.
– Kuvitellaan, että Venäjä kävisi samanlaista hyökkäyssotaa kuin edellisessä sodassa huomioimatta sitä, että Venäjä on jo vuosien ajan testannut yli 100 uutta asejärjestelmää. Me olemme 80 vuotta jäljessä!
5.5.1945 vahvistettu Maanhankintalaki loi periaatteet pika-asutukselle ja koski karjalaisen maatalousväen lisäksi mm. rintamamiehiä, sotaleskiä ja sotaorpoja. Kansantaloudellinen neuvottelukunta suositti uudisraivausta.
Sota vaikutti kansakouluihin
Sotavuosien kansakoululaitos oli muutoksen kourissa.
Ilkka Virta selvitti asiaa luvuilla:
– 350 kaatunutta opettajaa, yli 600 luovutetulle alueelle jäänyttä koulutaloa ja muualla Suomessa 127 tuhoutunutta koulutaloa, 54 000 siirtoväkeen kuuluvaa kansakoululaista ja 1700 opettajaa vailla uutta koulua.
Jotain hyvääkin tuli, vuonna 1943 säädettiin, että jokaisessa kansakoulussa tuli tarjota lämmin ateria.
– Ohjeita ei annettu siihen, miten sodan aikaisia traumoja ja pelkoja voitaisiin lievittää, vaan kiinnitettiin huomio lasten hintelyyteen ja fyysiseen terveyteen, Virta kertoi koululaisten tilanteesta.
Evakoiden elämässä olisi paljon tutkittavaa
– 1940 ja 50-luvuilla ajateltiin, että lapset eivät muista sodan kokemuksia eikä se heihin vaikuta, ulkomaantoimittaja, kirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri Anne Kuorsalo toi silloisen käsityksen esille ja kertoi katsoneensa joku aika sitten ajankohtaista ohjelmaa, jossa keskusteltiin sodan vaikutuksista lapsiin esimerkkinä Libanon.
– Minun teki mieleni huutaa, kysykää evakkolapsilta!
Vuonna 1940 Karjalasta lähti 60 000 alle 10-vuotiasta lasta ja Kuorsalon mukaan on vain vähän koottua tietoa heidän kokemuksistaan.
– On tarpeen koota tietoa heidän psyykkisestä asettautumisestaan, mitä he muistavat ja miten tunnemuistot siirtyvät seuraaville sukupolville.
Kuorsalo on huolissaan, ett tälläkin hetkellä on näkyvissä yhteiskunnan taholla halu unohtaa. Esimerkiksi koulujen historiankirjoissa evakoiden ja siviilien sota-aikaiset kokemukset saatetaan kuitata muutamalla rivillä: ”vielä suurempi urakka kuin sotakorvaukset, oli siirtoväen asuttaminen.”
Kuorsalo päätti esityksensä: ”Viisaampi muistaa kuin unohtaa, vaikka joskus on ollut toisinpäin.”
Olisiko talvisota ollut vältettävissä
Filosofian tohtori Pirkko Kanervon aiheena oli: Olisiko Suomi voinut välttää talvisodan ja säilyttää Karjalan? Väitöskirjassaan ja esityksessään hän totesi sen olleen mahdollista perustaen väitteensä tarkkoihin tekemiinsä tutkimuksiin suurvaltojen johtajien välisistä neuvotteluista ja Suomen poliittisesta tilanteesta.
– Eräät vanhan polven historioitsijat ovat väittäneet, ettei sotaa olisi voinut välttää, eduskunta ei olisi hyväksynyt vaadittuja alueluovutuksia. Mutta useat kansanedustajat sanoivat myöhemmin, että eduskunta pidettiin sivussa tiedoista ja päätöksen teosta. Kansanedustajien keskuudessa olisi hänen mukaansa ollut halukkuutta suostua alueluovutuksiin.
– Neuvostoliiton kanssa käytiin ennen talvisotaa kahdeksan neuvottelua, joista Stalin oli itse paikalla seitsemässä. Se osoittaa miten tosissaan Neuvostoliitto oli neuvottelujen suhteen, Kanervo painotti ja toi esille myös amerikkalaisen historioitsijan Stephen Kotkinin tutkimuksen vuodelta 2017: ”Suomi maksoi raskaasti vältettävissä olleesta talvisodasta.”
Kanervon esitys aiheutti vilkasta keskustelua, joka olisi jatkunut vielä pitkään, jos aikataulu olisi antanut myöten.
Musiikkia ja kohtaloita
Sota-ajan musiikki evakoiden mielen virkistäjänä ja lohduttajana oli musiikkipedagogi Anna Schukovin aiheena. Hän veikin esityksensä konkreettiselle tasolle ottaen haitarin syliinsä ja aloittaen esityksensä koskettavasti Veikko lavin Evakon laululla. Hänen esitykseensä palaamme tarkemmin joululehdessä.
Helena Sulavuori kertoi yksittäisten evakoiden kokemuksista ruohonjuuritasolla valottaen tilannetta rajan pinnasta vihollisen armeijan edestä pakoon lähteneiden kokemuksista valloittamattomien alueiden tilanteeseen, jolloin ihmisillä oli muutama päivä aikaa valmistautua lähtöön.
