Palasia matkan varrelta

70-vuotiaan Kurkijokelaisen taival on ollut paikoin kivikkoinen. Epävarmasta alusta lehti vakiintui kurkijokelaisten tärkeäksi viestintäkavavaksi. 1990-luvun lopussa hiitolaiset tulivat mukaan rikastuttumaan lehden sisältöä. 2010-luvun muutokset ovat tuoneet lehden internettiin ja someen. Matka jatkuu.

1940-luku, epävarmasti alkuun

”Sinä monet kovat kokenut kohtalotoveri, monet raskaat, pitkät tiet taivaltanut evakkopoloinen, saat nyt käteesi ystävällisen kädenojennuksen ja kuultavaksesi sekä luettavaksesi muutaman ystävällisen sanan. Saat nyt näkyviisi yhtäkkiä ilmestyneen koepallon.
Voihan olla, että nuo kädet, jotka pallomme liikkeelle lennättivät, eivät täyttäneet palloamme tarpeeksi taloudellisella tuella, vaan sen on pakko ensimmäisen epäonnistuneen lentoyrityksen jälkeen vajota alas ja hävitä ijäksi unohduksen yöhön.”
Näin alkoi ensimmäinen Kurkijokelainen marraskuussa 1949.

1950-luku, asema vakiintui

”Vain 250,00 markkaa maksaa Kurkijokelainen vuodeksi 1950”, nykyeuroissa pääosin 4-sivuisen lehden hinta olisi reilut 10 euroa. Julkaisijaksi tuli Kurki-säätiö ja lehti ilmestyi kesäkuuhun asti joka toinen viikko, sitten viikoittain.
Kurkijokelainen oli kiinni lukijoidensa arkisessa elämässä: ohjeita eri avustusten hakemiseen, juttuja Loimaan seudusta ja nykyisistä asuinpaikoista, maataloudesta.
Liekö kurkijokelaisilla evakoilla jäänyt ”menemisen meininki” päälle vai iskikö kaukokaipuu, niin paljon matkajuttuja: Ruotsi, Tanska, Saksa, Itä-Intian saaristo, New York, Marokko, Kanada, Pariisi, Teneriffa, Madeira, Norja… maailmalla matkataan ainakin joka toisessa lehdessä.
Vähän muistellaankin- aika vähän tosin, kaihoisimmat runoissa.
Kylälehtien ja Nuorten nurkan julkaiseminen alkaa1955.

1960-luku, nuorison vuosikymmen

Nuorison vapautumisen vuosikymmen, Tähdestä tähteen –palstalla hymyilevät leveästi suomalaiset ja ulkomaalaiset julkkikset: Danny Kaye, Leif Wager, Metro-tytöt, Los Paraguayos, Tapio Rautavaara, Markus Allan ja monet muut.
On juttua kahvibaarien yleistymisestä ja muodista: ”Hameen reuna noin 40-42 cm:n korkeudella lattiasta. Viime vuonna luonnollisella paikallaan ollut vyötärö on liukumassa leningeissä alaspäin,” ohjeistaa Kurkijokelainen.
Muistot nousevat esille: Muistojen kätköistä talvisodan ajalta, Menneitä muistoja Karjalasta, Muistot säilyvät.
Neljästä sivusta jopa kaksi sivua ilmoituksia, joissakin lehdissä karjalaisuuteen liittyvät kirjoitukset ovat vain pienen pieni vähemmistö.
Juho Toiviainen naureskeli 20-vuotisjuhlassa kirjoitusmuistojaan: ”Vaik mie inhuunki runoloita enite maalimas, ni synty niitä olosuhteihi pakost vaik milviisii miu päästäi sillo toimitusaikana, ko kirjutuksii ei olt ni ei olt, vaik mie maksoinki tekijäpalkkijuo jokkaisel, ni ihte pit täyttää lehe sivut, osas sit tai ei…”

1970-luku, muistot nousevat mieleen

Pitkiä muisteluita entisistä kotikylistä: Muistin mukaan Mikrilässä, Kyläkuvaus Riekkalasta, Tuomas Kosonen ja Johannes Kojo muistelevat syntymäkyläänsä Kurkijoen Vätikkää, Muistelen kotikylääni Tervua ”Vie sinne mun haikeus pohjaton”, Oli minullakin koti, Muistelmia Alhosta ja Alhon salokylästä.
Taisipa 70-luvulla tulla joka kylä haikeasti muisteltua. Oli hauskastikin nimetty muistelu: Kolme kovaa kotikylän Heikkiä: Nurkannakuttaja, kivensärkijä ja turpeenpuskija.
Paljon juttuja Loimaan pankeista ja evankelisesta opistosta. Esitellään Kurkijoen kansallispuku, mutta myös missejä ja uimarantakuvia, olipa koko etusivun kokoinen Tavaratalo Oskari Heikkilän ilmoituskin.
Uuno Varjus tammikuussa 1979: ”Kuka olisi uskonut kun lehti perustettiin, että se pystyy näin korkean iän saavuttamaan tänä lehtikuoleman ja laman aikana.”

1980-luku, värit tulevat

Lisäväri vilkkuu lehdessä jatkuvasti.
Muoti puhuttaa monessa lehdessä: ”Nykyajan nuoret eivät ole nirsoja muodin suhteen, tytöille ja pojille näyttää kelpaavan samanlaiset pukimet – tai kuteet, kuten kuulee nuorten vaatetustaan nimittävän. Vaikea on erottaa tyttöä pojasta ja päinvastoin.”
Evakkopoika muistelee nuoruuttaan pitkässä kirjoitussarjassa. Valtakunnan tunnettu hevosmies Kaarlo Partanen kirjoittaa pitkät muistelut, jotka jatkuvat aina seuraavalle vuosikymmenelle.
Ensimmäiset uskalikot kävivät katsomassa paikkoja Kurkijoella, kuvia ja kertomuksia vanhoista kotipaikoista.
1980-luku huipentui lehden 40-vuotisjuhlaan ja sen yhteydessä pidettyyn lehtiavustajakurssiin. Päivällispuheessaan Kari Rahiala evästi avustajia: ”Karjalaisuus ei voi olla yhtä ja samaa, se muuttuu ja se täytyy hyväksyä, kunhan se ei saa aiheuttaa nirrin lähtöä.

1990 –luku, matkailu alkaa

Matkailun vuosikymmen mahdollisti kotiseudulle pääsyn. Matkakertomuksia, tilaajamäärän nousu huippulukemiin 1993, tilaajia n. 2500. Vuosikymmenen lopussa ainut viikoittain ilmestyvä pitäjälehti.
Matkajuttuja: Lopotin matka kuin joululahja, Kurkijoki kuvamuistoissain elää, Talvisia terveisiä Kurkijoelta, Sinivuokot kukkivat Kurkijoella, Synnyinseudun kuvia Kurkijoelta, Meidän poikain kotiseuturetki.
Liekö niin, että vanhalle kotiseudulle pääsy kirvoitti myös muistot esiin vai uskallettiinko Neuvostoliiton kaaduttua kirjoittaa vapaammin. Otsikoita: Neuvostoliiton kaatuminen, Venäjä ja Karjalakysymys. Välillä kipakkaakin kommenttia ja keskustelua asiasta.
Samalla Kurkijokelainen oli vahvasti paikallislehti, liki joka lehdessä koko etusivu täyttyi paikallisten yritysten mainoksista ja paikallisesta yrityselämästä uutisoitiin vahvasti.
Prättäkitti ja Laatokan ufotkin tulivat uutisoiduiksi. Isoäidin nurkka oli lasten oma palsta.
Hiitolaiset tulivat mukaan 1997 aluksi omalla Hiitolainen-sivullaan.

2000-luku, muutosten vuosikymmen

Uusi vuosituhat vaihtui. Kurkijokelaisessa muutoksen vuosikymmen, jonka aikana toimitus muutti kaksi kertaa, päätoimittajiakin oli kaikkiaan kuusi kappaletta.
Matkat jatkuvat, kiinnostus lisääntyy ja lisää tiedon tarvetta. Sukututkijoilla on kiirettä.
Perinteet korostuvat: Feresin ompelukurssi, Piiskantekokurssi ”Kurssi onkin ainutlaatuinen sinä mielessä, että missään muualla Suomessa ei tällaista ole järjestetty.”
Kansanperinnettä: ”Hämärästi muistan kuulleeni, että rintatulehdukseen on laitettu lehmän ”sitä ihtiää” hauteeksi. Tuntuu se kyllä paremmin tappoyritykseltä”, kirjoittelee Anna.
2005 lehti muuttui joka toinen viikko ilmestyväksi.

2010-luku, paperin rinnalle muita kanavia

Lehdellä on omat nettisivut ja facebook, edelleen paperilehti on se toivotuin. Ilmestyvien pitäjälehtien joukossa Kurkijokelainen on ainutlaatuinen, 24 numeroa vuodessa, puolet enemmän kuin seuraavaksi tiheimmin ilmestyvällä.
Yhteys nyky-Kurkijokeen ja Karjalan Tasavallan virallisiin organisaatioihin on noussut erityisesti esille.
Perinteen keruun viimeiset hetket, kyläkirjat, sukututkimus, Hiitolan kästyökori.
Sanomalehtikatsaus kertoo 100 vuoden takaisista asioista.

Jos te nyt mietitte, että ihan hulluja asioita nostin esille, missä se tärkein?
Punaisena lankana läpi lehden historian on kulkenut perinteen kerääminen, hevoset ja nuorison aktivoiminen.
Yli 20 000 sivua monipuolista asiaa, vähän asian vierestä ja pikkuisen asiatontakin kätkevät Kurkijokelaisen vuosikerrat.
Voimme hehkuttaa yli tuhannella kirjoittajalla, jotka ovat luoneet tämän lehden ja joiden voimin sen koepallo, joka lähti lentoon 70 vuotta sitten, on edelleen lennossa.

Helena Sulavuori
lyhennelmä Kurkijokelaisen 70-vuotisjuhlien iltamatekstistä