Sanomalehtikatsaus tasan 100 wuoden takaa

Kirjeenwaihtajamme AK Kurkijoki-Seurasta (www.kurkijokiseura.com) lennättää lehdellemme seuraawia uutisia Kurkijoelta tasan 100 wuotta sitten, toukokuussa 1919.

Kaikki Kurkijoella kotiseutumatkoilla käyneet tuntevat ”Sonckin talon” – ”Mihailin hotellin” vieressä olevan arvokkaan rakennuksen. Arkkitehti Lars Sonckin piirtämä talo valmistui vuonna 1915 Kurkijoen maanviljelysopiston pehtorin asunnoksi. Tämä pehtori oli tuolloin Lars Sonckin veli, agronomi Karl Joel Sonck. Hän oli tehtävässään vuoteen 1919 asti. Karl Sonck täytti 50 vuotta vuonna 1917. Merkkipäiväilmoitus ohessa.

Sonckin talon isäntä lähti

Käkisalmen Sanomat 27.5.1919:

”Sydämelliset jäähywäiset sai osakseen Kurkijoen koulutilan johtaja, agronoomi K.J. Sonck, joka perheineen näinä päiwinä muuttaa Kurkijoelta Turkuun, tullen Turun piirin wirkatalojen tarkastajaksi. Lauwantaipäiwänä käwiwät hänen luonaan jäähywäisillä maanwiljelyskoulutilan alustalaiset ja sunnuntaina koulun opettajat, naapurit ja ystäwät. Monta kaunista puhetta näissä tilaisuuksissa pidettiin, joissa eronhetken tunteita sydämellisin sanoin puolin ja toisin tulkittiin. – Agronoomi Sonckin waikutus Kurkijoella onkin ollut suuri; paljon hän työtä tehnyt maaanwiljelyskoulutilan laajentamiseksi ja parantamiseksi sekä sikäläisten maataloudellisten yhdistyksien wälityksellä maataloudellisen tilan kohottamiseksi koko paikkakunnalla. Kauwan muistawat kurkijokelaiset kiitollisuudella tätä paikkakunnalla waikuttanutta rehtiä ja innokasta kansanmiestä.”

Kunnanvaltuuston kokouksessa muun muassa asetettiin toimikunta ottamaan selvää ja valmistelemaan Kurkijoen maanviljelyskoulutilojen ostamista kunnalle, jos ne tulevat myytäväksi, tietää kertoa Käkisalmen Sanomat 27.5.1919. Ilmeisesti on ollut olemassa huhu, että valtio olisi koulutilat myymässä. Tällaista ei milloinkaan tapahtunut. Samaisessa kokouksessa päätettiin suojeluskuntien anomuksesta myöntää 20.000 markkaa sekä Kurkijoen että Elisenvaaran suojeluskunnalle niistä varoista, jotka kunta aikaisemmin oli myöntänyt Karjalan Armeijakunnan tukemiseksi.

Kerjäläisongema

Kurkijoella (ja Hiitolassa) pahin pula elintarvikkeista oli jo ohitettu. Viime katsauksessa totesimme, että jauho- ja leipäkorttiannoksia oli voitu korottaa koko maassa. Elintarvikepula oli koko ajan ollut paljon suurempi Laatokan koilliskulman kunnissa. Siellä vallitsi osittain suoranainen nälänhätä.

Idän suunnan pitäjistä vaeltaneet kerjäläiset eivät olleet harvinainen näky Kurkijoellakaan. Kunnanvaltuusto käsitteli asiaa kokouksessaan.

Käkisalmen Sanomat 27.5.1919:

”Esitettiin sosialihallituksen kirjelmä, koskewa kerjäläistulwan ehkäisemistä kunnassa. Waltuusto päätti kääntyä Impilahden, Salmin ja Sortawalan kuntien puoleen kirjelmällä, jossa kehoitetaan niitä hoitamaan köyhiään kotiseudullaan, joka nyt käy hywin päinsä kun wiljaa on saatu ulkomailta riittäwästi. Kun omassa kunnassa ei ole kerjäläisiä, ei kirjelmä siinä suhteessa aiheuttanut mitään toimenpiteitä.”

Espanjantautia

Koko Euroopassa raivonnut ja kymmeniä miljoonia ihmisiä tappanut espanjantauti (influenssaepidemia) oli tehnyt tuhojaan jo edellisvuonna – niin punavankileireillä kuin kaikkialla Suomessa. Ei ollut harvinaista, että tautiin menehtyi useampia saman perheen jäseniä.

Käkisalmen Sanomat uutisoi tällaisesta, samaa kurkijokelaista sukua Jaakkimassa ja Kurkijoella kohdanneesta surusta. Uutisessa on kuitenkin virheitä: Poskiparran suvusta kuoli tuolloin vain kolme jäsentä, ei neljää. Jaakkimassa kuoli 7.5.1919 vain aviopari Antti Poskiparta (syntyisin Kurkijoen Mikrilästä) ja hänen puolisonsa Miina (o.s. Sonni). Samana päivänä 7.5. kuoli Kurkijoen Mikrilässä Antin – ei siis Miinan – veli Heikki Poskiparta. Sekaannus johtui ilmeisesti siitä, että heidät kaikki näytetään haudatun Kurkijoelle ja yhtä aikaa, 14.5.1919.

Käkisalmen Sanomat 17.5.1919:

”Espanjantaudin tuhot. Kuwaawana esimerkkinä siitä kuollettawuudesta, mikä espanjankuumeella nykyisin on, kerrottakoon, että äskettäin kuoli Jaakkiman pitäjän Kostamojärwen kylässä tähän tautiin erään talon wäki sukupuuttoon melkeinpä samana päiwänä. Taudin uhriksi joutui nimittäin talollinen Antti Poskiparta, weljensä Heikki Poskiparta ja waimonsa Miina Poskiparta. – Heidät haudattiin wiime keskiwiikkona. Hautauspäiwänä kuoli espanjantautiin niinikään Miina Poskiparran weli Kurkijoen Mikrilän kylästä.”