Kurkijokelaisuus elää Jaalassa

– Katsokaa nyt, tämä maisemahan on ihan samanlainen kuin Elisenvaaraan mentäessä, en yhtään ihmettele, että ukot aikoinaan ostivat rappiolla olleen kartanon tilan, kertoilee Aimo Jälkö ja muistelee isänsä sanoneen kurkijokelaisten sijoituspaikaksi osoitetusta Loimaasta: ”Eihä siel oo vettäkää ko kaivoss.”
Tie polveilee mäen vierustaa, alla viljapeltoja. Välillä pilkistää vettä, pienempää lampea tai suurempaa Kymijoen vesistöä. Talot mäen rinteillä – kuin maisema Kurkijoella, mutta olemme kuitenkin Kymenlaaksossa ajamassa ikivanhaa ylistä Viipurintietä.

Jälkön perheessä vastuu on siirtynyt seuraavalle polvelle. Veli-Matti palasi 9 vuoden maailmalla olon jälkeen takaisin Jaalaan ja vastaa nyt leipomotoiminnasta ja Verlan Makasiinikahvilasta. Ville-Pekka otti hoitaakseen maanviljelyksen.

Ruokaa käsityönä

– Mie ne olen suunnitellut, Aimo Jälkö toteaa maistuvista vesirinkeleistä.
– Iitin maatilatorin pitäjä haikaili vesirinkeleitä torille myyntiin. Siitä alkoi kehittelytyö, joka johti nykyiseen tulokseen, jossa on mukana spelttijauhoa. Rinkelimunkitkin ovat Aimon kehittelemiä, ”salaisena” mausteena muskottikukka.
Aimo Jälkö perusti leipomoyrityksen maanviljelyn oheen vuonna 1988. Talon alakerrasta kunnostettiin leipomotilat. Ideana ”Ruokaa käsityönä”.
– Vaimo Eija on ”leipomahullu”, Jälkö toteaa hyväntahtoisesti ja kertoo, että hänen oli pakko oppia leipomaan, kun vaimo työskenteli kodin ulkopuolella.
– Mie olen syntynyt tässä huoneessa vuonna 1952, sanoo Jälkö esitellessään leipomon paistamoa. Talo valmistui 1953, sitä ennen asuttiin tässä, sitten tästä tehtiin sikala. 2007 Leipomo siirtyi talon alakerrasta leipomoksi remontoituun navettaan.
Tilat ovat edelleen aktiivisessa käytössä, sivuun on kunnostettu keittiötilat. Siellä valmistuvat Jaalan Verlan maailmaperintökohteen kahvilan ruuat. Syksyksi on valmistumassa kahviotilat, jotka soveltuvat Kimolan kanavaa kunnostamaan tuleville työpaikkaruokalaksi.
Perinne jatkuu, kokiksi valmistunut poika Veli-Matti on palannut kotiseudulleen ja pyörittää toimintaa. Hän on kehittänyt spelttihapanjuurileivän ja saapuu juuri kierroksemme lopussa Verlasta kädessään ämpärillinen ruusun terälehtiä, jotka on suunniteltu laitettavaksi seuraavan päivän salaattiin.
– Perusaineilla mennään. Oma vilja, siinä on laatutakuu, tiedämme, että jauhot ovat tuoreita. Rukiin olen tähän asti jauhanut kotitarvemyllyssä, muut tulevat läheisestä Jalon myllystä, kertoo Aimo.

Sahausta 50 vuotta

Arto Äikää esittelee sahan rakennuksia ja toimintaa. Taustalla suuri vannesaha, jolla tehdään ”ylisuuria” töitä ja erikoistilauksia.

– Olen sahannut yli 50 vuotta, kertoo Kurkijoella syntynyt Arto Äikää.
Vuorilahden kartanossa oli saha, jossa sahattiin tarvepuut. 40 vuotta sitten Äikäät ostivat oman sahan, sahaus on hoidettu maanviljelyn ohessa.
– 20 vuotta sitten perustimme Kimolan Puu Oy:n.
– Tuotteita meni Loimaan suunnallekin, sahasin paljon Mellilän hirsityölle, kertoo Äikää, joka äidin puolelta on Pöytyän seudulla asuvaa Kiiskin sukua.
Vieläkin mies työskentelee aktiivisesti sahalla vaikka sukupolvenvaihdoksessa maanviljelys jäi nuoremmalle pojalle, vanhempi poika on hoitanut sahauksen, mutta nyt hänellä on ollut paljon muita rakennustöitä. Sahaus on jäänyt vähemmälle, höyläystöitä on enemmän.
– Aamulla kello 8 tulen ja illalla samaan aikaan lähden, kertoo mies kierrättäen meitä samalla mittavan kokoisessa varastossa.
– Täällä on paljon mökkiläisiä, kesäisin asukasluku nousee nelinkertaisiksi. Pienyritykset elävät kesäasukkaista. Tämä on palveluammatti, kiteyttää Äikää vuosikymmenten kokemuksella.

– Molemmat ollaan käyty Kurkijoella ja poikasina kuunneltu vanhojen ukkojen juttuja, Jälkö ja Äikää kertovat Kurkijoki-tietämyksensä taustoja, mutta ovat samalla huolissaan tulevaisuudesta.
– Kun meistä aika jättää, niin kurkijokelaisuus häviää, on vain jaalalaisia.

Kimolan karjalaisyhteisö

– Kurkijokelaiset kunnallismiehet: Rouhiainen Alholta, Torikka Riekkalasta, Siira Saviilta, Äikää ja Jälkö Ihojärveltä ostivat Vuorilahden (Bergvik) kartanon Jaalan Kimolan kylästä 1945 (nyk. Kouvolaa)

– Kartano jaettiin arpomalla, n. 20 ha peltoa ja n. 60 ha metsää kullekin

– Yhteisomistukseen jäi sorakuoppa, sammalsuo

– Kartanon ostajien lisäksi Kimolaan muutti Kurkijoelta mm. Jaakko Heinonen, Eino Kojo, Pekko Valkeapää, Viljo ja Esa Kuokkanen, Erkki ja Eino Nenonen

– Lisäksi rautulaisia, joiden virallinen sijoituspaikka kylä oli

– Kylähistoriikki tekeillä

– Nyt kurkijokelaisia löytyy 11 talosta