Haapavaara – Kurkijoen läntisin kylä

Haapavaara ei ollut maarekisterikylä. Siksi sen alueella kartassa on seuraavien rantakylien nimet: Hämeenlahti, Korpisaari, Levonpelto, Pohjii, Rahola, Riekkala, Savii ja Sillankorva. Näiden kylien asukkaille oli annettu lisämaita eli salopalstoja Haapavaaran alueelta, joka oli ollut aina viime vuosisadan alkuun saakka lähes asumatonta metsästäjien ihannemaata.

Puintitalkooväkeä tauolla naapurimme Yrjö Riikosen tilalla Haapavaarassa. Kurkijoki-museon arkisto.

Kylän kehitys sai sysäyksen vasta 1900-luvun alussa, kun sinne alkoi tulla uudisasukkaita sieltä rantakylistä raivaamaan peltoja ja rakentamaan taloja. Kylän soista, jotka olivat erittäin ravinnerikkaita, sai hyviä peltoja ja se houkutteli tulijoita.
Rakentaminen tapahtui oikein ”Amerikan vauhdilla”, kuten Kurkijoki kylästä kylään kirjassa kerrotaan. Näin ollen ennen sotia alueella oli jo 72 rakennettua kiinteistöä, joista vain viisi oli kesäkäytössä olevia karjamökkejä.
Kylä sai kansakoulun 1922 ja sitten kaksi vuotta myöhemmin opettajaksi Esteri Kaaprolan, joka oli tehtävässään viimeiseen lähtöömme saakka. Koulu oli sivistysharrastusten keskus ja nuorisoseura oli hyvä kokoava voima raskaan työn vastapainoksi.
Seudulle saatu Haapavaaran kehätie ja sitten 1937 alkanut junaliikenne Elisenvaaran – Lappeenrannan radalla olivat suuria piristysruiskeita taloudelliselle kehitykselle. Haapavaaran pysäkillä oli myös sivuraide, jossa lastattiin seudun tuotteita markkinoille vietäviksi. Pysäkillä oli myös ratavartijan ja pysäkinhoitajan asunnot ja vieressä kauppa.
Lohkomispöytäkirjat kertovat, että niissäkin toimituksissa saivat useat talot maita omikseen. Kuokat ja kanget heiluivat ja kaskisavut kohosivat ilmoille, kun Haapavaaraa asutettiin ja rakennettiin.
Nyt nuo raskaalla työllä raivatut pellot vallataan taas uudelleen, kun metsä levittäytyy pelloille. Naapurimme ei niitä peltoja tarvitse, mutta ottaa silti piti! Karjankellojen äänikään ei enää kaiu laidunmailla. Voi vain kysyä, kuinka kauan näin jatkuu?

Eino Vepsä