Sanomalehtikatsaus tasan 100 wuoden takaa

Kirjeenwaihtajamme AK Kurkijoki-Seurasta (www.kurkijokiseura.com) lennättää lehdellemme seuraawia uutisia Kurkijoelta tasan 100 wuotta sitten, joulukuussa 1917:

Joulukuun 4. päivänä eduskunnan vastikään asettama Senaatti (hallitus) antoi eduskunnalle esityksensä Suomen riippumattoman, tasavaltaisen Suomen hallitusmuodoksi. Samalla senaatti antoi eduskunnalle Suomen valtiollista itsenäisyyttä koskevan tiedonannon. Se oli laadittu Suomen Kansalle osoitetun senaatin itsenäisyysjulistuksen muotoon. Eduskunta ryhtyi käsittelemään senaatin esitystä.

Kaikki puolueet eduskunnassa halusivat Suomen itsenäisyyttä

Toteuttamistavasta ei oltu yksimielisiä. Sosiaalidemokraatit sanoivat, että porvarienemmistöön johtanut lokakuun eduskuntavaalien tulos oli laiton, joten asiaa ei voi käsitellä. Porvaripuolueet esittivät Suomen senaatin esityksen hyväksymistä, Leninin johtamalta Venäjän bolsevikkihallinnolta enää kysymättä. Sosialidemokraattien esitys oli, että itsenäisyys oli toteutettava sopimuksin Venäjän hallinnon kanssa. Asiasta äänestettiin 6.12.1917. Itsenäisyysjulistus hyväksyttiin porvaripuolueiden äänin 100–88. Sosialidemokraatit vastustivat esitystä.
Asiaa tuskin huomasi lehdistössä. Kyllä se siellä oli, hädin tuskin muusta uutisoinnista erottuvana. Tämä tuntuu oudolta nyt, kun juhlimme joulukuun 6. päivää Suomen 100-vuotispäivänä.
Keisari Nikolai II:n kaatuminen maaliskuun vallankumouksessa ja Suomen sortolakien kumoaminen olivat saaneet suuria otsikoita lehdistössä, kansa juhli ja riemuitsi. Ilmeisesti kansalaiset (eivätkä sanomalehdetkään) eivät pysyneet mukana asioiden lukuisissa käänteissä vuoden aikana.
Joku äänestys eduskunnassa ei huutavaa elintarvikepulaa poistanut, väkivaltaiseksi yltynyt vastakkainasettelu maassa ei enää jättänyt tilaa tunnistaa asioiden merkittävyyttä. Ja toisaalta, vasta vuonna v. 1919, silloisen hallituksen päätöksellä, 6.12. julistettiin Suomen itsenäisyyspäiväksi.

Lehdistö hiljaa itsenäisyysjulistuksesta

Palstanpitäjä etsi innokkaasti Karjalan lehdistä, miten itsenäisyysjulistus otettiin vastaan Kurkijoella. Ei osunut silmään, toisella yrityksellä löytyi yksi uutinen, jossa asiaan viitattiin.
Helsingin Sanomistakaan ei löydy ”Suomi julistettu itsenäiseksi” – otsikoita. Torstain 6.12. numerossa HeSa kertoo eduskunnan toimista samalla palstalla ja samoin kuin minkä tahansa päivän uutisista. Senaatin itsenäisyysjulistus ”Suomen Kansalle” julkaistiin lehdessä kuitenkin eduskuntauutisten yhteydessä, varsin vähäeleisesti. Perjantaina 7.12. itsenäisyysjulistus esiintyy päivän tapahtumia käsittelevän uutisoinnin johdannossa, sivulauseessa:
Helsingin Sanomat 7.12.1917:
”Hallituksen esitykset eduskunnassa. Huomattavia lausuntoja uudesta hallitusmuodosta lähetekeskustelussa eilen. Kun eduskunta oli eilen päiwällä tehnyt päätöksen Suomen julistamisesta itsenäiseksi tasavallaksi, ryhdyttiin käsittelemään tähän istuntoon pöydälle pantuja hallituksen esityksiä…”
Lehdistä löytyi yksi Kurkijoki-uutinen, jossa mainittiin 6.12. tapahtumat Helsingin eduskunnassa. Se oli Käkisalmessa ilmestyneessä työväenlehdessä ja sekin vasta joulun alla. Uutisessa ei itsenäisyysjulistusta kannatettu.
Sanomalehti Työ 20.12.1917:
”Kurkijoen sosialidemokraattisen kunnallisjärjestön kokouksessa keskusteltiin Suomen itsenäisyyskysymyksestä, jossa asetuttiin eduskuntaryhmän menettelyn kannalle asian eri vaiheissa”.

Kurkijoella juhlittiin itsenäisyyttä

Punainen leijonalippu toimi Suomen lippuna toukokuuhun 1918 asti.

Vaikka tapahtuma ei uutiskynnystä ylittänytkään, Kurkijoella kuitenkin juhlistettiin itsenäisyyspäätöstä. Kurkijoen suojeluskunnan johtajana toiminut Lopotin kansakoulun opettaja Frans Karrakoski kertoo Kurkijoen historia – teoksen IV-osassa:
”Sunnuntaina joulukuun 14. vietettiin VPK:n talossa lyhyt juhlatilaisuus. Johannes Räkköläinen toimitti punaista silkkikangasta ja maalari Valkeala maalasi sen keskelle keltakuvioisen leijonan. VPK:n lipputangossa liehui komea itsenäisyyslippu. Kirkonmenojen jälkeen täyttyi juhlasali yleisöstä. Kanttori Siilas Palmun orkesteri soitti, rovasti Arokallio puhui itsenäisyysjulistuksen merkityksestä ja pastori Emil Nyholm piti loppurukouksen.”
Karrakoski kertoo, että punakeltainen leijonalippu oli käytössä kaikissa myöhemmin Kurkijoella pidetyissä vapaussodan sankarihautajaisissa.
Rovasti Arokallio oli kansanedustaja ja eduskunnassa päättämässä itsenäisyysjulistuksen hyväksymisestä. Hakematta tulee mieleen, että olisikohan hän Kurkijoelle Helsingistä palattuaan sanonut, että kyllä asia juhlatilaisuuden väärti on.