Sinne missä he asuivat kerran

Janosimme nähdä Kurkijoella sukujemme Kalinien ja Saarikarien (ent. Sandberg) asuinpaikkoja. Ehkäpä kivijalan tai pystyssä olevan navetan seinän. Löytyisikö kodin perustukset tai jokin konkreettinen esine kasvillisuuden, kaatuneiden puiden ja sammalten seasta? Merkki kodin paikasta, joka joskus oli ollut täynnä elämää, iloa ja tömistystä.
Pertti Kalinin ohjeiden mukaisesti olimme pakanneet reppuun matkaeväiden lisäksi myös joka väliin tarvittavaa myönteistä seikkailumieltä. Sitä löytyi jokaiselta ja ilmapiiri suorastaan kihisi uteliaisuutta ja yritystä löytää jotakin, mitä tahansa asumiseen liittyvää johtolankaa. Polku, marjapensaat, puusto, maassa olevat kaivanteet, lahonneet aidanpätkät, luhistuneet tulisijat, saunat ja navetat johdattivat meidät oikeille jäljille.
Kaikkialla maasto näytti nyt paljaalta, kuten se oli ollut yli 100 vuotta sitten ennen rakennuksia – tuohon kumpareelle laitan talon ja tuohon navetan, tuonne kuusikon juureen saunan ja pellot tuonne joen suuntaan.
Nyt vain piti ratkoa, että mihin kohtaan nuo rakennussuunnitelmat oli aikoinaan tehty.
Nyt tiedämme enemmän, olemme jostakin kotoisin.

Kalinin 7 veljestä

Kalinin seitsemän veljeksen kotikonnuille

Ensimmäisenä tavoitteena oli löytää kasvillisuuden, kaatuneiden puiden ja sammalten seasta Kotavaara-joen töyräältä kodin paikka, jossa Oskar (1895), Axel (1897), Herman (1899), Viktor (1901), Emil (1904), Alfred (1906) ja Edward (1909) viettivät poikamaisen vauhdikasta elämäänsä vanhempiensa Oton (1866) ja Edlan (1869) kanssa.

Kohti Otto ja Edla Kalinin pojan, Oskarin, kotitalon perustuksia

Nousimme tietäpitkin avaralle Huutomäelle, jossa Soikkelin suurperhe aikoinaan asusti kahta taloa. Tie jatkui Soikkelin talolta alas mäkeä ja tienpäästä kääntyi oikealle polku ylittäen Kotavaara-joen, jossa sijaitsee Oskarin ja Vilman, Pertti Kalinin isän ja äidin kotitila.

Kohti Saarikarien kotitalon perustuksia

Jatkoimme kävelyä jonkin matkaa metsätietä nousten loivaa rinnettä, jolloin saavuimme Saarikarin pihapiiriin. Mahtavat tallin ja navetan kiviperustukset odottivat meitä siellä puiden seassa.
Taas oli syytä avata kuohuvaa, kolmas etappimme oli saavutettu.
Löytyi talon astinporras ja kivijalkaa ja mikä riemastuttavinta, löytyi puutarhan perustuksia.
Saatoimme ottaa mukaan raparperin alkuja, viinimarjan oksia, jotka nyt kasvavat uutta elämää Kiskossa, Salossa. Joskus näistä puutarhan aarteista tehtiin piirakkaa ja mehua 17 henkiselle Saarikarin perheelle.
70 vuotta ne ovat olleet ilman poimijaa: omenapuut tuottaneet itsekseen omenoita, raparperit maistuvia varsia ja pensaat marjoja.

Jaana Sarpaniemi

Raparperipiirakka

Kurkijoen raparpereista

100 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2,5 vehnäjauhoja
1/2 dl kookoshiutaleita
1 tl leivinjauhetta
7 ”sormenpaksuista” vartta eli n. 1/2 litraa raparperia
Mantelilastuja

Raparpereiden päälle
3/4 dl ruokosokeria

Marenki
3 munanvalkuaista
1 dl tomusokeria

Sekoita voi ja sokeri vaahdoksi, lisää rivakasti muna ja sitten jauhot sekä leivinjauhe.
Laita vuokaan, päälle raparperit ja ruokosokeri. Paista 200 asteessa 15-20 min, sitten päälle marenki ja uuniin vielä 5 min.
Päälle voi ripotella myös mantelilastuja.