Karjala mielessäin – Mari-Anna Stålnacke

Koetko itsesi karjalaiseksi?
Kyllä, koen olevani jopa enemmän karjalainen kuin suomalainen.

Karjalaisella luonteenlaadulla pärjää Mari-Annan mukaan joka puolella maailmaa.

Arkipäivän karjalaisuus – onko sitä?
Näen karjalaisuuden uteliaaksi elämänasenteeksi ja iloiseksi luonteenlaaduksi. Joten, kyllä, se on iso osa arkipäivää.

Millaista työtä teet?
Olen koulutukseltani teologian tohtori ja toimin vapaana kirjoittajana ja kouluttajana, teen hengellistä työtä myös somessa.

Mitä harrastat?
Perheen kanssa puuhailua, lukemista, kuntoilua, matkustelua.

Tunnetko sukujuuresi?
Tunnen. Äidin puolelta sukujuureni ovat Hiitolan mustassa mullassa. Äidin isän vanhemmat olivat Aatami ja Annamari Torvinen ja äidin äidin vanhemmat olivat Vasili ja Katri Vepsä. Molemmat Tiurolan kylästä Hiitolasta.

Kiinnostaako suvun tai Karjalan historia?
Kyllä, itsetuntemus lisääntyy, kun ymmärtää oman suvun tarinaa.

Oletko käynyt kotiseutumatkoilla?
Kävin viime kesänä (2016) ensimmäistä kertaa. En osannut odottaa mitään sen kummempaa, mutta siellä elämäni aikana kuulleista pirstaleisista sukutarinoista muodostui vihdoin eheä kuva.

Jos olet käynyt Karjalassa, kerro joku muistosi sieltä?
Kotitalomme kivijalan juurella kohotimme maljan elämälle. Karjalaisilta voidaan viedä maa, muttei karjalaisuutta. Karjalainen veri on paljon vettä sakeampaa.

Onko karjalaisuus vaikuttanut elämääsi, jos, niin miten?
Se on se karjalalainen luonteenlaatu: iloinen, avoin, puhelias, ystävällinen, avulias. Olen todennut, että näillä pärjää missäpäin maailmaa tahansa.

Karjalanpiirakka, kalakukko vai…?
Karjalanpiirakka.

Netti- vai paperilehti?
Molemmat.

Some vai tapaaminen tai puhelu?
Tapaaminen.

Onko Karjala mielessäin päivittäin, viikoittain, vuosittain, ei koskaan?
Kuukausittain