Ulkomaille kurottavan hardrock -bändin State Of Emergencyn juuria Kurkijoen Räihävaarassa

Huolellisesti ja määrätietoisesti musiikkiuraansa kehittävä, maamme suuriin lupauksiin kuuluva hardrock -bändi State Of Emergency alkaa uusimman julkaisunsa jälkeen olla valmis vaikka maailmanvalloitukseen. Karjalaisittain bändi on erityisen kiinnostava, sillä puolella sen jäsenistä on kurkijokelaiset juuret. Erityisesti bändin basisti Antti Sahla tekee bändiharrastuksen lisäksi innolla tärkeää taustatyötä oman lehtemme Kurkijokelaisen kehittämiseksi.

Haastattelua tehtäessä Antti ja serkkunsa Pasi Sahla ovat taas totuttelemassa arkeen parin päivän keikkakierrokseltaan Tallinnaan.
-Kamojen purkuroudausta on vielä jäljellä. Mukana oli tavaraa kolmeltakin bändiltä, Antti sanoo.
Vaikka varsinaiseen maailmanvalloitukseen vielä lieneekin jonkin verran matkaa, on lähtökohta kohdillaan. Muutamia sinkkuja ja yhden EP:n julkaisseelta yhtyeeltä tuli jokin aika sitten uusi sinkku The End, joka on saanut kovasti kiitosta. Biisistä tehty musiikkivideo pyörii Youtubessa ja Spotifyssa melkoisella menestyksellä.
-Youtubessa on näyttökertoja ollut jo noin 15 000 ja Spotifyssa toistokertoja on ollut noin 70 000. Myös jotkut pienet brittiradiot ovat biisiä jo soittaneet. Kotimaan radiosoittoon on ilman levy-yhtiötä toimivilla bändeillä vaikeaa päästä. Se on tosi nihkeää, Antti miettii.
Bändin musiikin taustalta löytyy omien voimien lisäksi jo aikaisemmista projekteista muiden muassa nimekäs tuottaja Ilkka Wirtanen, joka on tullut tunnetuksi rock-yhtye Reckless Loven tuottajana. Ja kun hyvin tehdyllä uudella videolla vilisee myös rock-maailman ja fitness-kisojen ympärillä pyöriviä missikaunottaria, on näyttökertoja uudelle sinkullekin odotettavissa huimasti lisää.

Portti avattu

Omilla nettisivuillaan yhtye kertoo itsestään näin: ”State Of Emergency on rautaisella asenteella keikkapaikat liekkeihin räjäyttävä Hard Rock -pumppu, joka tarjoilee yleisölleen 530 kg silmänruokaa ja samaan hintaan korvia hivelevää rokin mäiskettä.”
Peräti kuusimiehisen bändin syntysanat on lausuttu Pöytyän nurkilla jo kaksitoista vuotta sitten. Sahlan katraasta soittamaan ryhtyivät Antin lisäksi hänen velipoikansa Matti sekä serkku Pasi ja kitaristi Roni Lehtonen. Vuosien varrella pumppu vahvistui kun mukaan tulivat samoilla nurkilla asuneet kitaristi Pasi Vuohijoki ja rumpupatteria paukuttava Klaus Rintala.
-Me ollaan kaikki viidentoista kilometrin säteeltä Pöytyän, Karinaisten, Kyrön ja Tarvasjoen kulmilta, bändin laulajaksi vakiintunut Pasi Sahla sanoo.
Kun materiaalia oli riittävästi kasassa ja armeijat käyty, lähti bändi kunnolla vuonna 2012 keikkailemaan.
-Varsinais-Suomesta ollaan vähitellen kurotettu kauemmaksi ja on kierretty jo Oulussa, Äänekoskella ja Kotkassa saakka. Nyt sitten avattiin portti ulkomaille tuolla Tallinnan keikalla, Antti aprikoi.

Valoa ja voimaa

State Of Emergencyllä on silmänruoan lisäksi tarjottavana tuhtia kitarakäsittelyä, huikeita soundeja, vahvaa laulua, omia hyviä biisejä sekä kunnon valoshow.
-Visuaalisen puolen pitää olla kunnossa. Se luo näyttävyyttä. Siitä saa yleisö paljon enemmän kuin pelkän musiikin kuuntelusta. Se auttaa myös meitä antamaan voimaa yleisölle, Pasi sanoo.
Antinkin mielestä valot ovat tärkeät.
-Vanhan liiton muusikot ovat sanoneet, että kannattaa maksaa ennen kunnon valomiehelle kuin miksaajalle, Antti analysoi.
Onko uusi sinkku The End nyt sitten sitä loppuunhiottua, oikeaa stateofemergency-linjaa?
-Me haluamme tehdä monipuolista musiikkia. Seuraava sinkku on todennäköisesti huomattavasti rauhallisempaa ja menee ihan eri ääripäähän. Toki rock-genressä pysytään. Emme me halua kategoroitua johonkin tiettyyn linjaan. Me tehdään omanlaistamme musiikkia, ja jos biisistä tulee hyvä, se äänitetään, Pasi sanoo.
Musiikkimaailma on muuttunut sillä tavalla, ettei esimerkiksi pitkäsoittoja enää monikaan tee.
-Se on kallista ja musiikin levityskanavat löytyvät netistä. Jos tekee pitkäsoiton, saattaa sinne tulevista biiseistä osa ”mennä hukkaan”.

Ruisrock tähtäimessä

State Of Emergencyn muusikoille keikkailu ei ole päätyötä, vaan jokaisella on siviiliammattinsa.
-Ammattimme vaihtelevat it-asiantuntijoista leipuriin, rakennustyömiehestä merentutkijaan ja insinööriin, koodaamisen ja it-alan parissa itse ahkeroiva basisti Antti Sahla sanoo.
Keikkoja kuitenkin riittää tasaiseen tahtiin parikymmenen esiintymisen vuosivauhdilla. Treenikämppä löytyy Karinaisista.
-Me uskomme siihen, että rock on ja pysyy. Tietenkin trendit muuttuvat ja nyt näyttäisi taas siltä, että rock tekee paluuta, vaikka eihän se mihinkään ole koskaan kadonnutkaan, bändin laulaja Pasi Sahla miettii.
Keikkapaikoista yksi olisi mieluisin.
-Ruisrock. Sieltä on nuoruudesta mukavia muistoja. Tosin sielläkään ei enää kunnon rockia juurikaan kuule, Pasi pohtii.
Poikien mieluisin Ruisrock -muisto on se, kun Sahlan nuorisojoukosta Pasi vielä oli rummuissa, Antti bassossa ja Matti kitarassa. Laulaja puuttui.
-Me olimme pyörimässä Ruisrock -viikonloppuna Turussa. Oli lauantai, eikä sille päivälle ollut meillä lippuja. Kuljeskelimme keskustassa ja Hamburger Börsin luona huomasimme Ville Valon siellä. Minä taisin olla hädin tuskin ainoa täysi-ikäinen, mutta päätimme pistellä häntä jututtamaan. Ville osoittautuikin mainioksi kaveriksi ja ehdottelimme, että hän voisi tulla bändimme laulajaksi. Ville naureskeli, että olisi kyllä siinä omassa HIM-yhtyeessä vielä hommia, Antti muistelee.

Karjalaisuus kolahtaa

Haastattelun sokerina pohjalla Antti ja Pasi puhuvat mielellään ja innoissaan karjalaisista juuristaan.
-Mun, Matin ja Pasin isoisä on lähtöisin Kurkijoen Räihävaarasta Korpimäki -nimiseltä kotipaikalta. Sieltä hän on lähtenyt 13-vuotiaana evakkoon, Antti aloittaa.
-Niin, ja heittänyt lähtiessään kotiavaimet tallin ylitse metsään, Pasi lisää.
Serkukset Antti ja Pasi ovat käyneet Kurkijoella muutamaankin kertaan.
-Minä olen käynyt kolme kertaa, ja Pasi pari kertaa. Kotipaikoilla on kierrelty. Isoisä oli kuoroissa mukana, mutta mikään pelimanni hän ei kuitenkaan ollut.
Karjalaisuus on vahva voima rokkareissakin.
-Historia kiinnostaa ja karjalaisuus tuntuna on voimakkain juuristamme. Pienestä saakka on kuultu tarinoita ja nähty isovahemmillamme Kurkijokelainen -lehteä.
Antille Kurkijokelaisesta on tullutkin rakas ja tärkeä viestintäväline.
-Taisi olla vuoden 2009 paikkeilla, kun tein Turun ammattikorkeakoulun opintoihin liittyvässä projektissa nettisivuja Kurkijokelaisen 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi sekä Parhaat jutut -kirjasta. Se johti työharjoitteluun Kurkijokelaiseen ja nuorisotoimikunnan perustamiseen. Tehtiin dvd-projekti Kurkien kutsu ja viimeksi saatiin kuntoon Kurkijokelaisen verkkolehti, miettii aktiivisesti lehden toimitusneuvoston jäsenenäkin työskentelevä Antti Sahla.

Jukka Saarinen