Karjala mielessäin – Nina Talvela
Karjala mielessäin -palstalla tapaamme aktiivisia eri aloilla toimivia hiitolais- tai kurkijokelaisjuurisia henkilöitä. Monen juuret ovat hajaantuneet usealle taholle ja kuulemmekin, onko heillä Karjala mielessäin päivittäin vai ei koskaan.
Koetko itsesi karjalaiseksi?
Minut on lapsuudesta asti kasvatettu karjalaiseen identiteettiin, vaikka olenkin asunut koko ikäni Uudellamaalla. Tunnen itseni etnisesti karjalaiseksi, mutta totta kai minussa on myös aimo annos itäuusmaalaisuutta.
Keskiaika kiinnostaa espoolaista Nina Talvelaa ja hänet voi tavata vaikka keskiaikatapahtumista kehräämässä värttinällä.
Arkipäivän karjalaisuus – onko sitä?
Arkipäivän karjalaisuuteni ilmenee pitkälti kiinnostuksena karjalaiseen perinteeseen sekä erityisesti Laatokan-Karjalan historiaan ja perinneaineistojen keruuaikaan, eli pitkälti 1800-lukuun. Myös uusiin ihmisiin tutustuessa tulee toisinaan puheeksi, mistä päin näiden suvut ovat, ja siten myös sukujuuret Karjalassa käydään usein läpi puolin ja toisin.
Millaista työtä teet?
Olen nimikkeeltäni museolehtori kulttuurihistoriallisessa museossa, vaikka kuluvan vuoden teenkin projektitutkijan töitä. Sodanjälkeisen muuttoliikkeen muovaamassa suuressa kaupungissa nousevat usein esiin ihmisten juuret muualla Suomessa ja maailmalla. Museotyö auttaa ihmistä sekä löytämään omat juurensa että kasvattamaan uusia, vahvoja siteitä nykyisen asuinpaikan maaperään.
Mitä harrastat?
Harrastan kädentaitoja ja historianelävöittämistä sekä musiikkia. Historian suhteen olen erityisen kiinnostunut viikinkiajan ja viime vuosisadan taitteen pohjolasta, mutta keskiaikatapahtumistakin minut voi toisinaan löytää. Minua kiehtovat mahdollisimman alkuperäiset materiaalit ja työtavat, ja pidänkin mm. värttinällä kehräämisestä, neulakinnastekniikasta ja maatiaiskasveista ja -eläimistä. Omia lampaita minulla ei vielä ole, mutta kaksi lapinkoiraani toimivat erinomaisina kehruumateriaalin tuottajina! Kädentaidot ovat koreuden lisäksi pitäneet meidät ihan konkreettisestikin hengissä läpi vuosituhansien, joten vanhoja taitoja ei sovi unohtaa!
Tunnetko sukujuuresi?
Varsinaista sukututkimusta suvussamme on tehty isoäitieni (Bragge ja savolaissyntyinen Pennanen) sukujen puolelta. Koen tuntevani sukuni kohtalaisesti – toisen isoisäni isä, mylläri Kalle Tirri oli kotoisin Kurkijoelta, ja Lasosen suku asui hyvin pitkään Hiitolassa.
Kiinnostaako suvun tai Karjalan historia?
Historiahan nyt kiinnostaa minua aina! Sukuhistoria kiinnostaa erityisesti henkilöiden omakohtaisten kokemusten tasolla. Sukuhistoria kytkeytyy suurempaan kuvaan historian suhteesta karjalaisten arkeen. Mikrohistoriallinen katsantokanta ihmisen elämäntaipaleeseen ja yksilön selviytymiseen saa historian suuretkin sysäykset näyttäytymään konkreettisesti jokapäiväiseen elämään vaikuttavina ilmiöinä.
Oletko käynyt kotiseutumatkoilla?
Vuonna 2008 osallistuin Irma-tätini kanssa matkalle Hiitolaan ja Kurkijoelle, jolloin kävimme myös sekä isäni että äitini sukujen kotitilojen paikoilla Tausjärven rannalla. Sen lisäksi olen kiertänyt Laatokan ja matkustanut kahdesti Vienan Karjalaan. Kotiseutumatkailu houkuttaa, ja käyn varmasti Hiitolassa ja Kurkijoella vielä uudemmankin kerran.
Jos olet käynyt Karjalassa, kerro joku muistosi sieltä?
Sekä isäni että äitini synnyinkodit sijaitsevat yhäkin kauniin Tausjärven rannoilla parin kilometrin etäisyydellä toisistaan. Talvelan ja Lasosen taloista ei ole enää jäljellä kuin joitakin rakenteita villiintyneessä luonnossa, vaikka Tausjärven ympäristö onkin kansanpuistoaluetta ja siten paremmin säilynyt kuin moni muu alue.
Kesäkuun lopulla 2008 kävelimme tätini Irman kanssa Tausjärven kylätietä sukujeni maille. Molempien talojen paikalla kukkivat lapsuuteni lempikukat, keisarinliljat, ja juhannusruusut lopettelivat loistoaan. Molempia olivat molemmat mummini istuttaneet myös uusien kotitilojensa pihoille Porvooseen ja Nakkilaan, ja siellä ne kukkivat yhä kesäisin.
Terttu-tätini oli mainostanut Lasosten rantaa mainiona uimapaikkana, joten seikkailin pusikon läpi rantaan ja pulahdin veteen. Vesi oli viileää ja puhdasta. On suuri onni, että Tausjärvi on säilynyt näihin päiviin asti kauniina ja puhtaana.
Onko karjalaisuus vaikuttanut elämääsi, jos, niin miten?
Koulutukseltani olen folkloristi (FM), jonka myötä olen erityisen viehättynyt kansanperinteestä ja -kulttuurista. Karjalainen taustani on saanut minut myös kiinnostumaan erityisesti itäsuomalaisesta perinteestä.
Pro gradussani yhdistin kaksi kiinnostuksen kohdettani: sen aiheena olivat naisten kädentaidot eteläkarjalaisessa ja eteläsavolaisessa uskomusperinteessä ja kansanrunoudessa (Kerä vieri, keträ vieri. Naisten tekstiilityöt Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan uskomus- ja runolauluperinteessä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/42849 ).
Karjalanpiirakka, kalakukko vai…?
Karjalanpiirakka on aina varma tapaus!
Netti- vai paperilehti?
Molemmissa on puolensa – toinen on nopeaan, toinen hitaampaan lukemiseen. Uutiset luen yleensä kätevästi nettilehdestä aamubussissa.
Some vai tapaaminen tai puhelu?
Puolensa näissäkin, mutta somen kautta tavoittaa väen nykyisin kaikkein kätevimmin.
Onko Karjala mielessäin päivittäin, viikoittain, vuosittain, ei koskaan?
Varmaankin suurin piirtein viikottain monista eri syistä.
