Kansanedustaja vaali karjalaisuutta – Kaapro Huittisen suku lähti Huittisista Kurkijoelle

Käkisalmen lääni joutui Stolbovan rauhassa Ruotsin vallan alaisuuteen vuonna 1617. Kuningas Kustaa II Adolf määräsi koko valtioon luterilaisen uskonnon Ortodoksit eivät halunneet luopua uskostaan, ja monet heistä pakenivat tai heidät karkotettiin Venäjälle. Sen seurauksena esimerkiksi Kurkijoella jopa 90 prosenttia tiloista jäi autioiksi. Uusia asukkaita houkuteltiin tiloille ympäri maata viiden vuoden verovapauden turvin. Karjalaan lähtijöitä oli täältä Huittisistakin.
Huittisen suvun talon sijainniksi oli merkitty autio Aromäen tila Lapinlahden kylässä. Kylä oli Kurkijoen pohjoisimpia kyliä, josta oli matkaa kirkolle 17 kilometriä. Tila oli ollut vauras keskikokoinen tila, jonka pinta-ala metsineen oli 70 hehtaaria. Tilalla viljeltiin heinää ja rehua karjalla. Uudenkaupungin rauhan jälkeen tehdyssä luettelossa Lapinlahden kylän asukkaaksi on merkitty Johan Tyniss Huittin. Ilmeisesti hän oli Huittisista lähtenyt suvun esi-isä.
Huittisen suku oli ahkeria maanviljelijöitä. Vanhin poika jäi yleensä viljelemään tilaa, ja avioliitot solmittiin tarmokkaiden kurkijokelaistyttöjen kanssa. Niinpä kurkijokelaiset totesivat ”kyl ne huittiset ovat kovia tekemään töitä vaan ei ne haasta mittää”.
Jostakin syystä Lapinlahden tila myytiin vuoden 1900 tienoilla. Sen tilalle ostettiin tila Mikrilän kylästä Raholan mäeltä. Perheessä oli kymmenen lasta, ja heidät kaikki koulutettiin ammatteihin. Vanhin lapsista oli Capriel Erikinpoika eli Kaapro, joka oli syntynyt 1893.

Kaapro Huittinen syntyi Kurkijoen Mikrilässä vuonna 1893.

Kaapro suoritti kansakoulun jälkeen keskikoulun tenttimällä. Sen jälkeen hän kävi kansanopiston Otavalla ja maamiesopiston. Kansalaissodan huhtikuussa 1918 hän haavoittui Savon rintamalla jalkaa, mistä jäi vamma loppuiäksi. Avioliiton Kaapro solmi Otavan opiston käsityönopettajan Hilja Huumosen kanssa, josta tuli tarmokas emäntä.
Jo kouluaikana Kaapro oli kiinnostunut politiikasta. Hän liikkui isänsä Erikin kanssa kylillä perustamassa maalaisliiton kyläyhdistyksiä ja pitämässä puhetilaisuuksia. Noin vuoden 1925 aikoihin alkoi poliittinen toiminta, ja Kaapro valittiin Maalaisliiton puheenjohtajaksi. Myöhemmin hänestä tuli pitkäaikainen Kurkijoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Hän asettui ehdolle vuoden 1927 eduskuntavaaleissa, mutta äänimäärä ei aivan riittänyt läpimenoon. Seuraavissa vaaleissa hän tuli valituksi ja toimi kansanedustajana vuoteen 1945 asti. Kaapron ollessa Helsingissä Hilja hoiteli taloa työnjohtajan kanssa mallikelpoisesti.

Sotaa pakoon Helsinkiin

Talvisota alkoi yllättäen 30.11.1939. Samana päivänä alkoivat Elisenvaaran pommitukset. Koska Elisenvaara oli vilkas risteysasema, asemaa ja sen ympäristöä pommitettiin lähes joka päivä, Lähellä sijaitsevalle Raholan tilalla pommituksen äänet ja savunhaju olivat jokapäiväisiä. Pommikoneet lensivät lähes talon yllä, ja monta kertaa talosta paettiin metsään karkuun. Jouluna oli raju pommitus, ja tapaninpäivänä perhe oli koko päivän metsässä pommeja paossa. Yöt olivat raskaita, kun askareet tehtiin pimeässä ja nukkuminen jäi vähiin. Pelko oli aina mielessä.
Sota päättyi yllättäen 13.3.1940. Evakkoon lähtö oli sitäkin nopeampi. Käskyn mukaan aikaa oli neljä päivää, viikon eväät tuli ottaa mukaan ja tarvittaessa hevosille ruokaa. Parikkalan raja oli siedettävän matkan päässä. Sinne vietiin irtaimisto, joka ehdittiin ottaa mukaan. Karja ammuttiin viimeisen päivänä navettaan.
Evakkomatka kulki Rantasalmen kautta Helsinkiin, josta Kaapro osti maatilan yhdessä neljän tutun maanviljelijän kanssa.
Jatkosota alkoi juhannuksen aikoihin 1941. Elisenvaaran valloitus aloitettiin hyökkäyksellä 6.8. Perääntyessään venäläiset hävittivät ja rikkoivat rautatien ja polttivat talot. Ilmassa oli kirvelevä savu ja ennennäkemätön hävitys.
Jonkin ajan kuluttua omille kotipaikoille pääsi tutustumaan ja niin Kaapro Huittinenkin teki. Näkymä oli ankea: Kaikki rakennukset olivat palaneet. Kellarin paikalla oli venäläisten räjäytetty tykkiasema. Muut kylän rakennukset olivat säilyneet, ja asukkaat palasivat kotipaikoilleen.
Kaapro jäi perheineen Helsinkiin ja osti tuttaviensa osuudet tilasta. Vähitellen hän kuitenkin kyllästyi Helsinkiin ja myi talon 1955. Hän osti Purolan tilan Kiskon kunnasta. Tilalla oli 40 hehtaaria peltoa. Erityisesti Hiljalle tila oli mieluisa. Vanhana isäntänä Kaapron luottamustoimet olivat vähentyneet.
Eräässä lehtihaastattelussa hän totesi olevansa peruskurkijokelainen, eikä hän kotiutunut Helsinkiin, eikä myöskään Kiskoon. Kaapro kuoli 1967, ja hänet haudattiin Kirkon kirkkomaalle 1958 kuolleen Hilja-vaimon viereen.

Ponnisteluja kurkijokelaisten hyväksi

Kaapro toimi ponnekkaasti kurkijokelaisten asuttamiseksi kotipitäjää muistuttaville alueille. Siinä onnistuttiin, kun kurkijokelaisia sijoitettiin Loimaan seudulle lähes 7000 henkeä. Tämä oli Kaaproon tarmokkaan ja peräänantamattoman ponnistelun tulos.
Kaapro Huittinen oli monella tavalla rakentamassa yhteistä Loimaata. Hän oli puheenjohtajana perustamassa Kurki-Säätiötä ja myöhemmin Kurkijoki-seuraa. Tärkeä oli saada yhteinen tietoväline, jollaiseksi nykyisinkin ilmestyvä Kurkijokelainen perustettiin. Myös kesäinen Kurkijokijuhla-perinne jatkuu edelleen. Kaapro oli innokas juhlien järjestäjä ja suosittu puhuja. Hänestä oli tärkeää pitää oma kulttuuri, tavat ja murre. Toisaalta karjaliset piti saada osallistumaan myös paikkakunnan toimintaan., ”Näin saadaan vauras yhteinen Loimaa”, totesi Kaapro Huittinen puheessaan.

Kaapron luottamustehtävät Kurkijoella

– Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kurkijoen kunnan lopettamiseen saakka 1945.
– Ajoi innolla maatalouden ja koulujen kehittämistä, henkistä tukemista, kyläteiden korjaamista ja kunnan tukea teille.
– Toimi sovittajana ranta- ja salopuolisten kylien jatkuvissa riidoissa.
– Oli Osuuskassan puheenjohtajana sekä maa- ja metsätalousjärjestöjen puheenjohtajana.
– Maalaisliiton puheenjohtaja, kannatus vaaleissa 64-68 prosenttia.
– Hilja-vaimo toimi pyhäkoulun opettajana ja lottatoiminnassa.

Kaapro kansanedustajana

– Toimi valtiovarain-, ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan jäsenenä.
– Suomen pankin tilintarkastaja.
– Suhtautui kielteisesti Lapuan liikkeeseen.
– Ajoi maanviljelijöiden asioita.
– Vastusti talvisodan päättymistä ja jatkosodan päättymiselle oli hänestä hirveät ehdot.
– Ajoi rintamamiesten asioita.
– Tärkeintä oli pienviljelijöiden ja karjalaisten aseman turvaaminen.

Erkki Poutanen
Tervu ja Vampula

Lähteet:
Kurkijoen historia nro 4
Sammoi Huittisii: Erkki ja Anna Huittisen jälkeläisten vaiheet, Huittinen Leena, 2015

Kirjoitus on julkaistu Huittisten Joulu –lehdessä 2016.