Etsinnässä isä
Osaatko sinä auttaa vanhan mysteerin selvittämisessä?
Sota loi monenlaisia kohtaloita. Ihmisiä katosi eikä heistä saatu koskaan mitään tietoa. Ihmisiä myös syntyi sellaisissa olosuhteissa, joista myöhemmin vaiettiin. Tällaisen kohtalon tuo Ira Vihreäluoto esille ja toivoo, että vuosikymmentenkin jälkeen löytyisi ratkaisun avaimia. Saksalaisten sotilaiden samoin kuin venäläisten sotavankien lapset ovat olleet pitkää hiljaisesti tiedettyjä mutta vaiettuja asioita. Nyt on viimeiset hetket yrittää selvittää asioita, joita ei välttämättä arkistojen kätköistä löydy.
Venäläiset sotavangit työskentelivät suomalaisissa maataloissa, jolloin heidän olonsa olivat varsin vapaat. Yöksi tuli vartioituina palata leiriin. SA-kuva.
Aila Kurjonen syntyi Räisälässä maaliskuussa 1944. Pian syntymän jälkeen alkoi perheen evakkomatka kauas pois syntymäseudulta. Myöhemmin selvisi, että taakse oli jäänyt kodin lisäksi tapahtumasarja, josta vaiettiin visusti seuraavat vuosikymmenet. Aila oli avioton lapsi ja oli saanut alkunsa Kurkijoella Elisenvaaran Räihävaarassa. Hänen äidillään Hilja Julkulla oli tiettävästi ollut lailla kielletty ja sen vuoksi myös salattu suhde tilalla työskennelleen neuvostosotavangin kanssa.Tilaa emännöi Ailan isoäiti, Ida Julku ja sotavankeja oli ollut enemmänkin kuin tämä yksi, sillä mm. etsityn sotavangin veli työskenteli siellä. Vangit oli Julkun tilalle toimitettu Sotavankileiri 14 alaleiriltä 2, Värtsilästä.
Muiden Kurkijoelta pakenevien tavoin perhe aloitti sodan jälkeen uuden elämän Loimaalla, Aila tosin vietiin lastenkotiin, jossa Hilja-äiti kävi häntä viikoittain katsomassa. Myöhemmin Aila pääsi äitinsä luo asumaan. Vasta Ailan ollessa 40-vuotias hänelle lopulta kerrottiin, että hänen isänsä oli ollut sotavanki nimeltään Nikolai Hasini. Aila onkin tämän jälkeen yrittänyt selvittää isänsä kohtaloa, mutta se on ollut äärimmäisen vaikeaa. Sukulaiset eivät tahdo oikein kertoa äidin suhteesta vankiin, ehkä eivät tarkasti muistakaan. Nikolai Hasini nimistä miestä ei ole edes Suomessa sotavankina ollut, lähinnä sopiva iältään ja nimeltään olisi ehkä Nikolai Mihailovitsh Hatuljev, syntynyt 1915.
Aila tyttösenä
Ailalle on myöhemmin kerrottu, että sotavanki olisi kuollut ennen palautumistaan Neuvostoliittoon. On vihjattu jopa dramaattisista käänteistä, että Ailan isoäiti olisi jollakin tavalla ollut tätä sotavangin kuolemaa järjestämässä. Ehkä näin on kerrottu, jotta Aila ei etsisi tai pitäisi toivoa yllä, sillä Kansallisarkiston tietojen mukaan kuvaukseen sopivia vankeja ei menehtynyt sotavankeutensa aikana Suomessa.
Ylipäätään sotavangit harvoin kuolivat suomalaisten siviilien käsittelyssä, vaan useimmiten kyseessä olivat vankileirien olosuhteet.
Nyt etsintään on ryhtynyt jo seuraava sukupolvi, kun Ailan tytär Tuija on päättänyt selvittää totuuden. Perheen kokemalle juurettomuudelle, eksoottisen erilaiselle ulkonäölle ja suvun salailuille halutaan nyt vihdoin loppu.
Osaatko sinä kertoa Ailan isoäidistä, äidistä tai Kurkijoen sotavangeista jotakin?
Kaikki tiedot kiinnostavat, sillä aika alkaa käydä vähiin. Jos Aila saa varmennettua isoisänsä nimen, hän voi käynnistää isänsä suvun etsinnät Venäjältä SPR:n avustuksella.
Ja lisäksi: kukapa ei haluaisi tietää isänsä nimeä, se on jokaisen perusoikeus.
Yhteydentot:tuija.arsad@elisanet.fi
Ira Vihreälehto
Erityisasiantuntija
Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry
Ira Vihreälehto
julkaisi tänä syksynä tietokirjan Tuntematon sotavanki -venäläistä isoisääni etsimässä.
Kirjassa hän kertoo omasta etsinnästään salatun ja vaietun perhesalaisuuden äärellä.
Kirjan julkistamisen jälkeen Vihreälehto on saanut paljon yhteydenottoja muilta omaisiaan etsiviltä ihmisiltä.
Tuijan ja äitinsä Ailan tarina kosketti häntä erityisesti ja hän toivoo, että vastauksia voisi löytyä Kurkijokelaisen kautta.
Facebookissa löytyy sivusto sotavanki-omaisiaan etsiville ”Venäläisten sotavankien perilliset”, siellä jaetaan vinkkejä etsijöille.
Ira Vihreälehto on lisäksi perustamassa Facebookiin sivustoa ”Kadonneet sukulaiset”, jossa voi kysellä apua muihin etsintöihin.
