Koulumuistot Karjalassa ja evakossa

Kansakoulun perustamisesta on tänä vuonna tullut kuluneeksi 150 vuotta. Suurin osa lukijoistamme on kansakoulun kasvatteja ja tässä teemanumerossa koulumuistot ovat pääasiassa. Niitä löytyy jokaiselta. Tässä mielenkiintoisia paloja 7.10. ilmestyneestä kaksoisnumerosta, jonka teema oli koulu.

Koulutuksen alkuvaiheet ja Kurkijoen kansakoulut

Meidän Kurkijoellamme ovat olleet pitkät perinteet koulutuksen alalla. Ensimmäisinä opettajina ovat olleet kotiväki ja naapurit. Useassa kodissa oli vielä ”apuopettajakin”, oven karmilaudan välissä ollut ”koivuniemen herra” eli piiska.

Tiettävästi ensimmäinen koulu, joka oli Kurkijoelle perustettu, oli pedagogio 1660-luvulla, kun Kurkijoki oli saanut kaupunkioikeudet. Tuon koulun koulumestarina toimi 1681-82 kurkijokelaisen porvarin poika Antti Antinpoika Näglick, josta 1705 tuli Kurkijoen kappalainen ja myöhemmin kirkkoherra.

Tervun kansakoululaisia. Kuvan ottamisaika ei ole selvillä, mutta taustalla oleva vuonna 1912 valmistunut puukoulu paloi ja sen tilalle rakennettiin sementistä ”Kurkijoen ylpeydeksikin” mainittu uusi koulu, jonka seinät ovat vieläkin pystyssä.

Koulu hukkui Kurkijoen kaupungin mukana aikanaan isonvihan pyörteisiin, kun Pietari Suuri valloitti Kurkijoen ja samalla koko Suomen.

Muinaiset roomalaiset sanoivat, että ”jota jumalat vihaavat, siitä he tekevät opettajan”. Kurkijoella tuntui olevan ainakin tilanne niin, että näitä jumalien vihaamia pidettiin kylissä suurissa arvoissa, olivathan he käynnistämässä monenlaisia harrastustoimintoja koulupiireissänsä ja esim. Alhon koulun opettaja Tyrni oli pitkään kunnanvaltuuston puheenjohtajanakin ja opettajana Alhossa yli 40 vuotta.

Ennen talvisotaa Kurkijoella oli 18 kansakoulua ja niistä kuudellatoista olivat omat rakennukset. Opettajia tuolloin oli kunnassa 24 yläkoulun ja 14 alakoulun opettajaa, yhteensä 38. Opettajilla oli yleensä koululla asunto, pieni navetta ja peltotilkku maatalouskäyttöön.

Talvisodan seurauksina peräti seitsemän koulua tuhoutui tulipaloissa. Ne olivat Aromäen, Elisenvaaran kyläkoulu ja Suohovin, Haapavaaran, Mikrilän, Savojan ja kirkonkylän koulut. Näistä uudelleen ehdittiin rakentamaan jatkosodan aikana vain Suohovin koulu, joka toimii kouluna nykyäänkin ainoana kouluna Elisenvaaran kunnassa. Nykyisessä Kurkijoen kunnassa on myös venäläisillä vain yksi koulu, joka sijaitsee Lopotissa.

kotiseutuneuvos Eino Vepsä

Kouluruokaa

Nehvolan koulu oli jo silloin ”edistyksellinen”, sillä koulussa oli keittola ja siellä emäntänä Toini Mecklin. Koululaisilla oli kuitenkin omat voileivät ja pulloissa maitoa. Kouluruokana oli puuroa, velliä tai jotain keittoa.

Taloista vietiin keittolaan esim. perunoita. Syksyisin kerättiin puolukoita.

Koululla oli myös jonkun matkan päässä Jussia Rahusen tilalla koulukeittolan kasvimaa. Sitä piti koululaisten käydä kesän aikana hoitamassa, kitkemässä, harventamassa ja kastelemassa. Syksyllä korjattiin tyytyväisenä sato.

Oi niitä aikoja! Kukaan ei silloin valittanut ruuasta. Pääasia, että sitä oli! Ja se vielä maistuikin.

Terttu Ketola

Koulumatkat

Kun olen rampannut tuon tien satoja kertoja, on se säilynyt muistissani pieniä yksityiskohtia myöten. Ensimmäinen kiinnostusta herättävä kohta oli heti alkumatkalla vasemmalla: vuoren seinämässä oleva musta aukko, jossa otaksuin huuhkajan pesineen. Päätin tutkia sen joskus. Tutkimatta se on jäänyt, eikä minusta ole enää sinne kapuajaksi.

Toinen mielenkiintoinen paikka oli Kiiskin tiehaarassa. Siinä oli Tuulmäen Käärmekallioon rajoittuen piikkilangalla aidattu alue, jossa juliste ”miinakenttä”. Vaikka minä kolusin Toivon ja Vesan kanssa maat ja mannut sotasaalista etsimässä, emme ottaneet askeltakaan miinakentälle. Ylimmän piikkilangan päälle oli joku laittanut roikkumaan muutamia tapettuja kyykäärmeitä.

Seuraava etappi oli Heinjoen silta. Sen kaiteen päässä olevaan kivipilariin on ikuistettu syntymävuoteni 1934. Neuvostojoukkojen perääntyessä Kurkijoelta olivat he keventäneet kantamuksiaan heittelemällä osan varusteistaan sillalta Heinjokeen, jossa niitä näkyi kirkkaan veden aikana. Mielin onkia niitä ylös, mutta onkimatta ne jäivät, koska sitä ei voinut tehdä salaa. Sotatarvikkeisiin kajoaminen oli näet räjähdysvaaran takia ankarasti kiellettyä puuhaa.

Lauri Poutanen

Lisää koulumuistoja Kurkijokelaisessa